Aikanaan yläkerran isäntää pyydettiin toimittamaan melonin kokoisia rakeita. Hän ei kylläkään ole tunnettu täsmällisyydestä ja sellaisia alkaa paukkua pitkin pohjoista pallonpuoliskoa. Kuten myös kilolitramitalla vettä ja pakkasta ja luonnollisesti sellainen pistää monta asiaa sekaisin. Tieteilijä Jack Hall (Dennis Quaid) suuntaa New Yorkiin perheenisän velvoitteessa, sillä hänen poikansa Sam (Jake Gyllenhaal) on siellä olosuhteiden muuttuessa yhä pahemmiksi. Katastrofileffa on siis genrenä hyvässä ja pahassa.
Roland Emmerich ohjastelee leffaa joka viskaa hömelön juonen päälle hienoisen kuorrutteen tieteilyä ja ison annoksen silmäkarkkia, sillä tuhoa tulee isosti. Käsikirjoitus luonnollisesti rakentaa draamaa ja konfliktia moninaisista tilanteista ja sekin on genren vaatimaa.
Dennis Quaid on genren vaatima tieteilijä ja Jake Gyllenhaal on se järjen ääni keskellä katastrofia. Muitakin rooleja löytyy ja niihin on saatu päteviä toteuttajia, mutta koska käsikirjoitus on hyvin mekaaninen viritelmä ei heillä ole paljoa virkaa.
Kehno käsikirjoitus ja vain kelvolliset roolitukset ovat genren heikkous, mutta Emmerich saa genren kiistattoman vahvuuden – visuaalisen meiningin erinomaisen hienoksi, sillä isojen vesimassojen valuminen näyttää hienolta ja giganttiset pilvimassat hukuttavat kaupungit lumipeitteiseksi aavikoksi mikä luo kiistattoman vaikutelman jäisestä apokalypsista.
Katastrofileffa eikä yhtään sen enempää genren ammattimieheltä. Suuren draaman ja sosiaalikommentaarin ystävät eivät tästä leffasta lämpene, mutta muille kyseessä on pari tuntia harmitonta ja aika latteaa visuaalista silmäkarkkia. Helpolla katsottavissa ja unohtuu vielä helpommalla.
