Tohtori Outolempi eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia (1964)
- Alkuperäinen nimi:
- Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb
- Tuotantovuosi:
- 1964
- Ohjaajat:
- Stanley Kubrick
- Pääosissa:
- George C. Scott, James Earl Jones, Keenan Wynn, Peter Sellers, Slim Pickens, Sterling Hayden
- Maat:
- Iso-Britannia
- Pituus:
- 93 min
- Genret:
- Komedia, Draama
Keskiarvo
Arvostelut (10): 
Pikatuomiot (262): 
Oma pikatuomio
Yhdysvallat pitää jatkuvassa toimintavalmiudessa isoa joukkoa B-52-lentokoneita valmiina hyökkäämään Neuvostoliittoon mukanaan lasti atomipommeja. Kenraali Jack D. Ripper (Hayden) lähettää käskyn koneille hyökätä ja laittaa tukikohtansa lukkoon. Hän samalla vangitsee kuivakan RAF:n tarkkailijan Lionel Mandraken (Sellers) ja selittää tälle motiivejaan. Toisaalla kenraali Buck Turdigson (Scott) saa käskyn mennä sotahuoneeseen missä presidentti Merkin Muffley (Sellers) haluaa kuulla mitä on tekeillä. Huippusalaiseen sotahuoneeseen kutsutaan vielä suurlähettiläs de Sadeski (Peter Bull), jolla on epämiellyttäviä uutisia: Tuomiopäivän Laite mitä ei voi pysäyttää. Atomiaseiden erikoisasiantuntija Tohtori Outolempi (Sellers) taas suhtautuu asiaan varsin innostuneesti. Lisätään soppaan vielä kohdetta vääjäämättömästi lähestyvä B-52, jota komentaa teksasilainen majuri 'King' Kong (Pickens) omalla rennolla tavallaan.
Kubrickin uraan mahtuu moninaisia elokuvia ja Tohtori Outolempi on niistä oudoimpia. Sen aihe on äärimmäisen ankaraa Kylmän Sodan vakoilutrilleriä, mutta se ottaa aiheensa mustalla huumorilla. Peter Sellers kolmoisroolissaan taas toimittaa sitä toisenlaista huumoria.
Näyttelijät vetävät uskomatonta showta vaikka perfektionistinen Kubrick käyttikin erilaisia kieroja menetelmiä saadakseen haluamansa suoritukset. Sterling Hayden vainohulluna kenraali Ripperinä aiheuttaa pelottavaa huumoria täysin yliampuvassa vainohulluudessaan 'kommarijuonien' suhteen. Karmea ajatuskin että moinen mielipuoli on niin vastuullisessa asemassa. George C. Scottin kunnollisempi, joskin epäluuloinen kenraali Buck Turdigson taas koheltaa myös ympäriinsä. Erityisen hurja on värikkäästi esitetty kuvaus matalalla lentävästä B-52:sta, mikä kylläkin vaihtuu vakavampaan kun Buck muistaa mistä on kyse. Kolmoisroolia vetävä Peter Sellers on kolme hyvin erilaista tyyppiä. Lionel Mandrake on peribrittiläisen leppoisa ja onnekseen myös huomaa kenraali Ripperin hulluuden. Eihän välittömästi uhkaavan ydinsodan edellä kuulla siviililähetystä. Presidentti Muffley taas pysyy harkitsevaisena ja tarkkana kaiken vainoharhaisuuden ja intomielisyyden keskellä ollen huomattavasti erila!
inen rooli. Kolmoisroolin huipentuma on rullatuolissa istuva, mustan hanskan verhoaman oikean käden pakkoliikkeistä kärsivä, hullu natsitiedemies Outolempi, joka suhtautuu maailmanloppuun ilmiselvästi kiihottuen. Välissä intomielisen tiedemiehen muisti pätkii pahasti aiheuttaen vain lisää komediaa. Viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä on mainittava Slim Pickensin koomisesta elokuvasta tietämätön suoritus majuri 'King' Kongina. Kong miehistöineen tekee sen mitä käsketään tietämättömyyden vallitessa.
Kokonaisuutena Tohtori Outolempi on äärivakavasta aiheesta tehty äärimmäisen satiirinen elokuva. Loistavat roolit ja erinomaisen kiero käsikirjoitus takaavat että Tohtori Outolemmen riemastuneesti huutama "Mein Führer! I can walk! " jää mieleen. Puhumattakaan majuri 'King' Kongin rodeoratsastuksesta atomipommilla. Elokuva on loistava ja täynnä runsaasti erilaista huumoria joka lähtee jo nimistä.
nimimerkki: Jurpo
Pisteet:
Arvosteltu: 10.11.2007
Katsottu: DVD
Miltä kuulostaa elokuva, joka loppuu maapallon täydelliseen tuhoon? Ei varmaan kovin hauskalta ja kummastelet, miksi jotkut katsovat sitä vedet silmissä ihastellen ja puolikas hymyhuulilla. Mutta kun kuulet miten kaikki on edennyt tuohon pisteeseen, alat pikkuhiljaa ymmärtää.
