Ah… Çetin Inanç, mitä maailma olisi jäänyt vaille, jos tämä herrasmies ei olisi koskaan tehnyt päätöstä aloittaa tekemään elokuvia synnyinmaassa. Noh, ainakin muutamaa hersyävän hauskaa kalkkunaa (muiden muassa [movie]Turkish Star Wars[/movie] ja [movie=1986]Rampage[/movie]-turkkilainen Ramboviritelmä). Aisaparinaan monessakin elokuvassa toimii herra nimeltään Cüneyt Arkın, joka lienee turkkilaisen elokuvan yksi tuotteliaisimmista henkilöistä – miehellä on IMDb:n mukaan tilillään peräti 279 roolia. Tämä turkkilaisen elokuvan ”voimakaksikko” on osallisena myös elokuvassa En büyük yumruk, tutummin Lontoon murteella The Biggest Fist.
Elokuva, joka alkaa miehen kiristämisellä ja tämän sytyttämisellä palamaan ja jatkuu monen minuutin mittaisella autotakaa-ajolla, jonka aikana laskemani mukaan räjähtää peräti 5 autoa, ei voi olla huono. Jatko seuraa, kun baarista suojelurahoja kiristämään tullut tihulaisjoukko saa tuta Cüneytin mahtavat [url=http://www.youtube.com/watch?v=Vyc32UNp7H8]taistelutaidot[/url], eikä elokuva jatka lainkaan huonommissa merkeissä, sillä tämän jälkeen nähdään baarissa tavatun reportterin (Meral Orhonsay) ja vähän lihavamman oloisen porton välillä kissatappelu, jonka tuoksinnassa herramme Cüneyt keskittyy kovasti sanomalehteen ja… lehmiin.
Niin ja juoni, ystävämme Cüneytin esittämä hahmo, Murat, on juuri päästetty vankilasta kärsittyään kahden vuoden tuomion, hän pääsi pois aikaisemmin käräytettyään erään rikollispomon, joka vastapainoksi tappoi Muratin pojan tämän ollessa sisällä rosiksessa. Tästäkös vasta riemuisa kalabaliikki syntyykin ja moiset veijarit pyrkivät nyt hakemaan oikeutta vanhaan turkkilaiseen tapaan. Eipä elokuva juonellisesti tarjoa mitään ihmeellistä, mutta toisaalta, eipä Inançin leffoja juonen vuoksi katsotakkaan. Pääpiirteissäin nämä tarjoavatkin kalkkuna-arvoja hakeville ehdotonta viihdettä – Cüneyt Arkın vetämässä pahiksia kuonoon niin, että tukka lähtee. Erikoismainintana vielä kerrottakoon läskin, parrakkaan, naiseksi pukeutuneen roiston(?) ja jonkun bisnesmiehen ”käsirysyyn”, jossa nähdään tanssia, jo-ala-asteelta tuttu persetaklaus ja kohtaus päättyy ”naisen” nostamalla hamettaan miehen päällä seistessään ja bisnesmiehen huokaistessa ennen pyörtymistänsä ”What is that!? It’s so huge”.
Näytteleminen ja tuotantoarvot ovat tottakai tuttua huttua kaikille turkkilaisiin elokuviin tällä tasolla perehtyneille, tosin budjetti on tainnut olla peräti kengännauhatasoa sen perus nollabudjetin sijaan. Puolestaan katsomani versio olisi toki voinut olla parempi, mutta vanhastaan tiedetään, ettei turkkilaista roskaleffaa ole kovin helppo saadas edes siedettävänä VHS-rippinä, DVD:stä nyt puhumattakaan. Katsomani version siis voi kuka tahansa tiirailla googlen videopalvelusta – taitavat nämä leffat aikalailla freewarea nykyään olla – ja pienellä kikkailulla myös tekstitykset löytyvät kätevästi internetin ihmemaasta
Sarjassaan tämä lie paras ikinä näkemäni turkkilaiskalkkuna, joka varmasti kyseisiin roskaelokuviin hiemankin perehtyneelle luo hersyävän hauskan iltaistunnon, varsinkin parin paukun kanssa nautittuna. Viiden tähden filkka, tasollaan. Kokonaisuus kuroo itsensä peräti neljään tähteen.
