Unelmien sielunmessu (2000)

Alkuperäinen nimi: Requiem for a Dream
Masentunut, television ja mitä erilaisimpien dieettien orjuuttama äiti ja hänen nopean rikastumisen toivossa elävä heroinistipoikansa luovat omaperäisen ja järkyttävän välähdyksen elämästä amerikkalaisen suurkaupungin sykkeessä. Unelmat sortuvat ja rakentuvat yhä uudelleen, kaikki on kaupan.
- Ohjaajat:
- Darren Aronofsky
- Käsikirjoittajat:
- Darren Aronofsky, Hubert Selby Jr.
- Pääosanäyttelijät:
- Christopher McDonald, Ellen Burstyn, Jared Leto, Jennifer Connelly, Marlon Wayans
- Maat:
- USA
- Kielet:
- englanti
Kommentit
Keräilijä
Käyttäjä
05.02.22 klo 15:38
Iloinen perhe-elokuva.





Jautsi
Käyttäjä
09.06.20 klo 11:14
Aihe ei varsinaisesti kiinnosta. Tosin tulin ajatelleeksi sitä, miten Suomessa päihderatsioissa löytyy nykyään entistä suuremmassa määrin huumepäissään ajaneita. Eikö sentään olisi parempi tukea alkoholin myyntiä, jota yhteiskunta jotenkin valvoo, kun taas huumehien myynti tapahtuu yksityisten kautta ilman valvontaa.
Elokuva on hienosti tehty, varsinkin huumeennautintakohtaukset toistuvat tehokkaina eivätkä vaikuta tietoiskuilta suoraan suoneen. Tarinankerronta ei junnaa vaan etenee reipasta tahtia.
Linkous
Käyttäjä
08.02.20 klo 02:57
Todella yliarvostettu elokuva.
En vain itse osaa mitenkään samaistua huumeveikkoihin, Ellen Burstynin hahmo oli kyllä vakuuttava. Jos muut hahmot olisivat olleet addiktoituneet muuhun kuin huumeisiin, niin elokuva olisi ollut paljon vaikuttavampi.
Ludil
Käyttäjä
28.01.20 klo 15:16
Nyt kun sain vihdoinkin katsottua kauan toivomani ”Unelmien sielunmessun”, komppaan kyllä kehujien sankkaa joukkoa. En sinänsä "digannut" siitä, en ehkä huolisi sitä omien elokuvasuosikkieni harvoille ja valituille riveille enkä ole varma siitäkään, haluanko nähdä sitä enää koskaan uudestaan, mutta ainutkertaisena, rankkana elokuvaelämyksenä ja huikean hienona huumevalistuselokuvana sitä on helppo suositella. Leffa ansaitsee hatunnostonsa siitä, että on mm. onnistunut kuvaamaan laihduttamisen ikimuistoisen painajaismaisena prosessina.
Jared Leton hahmon narkkaripiirit saivat muistelemaan sitä, kuinka taannoin asuin lyhyen aikaa talossa, jossa seinänaapurina oli mies, joka oli vähän niin kuin Leton tyyppi viisikymmentävuotiaana. Koska kuulin naapurin meiningistä heikon äänieristyksen vuoksi paremmin kuin olisin toivonut, elokuva palautti samat tuntemukset huumenarkkareita kohtaan; tuntemukset, jotka ovat voimakkaita ja ristiriitaisia. Pidinkin leffassa siitä, että pohjimmiltaan siinä muistutettiin näiden tuntemusten lisäksi jokaisen hahmon ihmisyydestä, joka on helppo menettää, jos siinä alkaa hakemaan jotain muuta kuin inhimillistä ihmisyyttä. Tietenkin Ellen Burstyn leskiäidin tarinaa kohtaan oli huomattavasti helpompi tuntea sympatiaa ja täten kokea leffan voimakkaimmat hetket tämän kautta, mutta kokonaisuudessaan pidän arvostettavana, että elokuvassa on kuitenkin tavoiteltu yleispätevää inhorealismia ja yritetty samalla esittää myös todellisuuden ja itse-toivomansa/aiheuttamansa harhatodellisuuden väliset yhtäläisyydet ja eroavaisuudet inhorealismin kautta.
Noin muuten elokuvaelämyksenä ”Unelmien sielunmessu” oli mieleenjäävän häiriintynyt, painostava ja ahdistava, sekä hyvin epämiellyttävää katseltavaa. Varsinkin loppuhuipennus aiheutti vaikeuksia katsomisen kannalta, mutta toisaalta hyvähän se vaan on, että elokuva hakee näissä asioissa vertaistaan – niin kuin sen aiheen kannalta katsoen pitääkin.
MustiSotakoira
Käyttäjä
05.08.19 klo 21:18
Unelmien sielunmessu oli hyvin asiassa pysyvä ja mielenkiintoinen elokuva. Perustuneeko tositapahtumiin, en tiedä. Kuvaustyyli ja kerronta luo katsojalle levottoman tunnelman ja osaltaan syventää elokuvan maailmaan. Henkilöihin ei niinkään tarkoin tutustuta, vaan seurataan usean henkilön matkaa rinnakkain. Tämän voisi jopa katsoa toistekin, on säväyttävä ja ajatuksia herättävä kokonaisuus.
Edellinen sivu | 1 2 3 4 5 6 7 8 9 ... 53 | Seuraava sivu