Kenraali Ripper on ottanut ohjat käsiinsä ja antanut käskyn "R niinkuin Robert", joka käskee Neuvostoliiton rajalla lenteleviä lentokoneita käynnistää ydinhyökkäys tuolle sodan jälkeisen kommari-salaliiton pesälle. Tosin tietämättömänä siitä, että Neukkarit ovat kehittäneet ns. tuomionpäivä -laitteen, joka tuhoaa koko maapallon 98 vuodeksi. Tämä hälyyttävän suuri ongelma täytyy heti ratkaista ja apuun ryntäävät niin presidentti, neuvostoliiton suurlähettiläs, Ripperin vangiksi jäänyt upseeri kuin lievästisanottuna omalaatuinen Tohtori Outolempi.
Outolempi on yksi parhaimpia katsomiani komedioita ikinä. Siinä on ennätyksellisen paljon asiaa ja sen voisi luokitella puhtaaksi satiiriksi, ellei se olisi niin pirullisen hauska. Elokuva on täysin kajahtanut ja umpihullu, mutta samalla järkyttävän älykäs ja uskomattoman pisteliäs. Se mollaa maailmanjohtajia oikein olan takaa ja niin neuvostodiktaattori kuin arvon USA:n presidenttikin saavat huutia koko rahan edestä. Ydinsota on hullua hommaa, eikä elokuva missään vaiheessa lievennä sitä tosiasiaa.
Tohtori Outolempi ansaitsee paikkansa jokaisen itseään kunnioittavan elokuvafanin hyllyssä ja tulee katsoa aina, kun haluaa nähdä hyvän mustan komedian, jollaisena tämä on varmasti parasta, mitä on ikinä tehty.
nimimerkki: Sano mitä sanot
Pisteet:
Arvosteltu: 13.08.2005
Katsottu: DVD
60-luvulla kylmän sodan riehuessa hyytävimmillään Stanley Kubrick meni tekemään tämän anti-sota elokuvan. Tämä oli alunperin tarkoitettu vakavahenkiseksi sota-leffaksi, mutta siitä tulikin komediaa, jonka vahva sanoma ydinsodan hulluudesta on säilynyt tähän päivään hyvin.
Oikea periamerikkalainen kenraali Jack D. Ripper (Sterling Hayden) väittää kommunistien yrittävän myrkyttää "kallisarvoiset ruumiinnesteemme" ja päättää aloittaa sodan omin päin itä-naapuriamme vastaan lähettämällä 30 B-52 pommittajaa matkaan. Tästä alkaa sitten jännitysnäytelmä, jossa ydinsotaa pyrkii estämään Yhdysvaltojen kaljuuntuva presidentti Merkin Muffley (Peter Sellers), joka käy huvittavia puhelinkeskusteluja Neuvostoliiton presidentin Dimitri Kissoffin kanssa. Apuna hommassa ovat rasistinen Kenraali Turgidson (George C. Scott) ja nerokas ex-natsi Tohtori Outolempi (Peter Sellers), joka ennustaa pyörätuolissaan koko maailman kohtalon. Kysymyksiä on ilmassa: Saadaanko pommikoneet pysäytettyä? Miten koko maailman kohtalo voi riippua Coca-Cola automaatista? Miksi Outolempi haluaa 10 naista jokaiselle miehelle? Miksi Ripper on kiinnostunut ruumiinnesteistä? Onko ydinsodassa mitään järkeä?
Kubrick on tehnyt todellakin loistavan komedian. Tässä todellakin mollataan poliitikkoja ja yleisestikin ydinaseiden kehitystä. Siihen aikaan kun tämä tuli, ydinsodan uhka oli osa jokapäiväistä elämää ja tämä oli enemmänkin kauhuelokuva kuin komedia, jolle saa nauraa.
