Fargo
Keskiarvo
Arvostelut (7): 
Pikatuomiot (246): 
Oma pikatuomio
- Tuotantovuosi:
- 1996
- Ohjaajat:
- Joel Coen
- Pääosissa:
- Frances McDormand, Peter Stormare, Steve Buscemi, William H. Macy
- Maat:
- USA, Iso-Britannia
- Pituus:
- 93 min
- Genret:
- Draama, Trilleri, Rikos
On onni, että Coenin veljekset eivät ole baarimikkoja, vaan elokuvaohjaajia. Näin ollen veljesduon mielikuvitukselliset sekoitusyhdistelmät eivät päädy mikseristä laseihin, niistä laseista juopuneiden vatsoihin ja vatsoista vessanpönttöihin. Tämän yllättävän hapokkaan kiertokulun sijaan Ethan ja Joel ovat päässeet toteuttamaan visioitansa elokuvan valtaisaan lasiin. Fargon kohdalla tämä tarkoittaa annosta vanhaa kunnon raakaa rikosfilmiä ja perusvahvaa draamakomediaa tilkalla trilleriasennetta. Sekä tietenkin tuppukylä Fargosta poimittuja pirskeleen kylmiä jääpalasia.
Fargo on siis kylä keskellä mitään. Ja sen laitamilla asuu pieniä ihmisiä pienine iloineen ja pienine murheineen. Autokauppias J. Lundegaard on yksi heistä, ja jostakin syystä hän kuvittelee aivoituksensa niin suuriksi, että käy laatimaan suunnitelmaa: kas, oma vaimo kidnappausdraaman uhriksi ja lunnasrahat tämän kitupiikki-isältä! Tietenkin pirullisella jakosuhteella höhläytettävien sieppaajien ja Lundegaardin itsensä kesken.
Kaikki menee kuitenkin pieleen. Vahingoistahan kun niitä oudoimpia yhdistelmiä syntyy. Ja Fargon kohdalla voidaan puhua jo vahinkokierteestä: vyyhteen liittyvät niin Fargon hassusti puhuvat poliisit, maailman säälittävin rikosduo kuin myös suureen osaan nouseva jäätävä ilmasto.
Vaikka Fargo väittää alkuteksteissään perustuvansa tositapahtumiin, niin se on vain hullun veljesparin hullu tarina hullusta kylästä, jossa hulluus tiivistyy, kääntyy välillä jopa raa’aksi murhaketjuksi ja palaa takaisin elämän omaan suurenmoiseen tragikomediaan. Siinäpä 90-luvun kuuluisimman Coen-elokuvan vahvuus piileekin: hellyttävässä maanläheisyydessä keskellä jäätävää kaaosta.
Miinuksiakin löytyy, jopa ikävän paljon. Frances McDormandin Oscar-palkittu junttipoliisihahmo on symppis, mutta ei mitenkään järisyttävän hieno. Paikallisväen Yah-tehotoisto kiikkuu toimivuuden ja ärsyttävyyden rajamailla. Coenien vakionäyttelijä Buscemi on totutusti sopivan outo, niljakas ja epäonnen viittaa kantava, mutta muissa osissa kylmää enemmän. Eikä nyt puhuta ruumiinosista, vaikka jäätävän seudun filkkaa katsellaan. William H. Macyn peruslupsakasta olemuksesta hukkuu jotakin jään alle ja vieläpä pahasti. Samaa puutetta henkii väkivallan ja höpsöhuumorin pikimusta yhdistelmä, joka jättää ikävää sivumakua sinänsä nautinnolliseen yhdistelmään.
Tiettyjen asioiden vertailu on epäreilua, mutta silti on myönnettävä, että klassikkostatusta nauttiva Fargo kulkee valovuosien päässä Minneapolisin veljesten täysosumista, kuten rennosti rullaavasta Big Lebowskista tai tupakansavuisesta Mies joka ei ollut siellä -rainasta. Peruskädenjälki on toki sitä luokkaa, että yhtälailla valovuosi jää elokuvan harmaan keskitien ja Fargon tragikomiikalta maistuvan linjan väliin. Kolme ja puoli Yahia viidestä. Yah.
Pisteet:
Arvosteltu: 08.05.2008
Katsottu: Kotona
Autokauppias Jerry Lundegaard (Macy) on pahoissa veloissa. Hän on pitänyt sen salassa perheeltään ja on suunnitellut taidokkaan rikoksen. Hän palkkaa kaksi rikollista, moottoriturpaisen Carlin (Buscemi) ja uhkaavan Gaear Grimsrudin (Stormare) kidnappaamaan vaimonsa ja varakkaalta appiukolta nyhdetystä rahasta pitää napata iso siivu päältä, maksaa rosvoille ja saada vaimo takaisin. Valitettavasti Murphyn Laki iskee koko voimallaan ja tilanne repeää melkoiseksi ruumisralliksi, missä ei voittajiaa löydetä.
