Arviossa: Deep Blue Sea

Omalaatuisuudesta ei pisteitä tule, mutta viihdearvosta niitä ropisee.

Arviossa: Abraham Lincoln: Vampire Hunter

Sekoittaa viihdyttävällä tavalla henkilökuvauksen, kauhuelokuvan ja hieman erilaisen version Yhdysvaltojen synnyinhistoriasta keskenään.

Arviossa: Rockyn uusintaottelu

Rocky II on yhtä mahtava kuin ensimmäinen osa, vaikka siitä löytyykin jonkun verran toistoa.

Arviossa: Yön ritarin paluu

Kiiltävän ulkokuoren alta paljastuu ajatuksenmentäviä aukkoja.

Arviossa: Leijonakuningas 2: Jylhäkallion ylpeys

Ihastuttavat laulut pitävät jatko-osan voimaa yllä.

Arviossa: Jane Austenin mafia!

Yksi elokuvaparodioiden suurista rimanalituksista.

Arviossa: Karhu

Luonnon monimuotoisuus jättää paljon upeaa kuvastoa ihmeteltäväksi.

Arviossa: Valkoinen hehku

Aliarvostettu mestariteos, jossa tähtikasvo James Cagney suorittaa yhden elokuvahistorian moniulotteisimmista konnarooleista.

Arviossa: The Biggest Fist

Cüneyt Arkın vetämässä pahiksia kuonoon niin, että tukka lähtee

Arviossa: Mega Shark vs. Giant Octopus

Kalkkunaelokuva elää, voi hyvin ja asuu Hollywoodissa.

Arviossa: Yön ritarin paluu

Kaikkea tuntuu olevan liikaa. Paitsi Banella pahisuskottavuutta tämän kokoluokan seikkailuun.

Arviossa: Yön ritarin paluu

Tämä on loppu. Piste.

Arviossa: Enoni on toista maata

Tatin teoksissa arkiset asiat ovat kaikista yllättävimpiä ja kiehtovimpia.

Arviossa: Yön ritarin paluu

Elokuva päättää trilogian hienosti, vaikka häviääkin edellisille osille.

Arviossa: Matkalla

Yritystä parhaiden Kaurismäkien tasolle, joskin eri maisemissa ja melankoliaa hieman eri ainein kiihdyttäen.

Arviossa: Vampyyrien imussa

Suosittelen tarkkaa harkintaa, kun aiotte seuraavalla kerralla koskea elokuvaparodiaan.

Arviossa: Yön ritarin paluu

Käsikirjoituksen kanssa on menty niin pahasti ojaan, että typeryydessään uskaltaisin verrata tätä jopa Sam Raimin surullisenkuuluisaan kolmanteen Hämähäkkimieheen.

Arviossa: Iivana Julma II

Sekä jatko-osana että itsenäisenä elokuvana toimiva Iivana Julma II päättää mestariohjaaja Eisensteinin uran kunniakkaasti.

Arviossa: Total Recall – unohda tai kuole

Hienosti aikaa kestänyt mestariteos, jossa oikeastaan kaikki pelaa niin kuin pitääkin.

Arviossa: The Amazing Spider-Man

Spider-Man ei ole kostaja, eikä lainvalvoja vaan häntä ohjaa henkilökohtainen filosofia.

Arviossa: Kiertue

Burleskitähdistä nähdään liian vähän ohjaajan keskittyessä egoistiseen mesomiseen näiden managerina.

Arviossa: Vampyyrien imussa

Eiväthän tämän tekijät voi olla tosissaan!!!

Arviossa: Yön ritarin paluu

Nolan on pyrkinyt koko ajan säilyttämään tietyn realistisuuden elokuvissaan, eikä Yön ritarin paluu ole poikkeus.

Arviossa: Yön ritarin paluu

Yön ritarin pettymys ei ilmeisesti ollut tarpeeksi vetävä nimi leffalle. Legenda saatetaan päätökseen ainoastaan edellisosien huuruilla.

Arviossa: Yön ritarin paluu

Yön Ritarin Paluu on luultavasti paras ikinä tehty elokuva

Arviossa: Yön ritarin paluu

Kokonaisuus on niin hyvä, että kyseessä taitaa olla vuoden elokuvatapaus

Arviossa: Sodoman 120 päivää

Taitavasti tyylitelty kuvaus poliittisesta korruptiosta ja väärästä vallankäytöstä äärimmillään

Arviossa: Traffic

Yli on ammuttu, ja rajusti…

Arviossa: Hätä ei lue lakia

Grantin ja Hepburnin ympärille kasattu mukava vanhan ajan komedia.

Arviossa: Candyman

Hyvin mysteerinen ja poikkeuksellinen kauhuelokuva, josta erityisesti kiehtovan tekee Candymanin hahmo.