Batman Begins (2005) oli vasta varovainen ensiaskel pois siitä värikkäästä ja tylsästä maailmasta, johon Joel Schumacher oli Batmanin yli vuosikymmeneksi vanginnut. Lepakkomiehen uudelle tulemiselle sallittiin lievä pehmeys ja keskinkertaisuuteen kurottelu, sillä ohjaaja Christopher Nolanin inspiroiva ote ja Christian Balen läsnäolo sytyttivät puolitehoillakin rullatessaan odotukset saagaa kohden. Fokus oli myöhemmässä, sillä Yön ritari, synkeä ja nerokas mestariteos, vastasi näihin ilmoille heitettyihin odotuksiin. Se veti teattereihin paitsi sarjakuvafilmatisointinörtit myös likimain kaikki elokuvataiteelle edes kerran kumartaneet. Heath Ledgerin surullinen kohtalo viimeisteli elokuvan aseman tämän vuosituhannen toimintaklassikkona. Niinpä trilogian päätösosa Yön ritarin paluun kontolle lankesivat harvinaisen isot paineet. Loppunäytöksen dramaattinen verho olisi vedettävä Batmanin ylle niin, että kaikki hurraisivat jälleen lepakkopanssariselle ystävälleen.
Paineet ikävä kyllä näkyvät Yön ritarin paluussa. Nolanin veljekset, joista kumpaistakin voi hyvällä omallatunnolla kutsua 2000-luvun merkkihenkilöiksi elokuvan saralla, ovat käsikirjoitusta rakentaessaan tuijotelleet liian monta kertaa aiempien töidensä loistokkuuteen, etenkin niiden säväyttäviin loppuratkaisuihin. Yön ritarin, Inceptionin, Mementon ja Prestigen timanttisuus on sokaissut juuri sen verran, että käsissä ollutta kauniin synkästi hohtanutta arvometallinpalaa on hinkattu ja hinkattu – ja erehdytty luulemaan vahingossa timantiksi. Yön ritarin paluun kohdalla leffanerot (Nerotkaan eivät onnistu täydellisesti silloin, kun liiat odotukset polttavat kuin liekehtivä Rooma) nimittäin luottavat liian sokeasti tuttuun kaavaansa, jossa lopun räjähtävän taianomaisuuden tehtävänä on lakaista aiemman parituntisen syntilista tyhjäksi.
Ja ei, älkää ymmärtäkö väärin, nimenomaan Yön ritarin paluun viimeinen vartti on kauneinta ja vahvinta elokuvaa pitkään aikaan. Hans Zimmerin sävelet soivat samaan tapaan kuin vaikkapa jo mainitun Inceptionin orgastisen hienossa lopussa. Palaset loksahtelevat kohdilleen. Koko saaga todella saa tarkoituksensa.
Mutta sitä edeltävä syntilista on edelleen pitkä. Liian pitkä.
Pahiten gothamilaiseen synkkismetsään syöksytään pahisvalinnan kohdalla. Bane on simppelisti tylsä kaveri, tympeä suurrikollinen. Möreä ääni ja koko habitus ketuttavat jo alkumetreillä. Sehän näyttääkin Turtlesien Bebobin hormoneja vetäneeltä serkulta wappujuhlien jatkojen jälkeen. Missä on vastustajan jokerimainen oveluus? Ja miten Batman voi käydä viimeisen taistelunsa tylsimystä vastaan? Eikö silloin evätä koko oikeus elämää suurempaan näytökseen? Ja kun tylsimyksistä puhutaan, täytyy mainita Anne Hathawayn Selina-hahmo. Selina on suorastaan turhake ja vähän hän ruutuajansa hän vain ilmestyilee kohtiin, joissa naiskauneudella sopii täyttää tarinapolun kuoppia. Silloinkin kaivattu viettelevyys ei ole viritettynä maksimille, mikä taasen saa Annen näyttämään yhtä jäätyneeltä kuin taannoin Oscar-gaalaa juontaessaan. Myös luottohahmo Alfredin läsnäolohetket on kirjoitettu vain ja ainoastaan lopputyylittelyä ajatellen.
On Batman-trilogian onni, että myös Inception-tähdet suorittavat paluunsa Nolan-valkokankaalle. Näistä Gordon-Levitt on jopa mahtava. ”Auringon kolmannen kiven teinistä” on oikeasti kasvanut karismaattinen tähti. Gary Oldman ja Christian Bale eivät häikäise, mutta pitävät laaturimansa totutun korkealla. Heidän johdollaan Batmanin viimeinen sota terrorismia vastaan pysyy koko ajan positiivisen puolella. Edes klimpeiksi puuroutuvat ja liikaa pauhaavat actionkohtaukset eivät imaise elokuvaa mukanansa kohti Schumacherin määrittämiä syvyyksiä.
”Liian” on sana, jota toistan (tosi)tarkoituksella tekstissä liian usein, sillä ”Liian” on se kompastuskivi, joka saa tunteella tehdyn Batmanin putoamaan pari laatukategoriatasoa alemmaksi kuin mihin rahkeita olisi ollut. Teos on liian hiottu. Liian punnitseva. (Omasta mielestään) liian cool. Silti se jättää itse jäähyväiset juuri oikealla tavalla. Heille, joiden motto on ”olet niin hyvä kuin viimeisimmät minuuttisi”, Batmania sopii suositella varauksetta. Muutkin saavat nousta taputtamaan.
Ja nyt kun Batman-saaga on turvallisesti multien alla, Nolan onkin jo kaivamassa Teräsmiestä ylös haudasta…
