Roland Emmerich on hemmo mm. Gozillan ja Independence Dayn takaa. Vuosituhannen vaihteessa valkokankailla tuhottiin maapalloa milloin mistäkin syystä ja vilinä kavi lippuluukuilla. Digitehosteiden ansiosta pieni planeettamme oli näyttävästi milloin minkäkin katasrofin kohteena. Emmerich ei vieläkään ole päässyt yli kyseisestä buumista vaan jatkaa samoilla linjoilla myös uusimman pläjäyksensä Day After Tomorrow-puitteissa. Nyt ollaankin sitten kaikkien meteorogiksi halajavien lempiaiheen kimpussa ja kuten arvata saattaa, kyse ei ule mistään pikkupierusta Saharassa, vaan koko pohjoinen maapallon puolisko joutuu jääkauden alaiseksi.
Ok. Siis kun ilmasto lämpenee liikaa saadaan aikaan ekokatasrtofi jonka ansiosta pohjoisen puoliskon jäät alkavat sulaa ja synnyttää uutta jääkautta. Tätä ennen käydään läpi eri luonnonmullistusten rulijanssi eri puolilla tellusta. New York vapaudenpatsaineen on tietenkin näyttävä näky varsinkin kun lunta tulee tupaan reippaasti enemmän kuin keskivertotalvena näin suomalaisenkin katsojan vinkkelistä katsottuna. Kolme elementtiä näkyy elokuvassa jälleen: amerikkalainen ydinperhe, tehosteet ja patriotismi. Ilmastotieteilijän (jostain naftaliinista suoraan ”huipulle” kaivettu Dennis Quaid) perheen edesottamukset maailmanlopun myrskyssä ovatkin kiusallisen imelää seurattavaa. Äidin valvominen syöpäpotilaan vierellä ja isän pelastusretki New Yorkiin pyyhkäisetvät niin yli hilseen että missään vaiheessa ei enää ainakaan vakavasti tule elokuvaa otettua. Tämä kaikki ei kuitenkaan vaikuta tekijöiden suhteen mitenkään tarkoituksenmukaiselta yliampumiselta. Valitettavasti.
Samat ongelmat siis piinaavat myös Roland Emmerichin uusinta tuotosta kuin aiemminkin. Tehosteet ovat kyllä näyttäviä mutta kaiken ryskeen keskelle kyhäisty tarina on aivan ala-arvoinen. Sääilmiöt itsessään ovat tähänastisista visioista sieltä uskottavimmasta päästä, ei siinä sinänsä mitään, mutta kun sitä elokuvallista lihaa yritetään liimata luiden ympärille puoliväkisin ja huonon tarinan muodossa, on elokuva aiheensa mukaan katastrofaalinen. Onneksi elokuvaa ei ole tällä kertaa venytetty liian pitkäksi vaan kun pahimmat rytinät on käyty läpi ja sisällön tyhjyys alkaa olla katsojalle selvillä niin ollaan jo voiton puolella ennen lopullista ikävystymistä.
Kertakäyttöviihdettä ajanmukaisin efektihässäköineen ja loppupuolisko onkin saippuaoopperamaista patsastelua. Eli jos kiinnostaa niin siitä vaan lätty koneeseen ja antaa subbarin kumista. DeeVeeDeenähän tällaisesta aiheesta saa loistavan säläpaketin. 2 levyn hyperextracollectorsedition sisältää sitä itseään eli efektisirkuksen esittelyä. Kattavat tietoiskut sääilmiöistä sinänsä voivat sisältää myös jotain annettavaa jos nyt aiheesta jostain kumman syystä sattuu innostumaan. Jos ei muuta niin pysyypähän naama TV-ruudussa kiinni vielä muutaman ylimääräsen tunteroisen. Tämän syksyn räntäsateeseen astuu ihan yhtä turvallisin mielin myös ylihuomenna.
