[I]Tästä eteenpäin spoilerivaroitus on voimassa.[/I]
Kahdeksan vuotta aiemmin Yön Ritari, Batman (Christian Bale) katosi olemassaolosta. Bruce Wayne (Christian Bale) taas on erakoitunut kartanoonsa. Yhtenä iltana murtovaras pihistää paitsi Waynen henkilökohtaista omaisuutta myös varastaa hänen sormenjälkensä. Se on liian mutkikasta pelkälle varkaalle, joten Alfredin (Michael Caine) suureksi peloksi synkkään luolaan haudattu aave alkaa taas rohista ja sillä on myös uusia leluja jotka Lucius Fox (Morgan Freeman) toimittaa. Jim Gordonin (Gary Oldman) hallinnoima poliisilaitos on ehkä veltostunut, mutta Bane (Tom Hardy) on niin räikeä pahis että em. luolaan haudattu aave myös pomppaa esille. Gotham City joutuu siis sotaherran valtaan. Pahassa tilanteessa Gordon rekrytoi siis nuoren konstaapeli Blaken (Joseph-Gordon Levitt) avukseen. Banen suunnitelmat ovat luonnollisesti pelkkää osakeinottelua suurempia ja hän sai potkut samasta joukosta mistä Wayne pakeni. Hirmuinen lihasvuori siis kovaotteisesti opettaa Waynelle pelosta ja Talia Al Ghul (???) opettaa hänelle vihasta. Selina Kyle (Anne Hathaway) on em. murtovaras joka joutuu kovasti tasapainottelemaan eri uhkien välillä.
Christopher Nolanilla oli pelottava haaste edessään, sillä [movie]Yön ritari[/movie] oli kaupallinen ja taiteellinen huippusaavutus. Koherentin trilogian huippukohtaa ei voi saavuttaa toistamiseen, mutta ehdoton, rautalangasta vääntävä, silmille paukkuva finaali on luvassa joka tapauksessa. Pituutta on kertynyt reilu kaksi ja puoli tuntia ja vain muutamia toimintakohtauksia omaavalle supersankarileffalle se on paljon. Lisäksi nimihahmoa näkyy vähemmän kuin hänen kituvaa, itseään rääkkäävää kuorta, sillä tarinan tarkoitus on lopettaa Yön Ritarista kertova saaga ja sen Nolan-duo tekee kaikilla mahdollisilla tavoilla. Se tarkoittaa voittoa, kuolemaa, myyttiä ja perintöä mille on katsojalle tuttu perijä. Naamioidun, hienoa tekniikkaa omaavan masokistisen hullun sijasta Nolan kuvaa avoimesti, itsepäisesti ja suunnattoman rohkeasti toimivaa sankaruutta ja myös em. naamioidun hullun maanista pakkomiellettä itsensä rääkkäämiseen. Tämä pakkomielle on tarpeeksi suuri jopa Alfredin järkyttämiseen. Tarina etenee siis jouhevasti kehittäen hahmojaan ja mukana on myös pitkä epilogi. Juonenkäänteissä mukana on paitsi jokseenkin pohjustettu [I]Deus ex Machina[/I] myös oikeasti yllättävä [I]Diabolo ex Machina[/I], joten äkkikäänteet tasaavat toisensa. Lisäksi myytit ovat tosia, mutta eri tavalla ja Tsehovin pyssyt myös paukkuvat.
Kaikki vanhat tutut naamat palaavat rooleihinsa ja huomattava on kuinka hyvin Christian Bale saa kasvoihinsa vuosien erakoitumisen jäljet ja lyhyt lääkärikohtaus kertoo kuinka mielettömän murjottu hän on. Michael Caine ja Morgan Freeman antavat lämpöä ja Gary Oldman vaikuttaa ukolta joka on liian itsepäinen antautumaan. Joseph-Gordon Levitt nruumiillistaa elokuvan todellisen sankari. Hänellä on kekseliäisyyttä ajatella laatikon ulkopuolelta, hyvä muisti, tarpeeksi ärhäkkyyttä puolustautua kovanaamoja vastaan ja ehkä kaikista tärkeimpänä hänellä on lämmin sydän. Anne Hathaway Selina Kylenä jää harmillisen ohueen asemaan, joskin hahmon olemus sopii kokonaisuuden kanssa yhteen.
Tom Hardy on vakuuttava hirviö. Hyökkäysvaunun kokoinen naamiojätti on paitsi tarpeeksi vahva murtamaan Batmanin ruumiin myös tarpeeksi ovela murtamaan tämän sielun ja kun tällä on otsaa könytä takaisin helvetistä Bane vain riehaantuu entistä suurempaan raivoon. Iso pahis, Ra’s Al Ghulin (Liam Neeson) raaka ja fanaattinen tytär Talia viettää koko elokuvan ilmiselvästi näkyvillä ja todistaa että kallot murskaava jätti ei valehdellut. Valtavan, uhkaavan ja näkyvän muskelin komentaja on siis täysin näkymätön, mutta koko ajan vaikuttava ja yllättävästi paljastuva nainen.
Tähän päättyy Yön Ritarista kertova elokuvasaaga. Se alkoi hitaasti, kiihdytti itsensä hurjaan vauhtiin ja lopulta kasaa päälleen ison kasan palavaa materiaalia ja polttaa itsensä arvokkuudella unohduksiin. Se mitä tuhkille käy on täysin toissijaista, vaikka selvä on että legendalle on jo perijä. Harmi vain että viimeinen kuva rikkoo epilogiin rakennetun mysteerin, mutta katsojille pitää antaa varmistus.
Tämä on loppu. Piste. Menkää kotiin nukkumaan.