Coen-veljesten Fargo on pirullisen hauska ja samalla pirullisen jännittävä draama epätoivoisesta ihmisestä epätoivoisessa tilanteessa. Koska Jerry ei ole mikään ammattirikollinen, vaan varsin keskiverto mies hänen suunnitelmansa ei ole virheetön, sen toteuttajat ovat taatusti virheellisiä ja suunnitelmaan luonnollisesti iskee myös Murphyn Laki. Käsikirjoitus etenee kevyestä rikoskomediasta kohti synkkiä tasoja ja lopulta katsojalle tehdään selväksi se, että elämässä on muutakin raha. Sitä ei vain ole helppo huomata.
Näyttelijät tekevät erinomaista työtä. Macy on kerrassaan surkea epäonnisena autokauppiaana ja Buscemi on varsin huvittava koko ajan äänessä olevana Carlina. Stormare taas huokuu jotain epämääräistä uhkaa ja puhuu vain muutamia repliikkejä. Frances McDormand rikosta tutkivana poliisina on varsin lämminhenkinen ja tuo ulkopuolisen perspektiivin synkeään tapahtumaketjuun. Lisää yrmeää luonnetta tuo Harve Presnell Jerryn karskina appiukkona, joka tuo oman annoksensa ennestään mutkikkaaseen soppaan.
Coen-veljekset ovat Fargossa käyttäneet kahta päätään hyödyksi ja tulos on viihdyttävä yhdistelmä rankan väkivaltaista rikosdraamaa ja lämmintä perhe-elokuvaa. Ainoana heikkoutena on se, että muutamat kohtaukset tuntuvat irrallisilta kokonaisuuden kannalta, mutta erinomaisen elävät hahmot ja värikäs dialogi luo mukavan elokuvan.
nimimerkki: Jurpo
Pisteet:
Arvosteltu: 12.12.2005
Katsottu: DVD
Ollaan Fargossa, Etelä-Dakotassa vuonna 1987. Pakkanen puree kovasti, mutta se ei menoa haittaa! Velkavankeudessa riutuva autokaupustlija Jerry Lundegaard (William H. Macy) palkkaa kaksi rivouksia laukovaa kriminaalia kaappaamaan oman vaimonsa. Lunnaat saa pulittaa Jerryn appiukkko, ja toki Jerry saa oman rahaosuutensa parantaakseen tukalaa tilannettaan. Kelmien pakoreissu menee kylläkin pieleen, täysin pieleen, kun aseet alkavat paukkua, ja ruumiit kaatuilevat kylmään lumeen, värjäten sen punaiseksi.
Fargo on tarina ihmisen uskomattomasta pahuudesta ja ahneudesta. Ja loistava sellainen. Ohjaajien Top-listoja valloittaneet Coenin veljekset, jotka ovat tuoneet ihmisille ihailtavaksi sellaisa mestariteoksia kuin Mies joka ei ollut siellä, The Big Lebowski sekä Miller's Crossing. He eivät petä vieläkään. Fargo on upea elokuva joka kuuluu jokaisen draamafanin yleissivistykseen. Sekä monen muunkin.
Näytteliöistä pääsevät loistamaan erityisesti Steve Buscemi ja William H. Macy. Naispoliisia esittävä Frances McDormand esittelee näyttelijäntaitonsa oikein kunnolla, ja tekee samalla parhaan roolinsa. Elokuva etenee hitaasti mutta varmasti kohti upeaa loppukohtaustaan jonka ei pitäisi jättää ketään täysjärkistä kylmäksi.
Fargo sekoittelee sairasta komediaa, trilleriä sekä loistavaa draamaa. Upea yleissivistykseen kuuluva klassikko, jota tulevat sukupolvemme vielä joskus ihailevat. Coenien paras.
"What? How do you split a fucking car, you fucking dummie? With a fucking chainsaw?"
Ylisiistiä.
nimimerkki: Jope Pitkäviha
Pisteet:
Arvosteltu: 08.10.2005
Katsottu: DVD
Jaa, Fargossa on vissiin aika kylmää. Ihmiset siellä puhuvat hassusti. Mukavan oloista porukkaa kuitenkin. Etenkin se äitimäinen poliisi (McDormand), joka on raskaana. Selvittää kuulemma jotain murhamysteeriä, mutta sanoi ettei siitä paljoa puhuttavaa löydy. Eipä siis pilata hienoa juonta turhalla selostuksella.
