Arviot
Rikoselokuvan myöhemmän kauden ehdottomia valopilkkuja. Cagneyn omistautumista konnanroolille ei voi kun ihmetellä.
James Cagneyta voidaan itseoikeutetusti pitää ehkä rikoselokuvan kaikkien aikojen legendaarisimpana ynnä viljellyimpänä figuurina. Jokainen vähääkään enemmän eläviä kuvia harrastava on taatusti törmännyt kerran jos toisenkin karkeita sutkautuksia viljelevään, usein kääpiökasvuiseen kovanaamaan joka ei kumarra ketään tai mitään ja tämähän on se klassinen kuva, jonka Cagney itsestään loi 30-luvulla aikakauden ahtaita moraalisäännöksiä lekalla murskanneissa gangsterikuvauksissa. 40-luvun […]
Taloudellinen rikosdraama.
Cody Jarrett (James Cagney) on kova ja väkivaltainen roisto. Hän luottaa vain äitiinsä (Margaret Wycherly) ja kärsii raastavista päänsäryistä. Lyhyesti sanoen hän on äärimmäisen vaarallinen ja ennalta-arvaamaton, mutta hän on myös ovela. Vic Pardo (Edmond O’Brien) solutetaan koplaan, sillä viekas Jarrett on välttänyt kaikki ansat siihen mennessä ja luonnollisesti rikos ei kannata. Raoul Walshin ohjaama, […]
Aliarvostettu mestariteos, jossa tähtikasvo James Cagney suorittaa yhden elokuvahistorian moniulotteisimmista konnarooleista.
Cody Jarrett (James Cagney) on julma rikollinen, joka on vahvasti kiintynyt äitiinsä (Margaret Wycherly). Eräänä päivänä hän huijaa poliiseja “tunnustamalla”, että hän teki muuan ryöstön, jotta ei jäisi kiinni siitä ryöstöstä, jonka hän oikeasti teki. Näin hän saa ovelasti lyhyemmän tuomion. Kaiken tämän lisäksi poliisimies Vic Pardo (Edmond O’Brien) soluttautuu rikollisten joukkoon onkiakseen tietoa. Raoul […]
Tämä elokuva mainittiin jokin aika sitten Letterboxdin newsletterissä ja trailerin nähtyäni olin varma että haluan nähdä tämän – enkä onneksi pettynyt. Tämä on nimittäin ihan älyttömän hyvä rikosleffa ollakseen vuodelta 1949! Tässä ei ole meille mitään uutta koska olemme tälläisia nähneet jo tuhansia, mutta ajankohtaansa nähden tämä on todella modernin oloinen. Toiminta ei pysähdy juuri hetkeksikään ja kun se taukoaa, lauotaan hyviä reploja – ja yllättävää kyllä myös onelinereita! Teknisiin poliisiasioihin kiinnitettiin yllättävän paljon huomiota ja leffa tuntuikin yllättävän realistiselta. Mitä nyt James Cagney yltyy melodramaattiseksi välillä. Ei siinä mitään, hän on loistava psykopaattisena konnana joka rakastaa äitiään yli kaiken. Äiti (Margaret Wycherly) oli puolestaan hyvä poikaansa vähän liiaksikin rakastavana äitinä. Tarina oli hyvä (ilmeisesti perustuu oikeisiin tapahtumiin ja henkilöihin) ja ohjaus oli erinomaista. Miten on mahdollista että näinkin vanha leffa saa välillä jännittämään penkin reunalla miten käy? Minusta vain loppu oli hieman typerä, mutta ainakin se loppui tyypillisen viihdyttävästi ja näyttävästi. Tämän perusteella haluan nähdä lisää leffoja sekä Cagneyltä että ohjaaja Raoul Walshilta.