Pääsyy tämän hauskuuteen löytyy Peter Sellersistä, joka vetää loistavaa yhden miehen show'ta presidenttinä, Outolempenä ja Kapteeni Lionel Madrakena, joka joutuu Ripperin vangiksi. Suurimman huomion hänen rooleistaan vie huvittavalla aksentilla puhuva Outolempi, joka jopa pahimman hädän hetkellä ei lannistu vaan suunnittelee kovaa vauhtia muutamien tärkeiden ihmisten pelastusta. Ja vielä ikimuistoinen loppukommentti "Mein Führer, I can walk" niin se on siinä. On se vaan ihme, että Sellers ei voittanut Oscaria suorituksestaan, vaan sen vei hänen nenänsä edestä "My fair lady" leffan tähti Rex Harrison. Erikoismainnan saa myös kohtaus, jossa Turgidson käy Neuvostoliiton suurlähettiläs Alexi de Sadeskyn (Peter Bul! l) kimppuun ja presidentti tulee sanomaan "Gentlemen, you can't fight in here! This is the War Room." Melkein Sellersiä paremmaksi pistää Majuri Kongin roolissa oleva Slim Pickens, joka kertoo huolettomasta elämänasenteestaan texasilaisella aksentilla. Alunperinhän Sellersin piti esittää majuri Kongiakin, mutta Sellers mursi jalkansa ja Pickens sai paikan vetäen roolinsa loistavasti.
Kubrickin millintarkka ohjaus näkyy kyllä hyvin, nimittäin jokaisen taustalla seisovan ihmisen ilme on selkeästi harkittu tarkkaan. Outolempi on elokuva, joka kuuluu jokaisen yleissivistykseen. Enpä nyt enempää kerro, katso ja ihmettele. Lepää rauhassa Kubrick.
nimimerkki: Koralli
Pisteet:
Arvosteltu: 02.12.2004
Katsottu: DVD
Arvostelija
Koralli
Vieras
Viimeistään inttiaikoina naurettava, mutta silti niin totinen, ”Sota ei yhtä miestä kaipaa, mutta yksi mies kaipaa sotaa” – lausahdus tuli tutuksi. Se saattaa toki tarkoittaa vaikka ketä, mutta Tri Outolemmen pariin henkilöön se sopii pirullisen tehokkaasti.
Kubrickin huikaiseva ja ennätyspitkän nimen omaava Tri Outolempi, eli: Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia on jo neljäkymmentä vuotta vanha elokuva, mutta se tuskin on menettänyt juuri lainkaan voimaansa. Toisaalta voi vain kuvitella miltä moinen synkistely on tuntunut aikana, jolloin Urho Kekkonen järjesteli välejä itänaapuriimme ja Jenkkilän suhteet sosialistivaltaan olivat ohjuskriisin jälkeen todella kylmät.
Kubrick onnistuu lähes aina maalaamaan huiman vision (tulevaisuudesta), ja tällä kertaa aiheena on ihmiskunnan loppu sekä ydinasetuho – komediallisesta näkökulmasta! Komedian Kubrick säästää loppumetreille, jolloin countdown kiihtyy muutenkin. Britti Peter Georgen Two Hours to Doom – eli Red Alert –novellin tai käsikirjoittajatiimi George & Southernin osuutta ei sovi vähätellä Kubrickin rinnalla.
Silloin kun kenraali J.D. Ripper (Sterling Hayden) päättää aloittaa sodan omin toimin, ihmiskunnan tuhoon ei todellakaan ole pitkästi aikaa. Täydellisenä pidetystä järjestelmästä löytyy miehen mentävä aukko, joka pystyy repimään kaiken hajalle. USA:n sotahuoneessa (jossa ei muuten tapella tai sodita!) kilpajuoksua aikaa vastaan käyvät niin Yhdysvaltain presidentti Muffley, sotahullu kenraali Turkidson kuin myös saksalaislähtöinen neropatti tri. Strangelove (huikeaan naamanvääntelyyn triplaroolissaan yltyvä Sellers).
Tri. Outolempi on upea yhdistelmä sairaita salaliittoreorioita, hienoja roolisuorituksia sekä kylmän sodan aikaista pohdiskelua. Edessä väijyvän tuhon edessä ei unohdeta Coca-Cola Companyn voimaa (You're gonna have to answer to the Coca-Cola company!) tai miesten asemaa pelastusstrategioissa.
Ainoastaan lentokonekohtaukset ovat rapistuneet ajan myötä, mutta muuten tämä leffa on vallattoman veikeä ja nerokas teos. Aivan alussa meno laahaa hieman niin juonellisesti kuin musiikin tasapaksun käytön vuoksi, vaan eipä se näiden ratkaisujen edessä haittaa. Kokonaisuutena itse idea on yksi leffahistorian nerokkaimmista. Ei muuta kuin katsomaan, ja odottamaan kohoaako taivaanrantaa koristamaan sienenmuotoinen pilvi, joka on pelkkää pölyä ja tuhkaa…
Pisteet:
Arvosteltu: 13.10.2004
Katsottu: DVD
Kun elokuvan ohjaajana on Stanley Kubrick, oletetaan, että leffa on loistava. Tri. Outolempi (koko nimeä tuskin kannattaa käyttää) kuuluu herran, tai mestariksikin kutsutun Kubrickin alkupään ohjaustöihin. Se on kylmänsodan aikana tehty, ydinsotaa käsittelevä satiiri, joka ei kuitenkaan toimi odotettavalla tavalla.