Fargo on kipeänhauska, pikimustaan huumoriin valettu trilleri, joka kestää useammankin katselukerran helposti. Karu tarina, kylmä ympäristö, mutta ah-niin-upeat hahmot. Tällä mahticastingilla ja alkumetreiltä lähtien muikeasti mukaansa imevällä tarinalla paatuneinkin katsoja tuntee olonsa pörröisen kotoisaksi. Kun lämminhenkiseen yhteisökuvaukseen on sekoitettu itsevarman väljästi kylmäveristä rikosdraamaa, jälkimaku on hirvittävän vahva. Yhdistelmän ei uskoisi toimivan näin hyvin, mutta hitsipili. Kyllä se toimii.
Coen-veljekset ovat ottaneet riskejä kerronnan suhteen, mutta (kuten näiltä veikoilta odottaa saattaa) ne ovat kääntyneet kokonaisuudelle edukseen. Leffan satiirinen ote on mestarillisen napakka, ja se saavuttaa kaikessa pienimuotoisuudessaankin joka ikisen legendaan tarvittavan meriitin. Carter Burwellin komeasti sovellettu teemamusiikki on mahtailevaa, mutta tällä kertaa se on vain hyvä asia. Joel Coenin vaimo Frances McDormand on leiponut Oscar-roolistaan viimeistäkin elettä myöten omanlaisensa, värikkään hahmon. Taitaapi olla samanlainen lahjakas perfektionisti kuin miehensäkin.
Mikä parasta, Fargon huumori on harvinaisen onnistunutta. Leffa ei yritä olla erityisen hauska, mutta jo sen kuvakerronta yksin saa toisinaan hörähtelemään. Tasaisen varmasti etenevä, vankan kannattajajoukon kerännyt leffa lienee tätä nykyä Coenien suosituin pätkä. Se ei ole mikään ihme, vaikka allekirjoittaneen listalla muutama filkka edelle kiilaakin (!) Harvoin näkee näin onnistuneita ihmiskohtaloita - epätoivoisuudessaan riipaisevan hauskoja, inhimillisiä ja pelottavankin samastuttavia.
Pisteet:
Arvosteltu: 04.07.2005
Katsottu: Kotona
Fargo kolahti kunnolla vasta toisella katsomiskerralla. Coenin veljesten parhaita elokuvia, ellen sanoisi paras. Elokuva, joka on erittäin jännittävä, mutta toisaalta hyvinkin lämminhenkinen.
Talvi -87, Pohjois-Dakota. Pahasti velkaantunut autoliikkeen leppoisan oloinen markkinointipäällikkö Jerry Lundegaard (William H. Macy) palkkaa kaksi rikollista kidnappaamaan oman vaimonsa. Jerry on suunnitellut ottavansa varakkaalta - mutta harvinaisen pihiltä - appiukoltaan lunnasrahat, joiden avulla hän saisi maksettua velkojaan. Kukaan ei saisi koskaan tietää mitä pinnan alla oikeasti tapahtui. Hassun näköisellä pikkunilkillä Carlilla (Steve Buscemi) ja hiljaisella lihaskimpulla Gaearilla (Peter Stormare) kaikki ei onnistukaan niin kuin oli suunniteltu; ruumiita tulee odotettua enemmän, jonka tähden miehet vaativat Jerryltä isompaa palkkiota. Viimeisiä raskauskuukausia viettävä sympaattinen naispoliisi Marge Gunderson (roolistaan Oscarin voittanut Frances McDormand) alkaa tutkia murhatapauksia ja pian löytää itsensä aikamoisen sotkun keskeltä. Hiki kihoaa Jerrynkin otsalle kun koko huijaus meinaa paljastua saman tien amatöörimäisten kidnappareiden takia.
Kannattaa pitää elokuvan ajan mielessä että kaikki perustuu tositapahtumiin, niin absurdilta kuin se välistä tuntuukin. Ehkä leppoisinta ja maanläheisintä dialogia mitä olen elokuvassa ikinä nähnyt. Ihmiset ovat realistisia loistavien näyttelysuorituksien ansiosta ja henkilöhahmoihin pääsee hyvin sisälle, eivätkä ne jää pinnallisiksi. William H. Macy automyyjän roolissa ja Frances McDormand naispoliisina nousevat ylitse muiden. Elokuvan mahtavasta musiikista puolestaan on pitänyt huolen Carter Burwell.
