Ollaan Fargossa, Etelä-Dakotassa vuonna 1987. Pakkanen puree kovasti, mutta se ei menoa haittaa! Velkavankeudessa riutuva autokaupustlija Jerry Lundegaard (William H. Macy) palkkaa kaksi rivouksia laukovaa kriminaalia kaappaamaan oman vaimonsa. Lunnaat saa pulittaa Jerryn appiukkko, ja toki Jerry saa oman rahaosuutensa parantaakseen tukalaa tilannettaan. Kelmien pakoreissu menee kylläkin pieleen, täysin pieleen, kun aseet alkavat paukkua, ja ruumiit kaatuilevat kylmään lumeen, värjäten sen punaiseksi.
Fargo on tarina ihmisen uskomattomasta pahuudesta ja ahneudesta. Ja loistava sellainen. Ohjaajien Top-listoja valloittaneet Coenin veljekset, jotka ovat tuoneet ihmisille ihailtavaksi sellaisa mestariteoksia kuin Mies joka ei ollut siellä, The Big Lebowski sekä Miller’s Crossing. He eivät petä vieläkään. Fargo on upea elokuva joka kuuluu jokaisen draamafanin yleissivistykseen. Sekä monen muunkin.
Näytteliöistä pääsevät loistamaan erityisesti Steve Buscemi ja William H. Macy. Naispoliisia esittävä Frances McDormand esittelee näyttelijäntaitonsa oikein kunnolla, ja tekee samalla parhaan roolinsa. Elokuva etenee hitaasti mutta varmasti kohti upeaa loppukohtaustaan jonka ei pitäisi jättää ketään täysjärkistä kylmäksi.
Fargo sekoittelee sairasta komediaa, trilleriä sekä loistavaa draamaa. Upea yleissivistykseen kuuluva klassikko, jota tulevat sukupolvemme vielä joskus ihailevat. Coenien paras.
”What? How do you split a fucking car, you fucking dummie? With a fucking chainsaw?”Ylisiistiä.
nimimerkki: Jope Pitkäviha