Kyse on siitä, että jos yksi mies sekoaa, niin voiko koko maailman kohtalo olla tästä pienestä ihmisraukasta kiinni? Kyllä kai se näköjään voi. Aikaansa nähden elokuva on rohkea, ja nykyäänkin, kunhan vain tuntee edes hieman tuota aikaa, voi ymmärtää, kuinka rohkea veto Tri. Outolempi oli Kubrickilta.
Vaikka leffan aihe on hyvä, niin Tri. Outolempi on suoraan sanottuna tylsä pläjäys. Kovia kehuja on sadellut filmiä kohtaan joka puolelta, mutta tällä(kin) kertaa joutuu pettymään. Tämä leffa tuntuu jakavan katsojat kahteen kahteen täysin eri leiriin (niin kuin kyllä kaikki muutkin leffat), niihin, jotka pitävät tätä mestarillisena ja niihin, jotka eivät näe Outolemmessä mitään suurempaa mestarillisuutta. Täytyy myöntää, että kuulun jälkimmäiseen ryhmään.
Olihan se Kubrickin Stanley hyvä ohjaaja, mutta hitusen verran yliarvostettu.
Nimimerkki: Viisas
Pisteet:
Arvosteltu: 27.06.2004
Katsottu: DVD
Toisen Maailmansodan jälkeinen aikakausi eli Kylmä Sota. Venäjän ja USA:n välinen ns. "kauhun tasapaino" oli nostanut jokaikisen maan varpailleen ja saanut jokaikisen viettoman kansalaisen pelkäämään ydinsotaa. Idässä hoettiin koko ajan, että me olemme hyviä ja toiset pahoja. Lännessä oli sama juttu mutta päin vastoin. Kuuba kuului kommunistiseen maailmaan, vaikka sijaitsikin kiusallisen lähellä USA:ta. No, eräänä kauniina lokakuun päivänä 1962 USA:n tiedustelupalvelu huomasi, että vanha kunnon CCCP on rahdannut ohjuksia USA:n leikkikentälle. Näillä ohjuksilla voitaisiin tuhota mm. Washington D.C ja New York. Neuvostoliiton silloinen johtaja Nikita Hrustsov ei ollut tietenkään halukas viemään lelujaan pois USA:n leikkikentältä näiden pyynnöstä huolimatta ja tästä alkoi jännitysnäytelmä, joka pahimmassa tapauksessa johtaisi kolmanteen maailmansotaan.
Tämä oli kenties kaikkein kammottavin hetki maapallon kannalta katsottuna. Mutta ei ollut mitään niin pelottavaa etteikö Stanley Kubrick olisi voinut tehdä siitä komediaa. Niin pelottava, että se on hauska. Asetalmat elokuvassa ovat toki erilaiset ja ehkäpä vielä pahemmatkin kuin oikeassa elämässä.
USA:n armeijan kenraali Jack D. Ripperillä (Sterling Hayden) on napsahtanut. Hän lähettänyt 30 B-52 pommittajaa Neuvostoliittoon aloittamaan sotaa. Jokainen kone kantaa noin 50 megatonnia ydinräjähteitä eli huisisti enemmän paukkuja kuin Hiroshimassa ja Nagasakissa aikoinaan oli yhteensä. Ei kestä kuitenkaan kauan, kun Washingtonissa huomataan, että Ripperin varuskunnassa on jotain pahasti vialla ja, että 30 lentokonetta on todellakin matkalla kohti Neuvostoliittoa. USA:n presidentti Merkin Muffley (Peter Sellers) yrittää parhaansa mukaan estää tulevan ydinsodan soittamalla mm. Neuvostoliiton johtajalle ja käymällä sangen huvittavia keskusteluita Kenraali Buck Turgidsonin (George C. Scott), jolla on vaikeuksia olla ilmaisematta ryssävihaansa, sekä entisen natsin Tohtori Outolemmen (jälleen Peter Sellers) kanssa, joka osoittaa harvinaisen outoa ihailua Tuomiopäivänkonetta ja maailmanloppua kohtaan. Voiko tällainen porukka pelastaa maailman täydelliseltä tuholta? Mikä on tuomiopäivänkone? Miksi Jack D. Ripper on kiinnostunut niin paljon ruumiinnesteistä? Ja miksi jokaiselle miehelle pitäisi olla 10 naista?
