Tervetuloa ennakkoluulottomalle 1960-luvulle, jolloin hipit julistivat rakkauden ja vapaiden kannabislakien sanomaa ja Suomen tasavaltaa hallitsi muuan kiiltäväpäinen miekkonen, joka oli enemmän kun tarpeeksi lääpällään tuonne Suuren ja Mahtavan Idän suuntaan. Silloin myös käytiin eräitä aikakautemme surullisen kuuluisimpia sotia. Ikään kun omankaan maan kansalaiset eivät olisi jo tarpeeksi toistensa kimpussa, USA nahisteli vielä Kauko-Idässäkin kun taas Neuvostojen maasta panssarit vyöryivät Prahan kaduille. Näiden kahden mahtavan suurvaltion välillä oli myös koko ajan pienoista jännitettä, varsinaisia taisteluja ei käyty mutta silti aseet olivat koko ajan suunnattu naapuriin päin, kumpikin osapuoli vain lähinnä odotti sitä kumpi oikein iskee ensin. Vallitsi ns. kylmä sota.
No, ilmavoimien kenraali Ripper (Sterling Hayden) on kyllästynyt siihen että kommunistien likaiset juonet turmelevat arvokkaita ruumiinnesteitämme, joten hän päättää aloittaa omin luvin yksityisen ydinsodan Suurta ja Mahtavaa Itänaapuriamme vastaan. Tästähän tulee kaikille paha mieli joten Yhdysvaltain presidentti Muffley (Peter Sellers) yrittää kuumeisesti Pentagonin sotahuoneessa saada pommikoneita lopettamaan ristiretkensä ja välttää tuhoisan ydinsodan. Apunaan tässä hommassa presidentillä pyörivät jaloissa omenapiirakan fanaattinen ystävä kenraali Turgidson (George C. Scott), Neuvostoliiton suurlähettiläs DeSadesky (Peter Bull) sekä lievästi ilmaistuna omalaatuinen, salaperäinen Tohtori Outolempi (Peter Sellers!) jolla näyttäisi olevan maanalaisia yhteyksiä natsihallintoon. Seuraa kiihkeä kamppailu: saadaanko maailma pelastettua ja Tuomiopäivän kone pysäytettyä kun koko ihmiskunnan kohtalo riippuu Coca-Cola-automaatista?
Maestro Stanley Kubrick, yksi kaikkien aikojen legendaarisimpia elokuvaohjaajia, ei elämänsä aikana iskostunut vain yhteen elokuvan lajityyppiin vaan sujuvasti pallotteli genrejen välillä ja monta hänen teostaan onkin hyvin vaikea sen kummemmin erotella lajityyppeihin. Myös Tohtori Outolempi eli lyhyesti TOEKLOHJORP on todella monipuolinen elokuva: toiset pitävät sitä absurdina mustana komediana, toiset satiirina ja toisten mielestä se on jopa psykologinen trilleri. Itse asiassa Outolemmestä löytyy vähän näitä kaikkia. Pohjimmiltaanhaan jenkeille tässäkin kuitenkin naureskellaan. Sekä vähän neukuillekkin. Tai no, oikeastaan Outolemmessä suurimman herjan kohteeksi joutuvat arvovaltaiset kenraalit ja päättäjät jotka antavat käskyjään jostain komentobunkkerin suojista ja tavalliset rivisotilaat joutuvat näitä käskyjä panemaan täytäntöön. Sekä tietysti myös kyseenalaistetaan komentajien kaksinaismoralistinen asenne joissa samaan aikaan yritetään aloittaa tappavaa ydinsotaa ja toisaalta taas yritetään sitä pysäyttää.
Niinpä Tohtori Outolemmenkin tapahtumat sijoittuvat kolmelle peruskentälle: lentotukikohtaan jossa kenraali Ripper on päättänyt viedä suunnitelma R:n toteuttamisen seuraavalle asteelle, Sotahuoneeseen jossa ratkotaan koko maailman kohtaloa eikä täysin ristiriidoitta sekä ehkä katsojaa lähimmin olevassa paikassa, pommikoneessa joka on matkalla kohteeseensa Neuvostoliittoon ja jossa miehistön jäsenet yrittävät vain mahdollisimman kiltisti toteuttaa ”viisaampien” käskyt.
