[Batman]

Arviossa: Kingdom of Heaven – Taivas Maan Päällä: Ohjaajan Versio

Sivujuonien runsaus ei käy laadun päälle ja nämä pienet tarinat rinnastavat toisiaan. Tai sitten teemat liittyvät toisiinsa. Tai sitten ne vaan ovat niin ihania asioita, että elokuva ei toimi ilman niitä.

Arviossa: Inception

Se on osuvaa, että lopputekstien alkaessa, elokuvan nimi INCEPTION kajahtaa ruutuun ja meihin on lopetuksen myötä istutettu ajatus.

Arviossa: Troija

Achilles, Agamemnon ja Paris käyvät sotaa itsekkäistä syistä, kun taas Hector, Priamos ja Odysseus sotivat enemminkin muiden puolesta.

Arviossa: Star Wars Episodi III – Sithin kosto

Tarinalinja ja tyyli ovat niinkin osuvia, että uskaltaisin jopa väittää tämän olevan saagan rikkain ja pohdiskelevin osa.

Arviossa: United 93

United 93 on traagisin näkemäni elokuva.

Arviossa: Valamiesten ratkaisu

Miehen hengestä ei pidä päättää viidessä minuutissa.

Arviossa: Yön ritarin paluu

Nyt Batman on vanhempi, erehtyväisempi ja ruosteisempi, mutta silti työlleen omistautunut, mikä vie takaisin siihen ajatukseen, että hän on ihminen siinä missä mekin.

Arviossa: Batman – paluu

Batman on monimutkainen, häiriintynyt, eristäytynyt ja mystinen mies, joka iskee pelkoa rikollisten sydämiin.

Arviossa: Yön ritari

Tarina sankarimoraalista ja kompromisseista muodostuu yhdeksi parhaimmista kunnianosoituksista Batmanille.

Arviossa: Fargo

Yksi hyvä syy, miksi Fargo kestää ajan hengen, johtuu sudenkuoppien välttämisestä.

Arviossa: The Departed

Tästä leffasta löytyy kaikkea sitä, minkä Scorsese osaa parhaiten.

Arviossa: Kasvot kuvaruudussa

Network on yhtä ajankohtainen kuin ennenkin. Se on uskomaton ja provosoiva, mutta tuntuu todelliselta

Arviossa: H2: Halloween 2

Tavallaan hyvä leffa ja tavallaan kehno kauhuleffa.

Arviossa: Halloween

Rob Zombie osaa kirjoittaa enimmäkseen tärähtäneistä ihmisistä ja hän on parhaimmillaan kuvatessaan roskaväkidialogia kaikkine kirosanoineen.

Arviossa: Halloween: Resurrection

Se ei ole hyvä leffa, se ei ole pelottava, se on yksi sarjan huonoimmista, mutta se on viihdyttävä.

Arviossa: Halloween H20

Tekijöillä oli pitkästä aikaa käsitystä ykkösen kärsivällisestä tyylistä.

Arviossa: Halloween – The Curse of Michael Myers

Esimerkki siitä kuinka leikkaus ja uudelleenkuvaukset voivat johtaa sekavaan tulokseen.

Arviossa: Halloween 5

Joka pätkässä on jotain mitä haukkua, oli se sitten ärsyttävä hahmo tai tarinan epäloogisuus, mutta jotain on pelastettavissa, vai mitä?

Arviossa: Halloween 4

Halloween 4 on paluu sarjan peruselementeille.

Arviossa: Halloween III – pahuuden yö

Tämä kolmososa on niin kuin roskaruoka: siitä nauttii vaikka tietää vioista, joten hyvät asiat ylittivät huonot asiat.

Arviossa: Halloween II – Tappajan paluu

Rick Rosenthalin Halloween II käsittelee tarinaa kuin se jatkuisi kaikin puolin ykkösosan jälkeen

Arviossa: Halloween – naamioiden yö

Siinä missä atomisaaste ei katoa, eivät Michael Myers ja nämä elokuvat kuole pois

Arviossa: Stargate – tähtiportti

Stargate on kuin sitruuna, josta on puristettu kaikki irti ja jäljellä on vain kuiva hedelmä.

Arviossa: Dracula 3000

Miten vampyyreillä voi olla oma planeetta nimeltään Transilvania?

Arviossa: Taistelukenttä Maa

Taistelukenttä: Maa kelpaa kotisohvalla joko siiderin tai kaveriporukan kanssa ja naurakaa kunnolla.

Arviossa: Tyttö kellarissa

Jonain päivänä Nataschan tarinasta saadaan varmaan mainio leffa. Sitä ennen on tyydyttävä amatöörituotannolla tehtyyn Tyttöön kellarissa.

Arviossa:

Realismista ei voi Hopeanuolta ainakaan syyttää.

Arviossa:

Näistä jaksoista kaikki alkoi.