Kubrick osoitti olevansa todella häikäilemätön tehdessään tällaisen elokuvan 60-luvulla ja juuri Kuuban ohjuskriisin jälkeen. Nykypäivänä ei oikeastaan saatettaisi ymmärtää tämän elokuvan kauheutta, mutta tuolloin kun lapset vielä harjoittelivat pulpetin alle suojautumista kommunistien hyökkäysten varalta tämä oli pahimman laatuinen kauhuelokuva kuin asia jolle saattaisi nauraa. Itsekkin näen tämän eräänä kaikkien aikojen pelottavimmista elokuvista. Kubrick näyttää miten maailman kohtalo on kiinni uskomattoman pienistä seikoista ja lopulta rakas Telluksemme päätyy surman suuhun texasilaisen takia. Mustempaa komediaa saa hakea kissojen ja koirien kanssa.
Kubrick on tunnettu perfektionistina ja tämän elokuvan suhteen hän onnistui ainakin näyttelijöiden suhteen täydellisesti. Peter Sellers vetää kolmoisroolia niin Yhdysvaltain presidenttinä, Tohtori Outolempenä ja RAF:n Kapteeni Lionel Mandrakena. Varsinkin Outolemmen puuhat ovat huvittavaa seurattavaa ja brittiläinen Mandrake, joka on lähes koko elokuvan ajan Ripperin vankina on myös hysteerisen hauska. Sterling Hayden taas edustaa vähän myös toista ääripäätä. Silmissä näkyy selvä hulluuden kiilto, mutta auttamatta suupieliä nykii, kun kuuntelee teoriaa ruumiin nesteiden fluorauksesta. Pahinta Haydenin hahmossa on se, että tuollaisia ihmisiä todella oli ja on vieläkin, jotka uskovat kommunistien maailamvalloitusaikeisiin. George C. Scott on myös sangen mainio rempseänä kenraalina, joka laukoo mitä hysteerisimpiä kommentteja mm. Tuomiopäivänkoneesta ja venäläisista. Mukaan mahtuu myös mainioita sivuosanesittäjiä ja erään taustaroolin vetäjänä nähdään debyyttinsä tekevä James Earl Jones.
Kubrickin taidosta tehdä elokuvia ei ole epäilystäkään. Koko leffa on täynnä hienoja pitkiä ottoja, joista jokainen on pikkutarkasti suunniteltu ja jokainen ilmekin, jokaisen näyttelijän naamalla on täydellinen. Ja vaikka elokuva onkin vain 90 minuutin pituinen niin Kubrick on pystynyt tiivistämään kaiken niin hyvin kuin on pystynyt. Mitään turhaa ei elokuvasta oikeastaan löydy. Jokainen kohtaus auttaa toista kohtausta ja rakentaa kokonaisuutta yhä komeammaksi ja komeammaksi. Lopulta kaikki ydistyy sanoissa "Mein Führer, I can walk!" joka on elokuvahistorian suurimpia repliikkejä.
Kun kyseessä on komedia niin Kubrick on tietenkin piilottanut mukaan paljon poliittista satiiria ja yleensäkin politiikan pilkkausta. Halveksunta koko kauhun tasapaino - järjestelmää näkyy erityisesti viimeisessä kohtauksessa, kun johtomiehet suunnittelevat jo toista kauhun tasapainoa maan alla, vaikka miljardeja ihmisiä kuolee ihan minä hetkenä tahansa. Kenraalit ja kaikki kansan johtajat pitäisi evakuoida, mutta tavallisesta rahvaasta ei niikään väliä. Tällainen erottelu tuo mieleen Kolmannen Valtakunnan herrarotu-unelman miten kaikkien lasten piti olla blondeja ja sinisilmäisiä.
Kenelle Tri Outolempi sitten sopii? Kaikille Kubrick -ja Sellers-faneille ehdottamasti ja jokaikiselle, joka ei sekoa, kun näkee miten elinympäristömme tulevaisuus oli aikoinaan uskomattoman epävakaa ja niin se on tavallaan nytkin. Kaksi maailmaa dominoivaa supervaltaa on vain vaihtunut yhdeksi juntiksi, jolla mahdollisuus painaa sitä pientä punaista nappia. Ne, jotka uskovat USA:n hallituksen vilpittömyyteen älkööt vaivautuko.