Näiden kolmen kulissin välillä tasapainoillaan sujuvasti ja kaikki kolme eri stooria muodostavat ehjän kokonaisuuden jotka tarkastelevat ydinsotan valmistautumisen kolkkoa maailmankuvaa kukin omalta kannaltaan. Meikäläiseen kolahti ehkä eniten kuitenkin pommikoneosuus ja siinä erityisesti pommikoneen hersyvä texasilaiskapteeni majuri Kong (Slim Pickens) mutkattomalla elämänasenteellaan. Mutta toki lentotukikohdassakin tekee ikimuistoisen roolin kenraali Ripperinä mm. Kummisedästä tuttu Sterling Hayden, joka luennoi adjutanttilleen Mandrakelle (jälleen Peter Sellers!) kommunistien pöyristyttävistä fluoraus-salaliitoista. Sotahuoneesta jäävät mieleen George C. Scott kenraali Turgidsonina joka yrittää kovasti peitellä rasistisia ajatuksiaan itänaapuriamme kohtaan, Peter Bull Neuvostoliiton suurlähettiläänä sekä tietysti loistava Peter Sellers sekä Yhdysvaltain presidentin että mystisen Tohtori Outolemmen roolissa. Outolempeen palaan kohta uudestaan.
Stanley Kubrickin ohjaukset tulivat taas uudestaan ”muotiin” kun MTV3 n. vuosi sitten teki harvinaislaatuisen kulttuuritempauksen ja lähetti uusintana kauan kaivattuja Kubrick-klassikoita, jotka jälleen sivistivät uutta sukupolvea. Tohtori Outolempi kuitenkin loisti poissaolollaan, mikä on sääli sillä se pääsee ohjaajan ennestäänkin niukassa filmografiassa harvinaisen korkealle, vähintään TOP-3:n asti. Tohtori Outolempi onnistuu hienosti olemaan samaan aikaan hulvattoman hauska että karmivan pelottava, kun katsoja tajuaa ennemmin tai myöhemmin että julmetun vakava asiahan ydinsota on eikä se ainakaan 40 vuotta sitten filmin valmistuessa ollut totisesti mikään naurun asia vaan totisinta totta ja ihmisten jokapäiväistä arkea. Joten voisi jopa sanoa että Outolempi onnistuu mahdottomassa tehtävässä. Puolessa vuosisadassakaan elokuvan suuri kosketusvoima ei ole haihtunut minnekkään vaan amerikkalaisten umpirasistiset kuvat ulkomaalaisista ja järkyttävän typerät motiivit sotien aloittamiselle ovat vieläkin ajankohtaisia, ainakin syyskuun 11. päivän tapahtumien johdosta. Miten tällaiselle kuolemanvakavalle asialle, jossa viikatemies roikkuu koko ajan kulman takana, voi sitten nauraa?
Kysymykseen on yksi hyvä vastaus: Peter Sellers. Kyseinen mm. Vaaleanpunaisista panttereista tuttu miekkonen vetää Tohtori Outolemmessä sellaista yhden miehen showta että huh huh. Jolleivät velvollisuudentuntoisen brittiupseerin tai Yhdysvaltain presidentin roolit pistä hiukan suunpieliä nykimään niin pankin räjäyttää viimeistään mahtava esitys tohtori Outolempenä. Outolempi on pyörätuolilla liikkuva, hassulla aksentilla puhuva presidentin salainen aseneuvonantaja joka kärsii vakavista pakkoliikkeistä jotka saavat hänen oikean kätensä nousemaan koko ajan natsitervehdykseen. Maailmanlopunkaan uhatessa Outolemmellä ei mene sormi suuhun vaan hän on innoissaan laatimassa suunnitelmia joilla pelastaa Maapallon ykkösihmiset joukkotuhon armoilta. Outolempi myös innostuu kummasti kuullessaan muutamia avainsanoja, mm: ”teurastus”. Ja kun tähän vielä lisätään elokuvan ikimuistoiset loppusanat, jää tohtori Outolempi historiaan yhtenä elokuvahistorian hulvattomimmista henkilöhahmoista. Kyllä tässä jää Vaaleanpunaiset pantterit auttamatta kakkoseksi.
Kuten useimmat Kubrickin teoksista, myös TOEKLOHJORP on täysin ansaitusti yksi kaikkien aikojen parhaita elokuvia ja kuuluu tiukasti elokuvaharrastajien, kulttuurihistoriaa harrastavien ja nykysodan etiikasta kiinnostuneiden yleissivistykseen. Hyviä mustia tragikomedioita ei ole koskaan liikaaa ja Tohtori Outolempi on lajinsa kirkkainta kärkeä. We`ll meet again, don`t know where, don`t know when…