Kaikki osa-alueet on hoidettu tyylikkäästi ja huolella. Elokuva on aika lyhyt, mutta ei silti kärsi hätiköidystä kerronnasta. Fargo on sanapariin puettuna erinomainen kokonaisuus. DVD: ekstroista löytyy 4 min. pituinen behind the scenes, faktaruutuja, haastatteluja, biografioita ja muutaman elokuvan trailerit.
nimimerkki: Low Rider
Pisteet:
Arvosteltu: 24.06.2004
Katsottu: DVD
Epätoivoiset ihmiset tekevät epätoivoisia tekoja. Tässä elokuvassa on molempia vaikka muille jakaa.
Jerry Lundegaard (William H. Macy) on autokauppias, joka on korviaan myöten veloissa. Hän suunnittelee pääsevänsä veloistaan järjestämällä pari roistoa (Steve Buscemi ja Peter Stormare) kidnappaamaan vaimonsa, ja pyytämällä lunnasrahat appiukoltaan, joka on menestyvä ja varakas liikemies. Kidnappauskeikan pitäisi olla helppo ja mutkaton, mutta kaikki menee pieleen kun roistot pysäytetään maantiellä ja he joutuvat tappamaan poliisin. Asiaa ryhtyy tutkimaan raskaana oleva konstaapeli Marge Gunderson (Mary McDormand), joka osoittautuu varsin nokkelaksi pikkukaupungin poliisiksi. Hän seuraa johtolankoja ja pääseekin loppujen lopuksi syyllisten jäljelle. Pakkaa sekoittaa vielä kidnappaajien erimielisyydet, jotka johtavat melkoisen sekaviin tilanteisiin.
Tämä elokuva on varsin viihdyttävä, ennen kaikkea se on hauska, vaikka kansilehdessä sanotaankin elokuvan olevan trilleri. Kaikki pääosanäyttelijät näyttelevät roolinsa erittäin mallikkaasti, ja saipa Frances McDormand suorituksestaan aikoinaan oscarinkin. Elokuva sai myös toisen oscarin parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Minnesotan osavaltioon, jossa ilmeisesti on paljon ruotsalaisia sukujuuria omaavia ihmisiä, koska kaikki pikkukaupungin asukkaat puhuvat hassua murretta jossa mm. amerikkalaisten yleisesti käyttämä yeah on muuttunut muotoon jaa (lausitaan juuri kuten kirjoitetaan). Filmiin on myös hienosti saatu ujutettua runsaasti erikoisia kohtauksia ja dialogeja, joita ei valitettavasti näe monissakaan elokuvissa. Tämä elokuva on erittäin viihdyttävä ja suosittelen sen katsomista kaikille jotka pitävät nokkelasta keskustelusta tai hyvästä toimintakomediasta.
Pisteet:
Arvosteltu: 04.02.2003
Katsottu: DVD
Arvostelija
Jaqqe Nakuttaja
Vieras
Tässä puhutaan jo lähes täydellisestä leffasta. Kokonaisuus on toimiva pienintä yksityiskohtaa myöten. Leffan kässärin yksityiskohdat kruunaavat erinomaisen perusjuonen. Ihmiset elävät normaalia elämää omine huolineen ja murheineen. Samalla kuitenkin ollaan tiukasti kiinni kidnappausdraamassa.
Fargo sijoittuu samannimiseen kylään Jenkkilän Pohjois-Dakotaan lumen ja jään maahan. Päähenkilö on rahapulaan joutunut autokauppias Jerry Lundegaard (William H. Macy). Hepulla sattuu olemaan ökyrikas, mutta kitsas appiukko. Jerry päättää hyödyntää ukon rahavarantoja kidnappauttamalla oman vaimonsa. Kidnappaajaksi palkataan kaksi pikkukriminaalia. Kidnappaajat sohivat aseidensa kanssa hommasta tuleekin pian läjä ruumiita. Kidnaappaajat paljastuvat tarinan edetessä täydellisiksi psykopaateiksi ja köysi alkaa kiristyä Jerrynkin ympärillä.
Sotkua ryhtyy selvittämään raskaana oleva naispoliisi Marge Gunderson (Frances McDormand). Tämä on erittäin äidillisen oloinen ja rauhallinen täti. Fargon kylässä meininki tuntuu olevan muutenkin viittä vaille nukahtamispisteessä. Ketään ei tunnu hetkauttavan oikein mikään ja kidnappaus- ja murhatutkimuksetkin hoidellaan turhia hötkyilemättä.
Leffa on todellinen taidonnäyte niin näyttelijöiltä, ohjaajalta kuin käsikirjoittajiltakin. Turhaan Fargo ei napannut Oskarin pystiä parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta. Naispoliisia esittävä Frances McDormand nappasi suorituksestaan myös pystin. Fargo on mahtava kokonaispaketti, joka etenee hitaasti, mutta varmasti.
Pisteet:
Arvosteltu: 06.10.2001
Katsottu: DVD