Pisteet:
Arvosteltu: 20.03.2004
Katsottu: DVD
Tervetuloa ennakkoluulottomalle 1960-luvulle, jolloin hipit julistivat rakkauden ja vapaiden kannabislakien sanomaa ja Suomen tasavaltaa hallitsi muuan kiiltäväpäinen miekkonen, joka oli enemmän kun tarpeeksi lääpällään tuonne Suuren ja Mahtavan Idän suuntaan. Silloin myös käytiin eräitä aikakautemme surullisen kuuluisimpia sotia. Ikään kun omankaan maan kansalaiset eivät olisi jo tarpeeksi toistensa kimpussa, USA nahisteli vielä Kauko-Idässäkin kun taas Neuvostojen maasta panssarit vyöryivät Prahan kaduille. Näiden kahden mahtavan suurvaltion välillä oli myös koko ajan pienoista jännitettä, varsinaisia taisteluja ei käyty mutta silti aseet olivat koko ajan suunnattu naapuriin päin, kumpikin osapuoli vain lähinnä odotti sitä kumpi oikein iskee ensin. Vallitsi ns. kylmä sota.
No, ilmavoimien kenraali Ripper (Sterling Hayden) on kyllästynyt siihen että kommunistien likaiset juonet turmelevat arvokkaita ruumiinnesteitämme, joten hän päättää aloittaa omin luvin yksityisen ydinsodan Suurta ja Mahtavaa Itänaapuriamme vastaan. Tästähän tulee kaikille paha mieli joten Yhdysvaltain presidentti Muffley (Peter Sellers) yrittää kuumeisesti Pentagonin sotahuoneessa saada pommikoneita lopettamaan ristiretkensä ja välttää tuhoisan ydinsodan. Apunaan tässä hommassa presidentillä pyörivät jaloissa omenapiirakan fanaattinen ystävä kenraali Turgidson (George C. Scott), Neuvostoliiton suurlähettiläs DeSadesky (Peter Bull) sekä lievästi ilmaistuna omalaatuinen, salaperäinen Tohtori Outolempi (Peter Sellers!) jolla näyttäisi olevan maanalaisia yhteyksiä natsihallintoon. Seuraa kiihkeä kamppailu: saadaanko maailma pelastettua ja Tuomiopäivän kone pysäytettyä kun koko ihmiskunnan kohtalo riippuu Coca-Cola-automaatista?
Maestro Stanley Kubrick, yksi kaikkien aikojen legendaarisimpia elokuvaohjaajia, ei elämänsä aikana iskostunut vain yhteen elokuvan lajityyppiin vaan sujuvasti pallotteli genrejen välillä ja monta hänen teostaan onkin hyvin vaikea sen kummemmin erotella lajityyppeihin. Myös Tohtori Outolempi eli lyhyesti TOEKLOHJORP on todella monipuolinen elokuva: toiset pitävät sitä absurdina mustana komediana, toiset satiirina ja toisten mielestä se on jopa psykologinen trilleri. Itse asiassa Outolemmestä löytyy vähän näitä kaikkia. Pohjimmiltaanhaan jenkeille tässäkin kuitenkin naureskellaan. Sekä vähän neukuillekkin. Tai no, oikeastaan Outolemmessä suurimman herjan kohteeksi joutuvat arvovaltaiset kenraalit ja päättäjät jotka antavat käskyjään jostain komentobunkkerin suojista ja tavalliset rivisotilaat joutuvat näitä käskyjä panemaan täytäntöön. Sekä tietysti myös kyseenalaistetaan komentajien kaksinaismoralistinen asenne joissa samaan aikaan yritetään aloittaa tappavaa ydinsotaa ja toisaalta taas yritetään sitä pysäyttää.
Niinpä Tohtori Outolemmenkin tapahtumat sijoittuvat kolmelle peruskentälle: lentotukikohtaan jossa kenraali Ripper on päättänyt viedä suunnitelma R:n toteuttamisen seuraavalle asteelle, Sotahuoneeseen jossa ratkotaan koko maailman kohtaloa eikä täysin ristiriidoitta sekä ehkä katsojaa lähimmin olevassa paikassa, pommikoneessa joka on matkalla kohteeseensa Neuvostoliittoon ja jossa miehistön jäsenet yrittävät vain mahdollisimman kiltisti toteuttaa "viisaampien" käskyt.
Näiden kolmen kulissin välillä tasapainoillaan sujuvasti ja kaikki kolme eri stooria muodostavat ehjän kokonaisuuden jotka tarkastelevat ydinsotan valmistautumisen kolkkoa maailmankuvaa kukin omalta kannaltaan. Meikäläiseen kolahti ehkä eniten kuitenkin pommikoneosuus ja siinä erityisesti pommikoneen hersyvä texasilaiskapteeni majuri Kong (Slim Pickens) mutkattomalla elämänasenteellaan. Mutta toki lentotukikohdassakin tekee ikimuistoisen roolin kenraali Ripperinä mm. Kummisedästä tuttu Sterling Hayden, joka luennoi adjutanttilleen Mandrakelle (jälleen Peter Sellers!) kommunistien pöyristyttävistä fluoraus-salaliitoista. Sotahuoneesta jäävät mieleen George C. Scott kenraali Turgidsonina joka yrittää kovasti peitellä rasistisia ajatuksiaan itänaapuriamme kohtaan, Peter Bull Neuvostoliiton suurlähettiläänä sekä tietysti loistava Peter Sellers sekä Yhdysvaltain presidentin että mystisen Tohtori Outolemmen roolissa. Outolempeen palaan kohta uudestaan.
Stanley Kubrickin ohjaukset tulivat taas uudestaan "muotiin" kun MTV3 n. vuosi sitten teki harvinaislaatuisen kulttuuritempauksen ja lähetti uusintana kauan kaivattuja Kubrick-klassikoita, jotka jälleen sivistivät uutta sukupolvea. Tohtori Outolempi kuitenkin loisti poissaolollaan, mikä on sääli sillä se pääsee ohjaajan ennestäänkin niukassa filmografiassa harvinaisen korkealle, vähintään TOP-3:n asti. Tohtori Outolempi onnistuu hienosti olemaan samaan aikaan hulvattoman hauska että karmivan pelottava, kun katsoja tajuaa ennemmin tai myöhemmin että julmetun vakava asiahan ydinsota on eikä se ainakaan 40 vuotta sitten filmin valmistuessa ollut totisesti mikään naurun asia vaan totisinta totta ja ihmisten jokapäiväistä arkea. Joten voisi jopa sanoa että Outolempi onnistuu mahdottomassa tehtävässä. Puolessa vuosisadassakaan elokuvan suuri kosketusvoima ei ole haihtunut minnekkään vaan amerikkalaisten umpirasistiset kuvat ulkomaalaisista ja järkyttävän typerät motiivit sotien aloittamiselle ovat vieläkin ajankohtaisia, ainakin syyskuun 11. päivän tapahtumien johdosta. Miten tällaiselle kuolemanvakavalle asialle, jossa viikatemies roikkuu koko ajan kulman takana, voi sitten nauraa?
Kysymykseen on yksi hyvä vastaus: Peter Sellers. Kyseinen mm. Vaaleanpunaisista panttereista tuttu miekkonen vetää Tohtori Outolemmessä sellaista yhden miehen showta että huh huh. Jolleivät velvollisuudentuntoisen brittiupseerin tai Yhdysvaltain presidentin roolit pistä hiukan suunpieliä nykimään niin pankin räjäyttää viimeistään mahtava esitys tohtori Outolempenä. Outolempi on pyörätuolilla liikkuva, hassulla aksentilla puhuva presidentin salainen aseneuvonantaja joka kärsii vakavista pakkoliikkeistä jotka saavat hänen oikean kätensä nousemaan koko ajan natsitervehdykseen. Maailmanlopunkaan uhatessa Outolemmellä ei mene sormi suuhun vaan hän on innoissaan laatimassa suunnitelmia joilla pelastaa Maapallon ykkösihmiset joukkotuhon armoilta. Outolempi myös innostuu kummasti kuullessaan muutamia avainsanoja, mm: "teurastus". Ja kun tähän vielä lisätään elokuvan ikimuistoiset loppusanat, jää tohtori Outolempi historiaan yhtenä elokuvahistorian hulvattomimmista henkilöhahmoista. Kyllä tässä jää Vaaleanpunaiset pantterit auttamatta kakkoseksi.
Kuten useimmat Kubrickin teoksista, myös TOEKLOHJORP on täysin ansaitusti yksi kaikkien aikojen parhaita elokuvia ja kuuluu tiukasti elokuvaharrastajien, kulttuurihistoriaa harrastavien ja nykysodan etiikasta kiinnostuneiden yleissivistykseen. Hyviä mustia tragikomedioita ei ole koskaan liikaaa ja Tohtori Outolempi on lajinsa kirkkainta kärkeä. We`ll meet again, don`t know where, don`t know when...
Pisteet:
Arvosteltu: 25.01.2004
Katsottu: DVD
Monet ihmiset tuntuvat pitävän tätä elokuvaa jonkinlaisena klassikkona. Ehkä se onkin sitä, ehkä ei. En ole filmiä ennen nähnyt joten miksipä en katsoisi tätäkin filmiä, kun tuota vapaata aikaakin tuntuu viikonloppuna riittävän.
Amerikkalainen kenraali ottaa ohjat omiin käsiinsä ja johtaa maapallon maailmanlopun partaalle. Amerikkalainen laivue B-52 pommikoneita lentää kohti Neuvostoliitossa sijaitsevia pommituskohteitaan tarkoituksena ripotella yhteensä 1400 megatonnin edestä ydinlatauksia ympäri maata. Tippuvatko pommit vai eivät, selviää kun kipität alelaarille tai vuokraamoon hakemaan filmin itsellesi.
Minusta tässä elokuvassa ei ole klassikkoainesta, vaikka mustavalkoinen onkin. Toki elokuva on osittain ajatuksia herättävä ja jonkun mielestä ehkä pelottavakin, mutta minusta filmi ei tarjoa kovin paljon mielenkiintoista katsottavaa. Elokuvasta on tehty trillerin ja komedian sekoitus, eikä se ole ainakaan tässä tapauksessa kovin onnistunut sekoitus. Elokuvan parasta antia on komediallinen osuus ja tarkemmin sanottuna Slim Pickensin esittämä pommikoneen lentäjä, joka pääsee esittämään uudenlaista elokuvissa harvemmin nähtyä rodeo-tyyliä. Keskivertoelokuva todella tylsiin iltoihin, jolloin ei ole muuta tekemistä.
Pisteet:
Arvosteltu: 17.01.2004
Katsottu: DVD
Arvostelija
Jaqqe Nakuttaja
Vieras
Eletään Kylmän sodan aikaa, kun eräs isänmaallinen jenkkikenraali sekoaa. Hän lähettää kaikki pommikoneensa Neuvostoliittoon, ydinlastissa. Hän huolehtii homman niin, ettei kukaan voi estää tätä katastrofia. Koneissa on radiohiljaisuus, ja saadakseen yhteyden niihin pitäisi selvittää koodeja jne. Kun Yhdysvaltain presidentti saa tietää tästä, hän kutsuu koolle joukon eksperttejä, sekä Neukkujen suurlähettilään. Veikkoihin kuuluu myös itse Hitlerin ex-neuvonantaja, saksalainen invalidi Tri.Outolempi, jonka kädessä on pakkoliikkeitä. Se nousee koko ajan natsitervehdykseen. Kun he saavat tietää venäläisten salaisesta tuomiopäivän aseesta, joka laukeaisi hyökkäyksen tuloksena aiheuttaen ihmiskunnan tuhon, on tuloksena aivan sairaan hauska, mutta myös vakava elokuva.
Koko pläjäys tapahtuu sinäänsä vain kolmessa paikassa: Pienessä ja syrjäisessä tukikohdassa jossa hullu kenraali antaa käskyjään. "War Roomissa" jossa presidentti ja kumppanit yrittävät estää hirveitä asioita tapahtumasta, ja pommikoneessa, jossa sentimentaaliset jenkkisotilaat vievät pommia venäjälle.
Ohjaus on hienoa, samoin näyttelijäntyö. Mahtava Peter Sellers vetää kolmoispääroolin esittämällä Tri.Outolempeä, Everstiä joka on hullun kenraalin kanssa samassa tukikohdassa (ja yrittää päästä pois), sekä Yhdysvaltain Presidenttiä. Myöskin kässäri on vertaansa vailla, ja Tri.Outolempi on yksi elokuvahistorian riemastuttavimmista hahmoista.
Elokuvaan sisältyy myös yhteiskuntakritiikkiä ja muuta asiaa, mutta enpäs kerro enempää, katsokaa itse.
Lyhyesti: Yksi parhaista elokuvista joita olen nähnyt.
Pisteet:
Arvosteltu: 28.06.2003
Katsottu: VHS
Stanley Kubrickin komediaklassikon piti alunperin olla vakavahenkinen sotaelokuva, mutta lopulta tekijät päätyivät komediaan. Peter "Jacques Clouseau" Sellers revittelee kolmoisroolissa presidenttinä, hössöttävänä upseerina ja saksalaisena natsineuvonantajana. Kokonaisuus on hulvaton. Jos turvatoimet ovat äärimmäiset ja yksi ylemmällä taholla sekoaa, voidaanko ydinsota estää? Sotilaista tulee pelinappuloita ja pressa haroo harvenevia hiuksiaan.
Elokuva on mustavalkoinen ja vaikka Neuvostoliittoa ei enää ole, on leffan asetelma yhä mahdollinen. Ihmiskunnan kohtalo näyttää heikonlaiselta, mutta entä sitten? Tuomiopäivän ase on sairaan kaunis ajatus ja lopussa seisoo... tatti. Ihanan ironista.
DVD:llä on mukana runsaasti ekstroja, mm. Peter Sellersin verbaalikomiikkaa.
Pisteet:
Arvosteltu: 16.09.2002
Katsottu: DVD
