Vahva sanoma ydinsodan hulluudesta on säilynyt hyvin.

2.12.2004 22:15

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb
Valmistusvuosi:1964
Pituus:93 min

60-luvulla kylmän sodan riehuessa hyytävimmillään Stanley Kubrick meni tekemään tämän anti-sota elokuvan. Tämä oli alunperin tarkoitettu vakavahenkiseksi sota-leffaksi, mutta siitä tulikin komediaa, jonka vahva sanoma ydinsodan hulluudesta on säilynyt tähän päivään hyvin.

Oikea periamerikkalainen kenraali Jack D. Ripper (Sterling Hayden) väittää kommunistien yrittävän myrkyttää ”kallisarvoiset ruumiinnesteemme” ja päättää aloittaa sodan omin päin itä-naapuriamme vastaan lähettämällä 30 B-52 pommittajaa matkaan. Tästä alkaa sitten jännitysnäytelmä, jossa ydinsotaa pyrkii estämään Yhdysvaltojen kaljuuntuva presidentti Merkin Muffley (Peter Sellers), joka käy huvittavia puhelinkeskusteluja Neuvostoliiton presidentin Dimitri Kissoffin kanssa. Apuna hommassa ovat rasistinen Kenraali Turgidson (George C. Scott) ja nerokas ex-natsi Tohtori Outolempi (Peter Sellers), joka ennustaa pyörätuolissaan koko maailman kohtalon. Kysymyksiä on ilmassa: Saadaanko pommikoneet pysäytettyä? Miten koko maailman kohtalo voi riippua Coca-Cola automaatista? Miksi Outolempi haluaa 10 naista jokaiselle miehelle? Miksi Ripper on kiinnostunut ruumiinnesteistä? Onko ydinsodassa mitään järkeä?

Kubrick on tehnyt todellakin loistavan komedian. Tässä todellakin mollataan poliitikkoja ja yleisestikin ydinaseiden kehitystä. Siihen aikaan kun tämä tuli, ydinsodan uhka oli osa jokapäiväistä elämää ja tämä oli enemmänkin kauhuelokuva kuin komedia, jolle saa nauraa.

Pääsyy tämän hauskuuteen löytyy Peter Sellersistä, joka vetää loistavaa yhden miehen show’ta presidenttinä, Outolempenä ja Kapteeni Lionel Madrakena, joka joutuu Ripperin vangiksi. Suurimman huomion hänen rooleistaan vie huvittavalla aksentilla puhuva Outolempi, joka jopa pahimman hädän hetkellä ei lannistu vaan suunnittelee kovaa vauhtia muutamien tärkeiden ihmisten pelastusta. Ja vielä ikimuistoinen loppukommentti ”Mein Führer, I can walk” niin se on siinä. On se vaan ihme, että Sellers ei voittanut Oscaria suorituksestaan, vaan sen vei hänen nenänsä edestä ”My fair lady” leffan tähti Rex Harrison. Erikoismainnan saa myös kohtaus, jossa Turgidson käy Neuvostoliiton suurlähettiläs Alexi de Sadeskyn (Peter Bul! l) kimppuun ja presidentti tulee sanomaan ”Gentlemen, you can’t fight in here! This is the War Room.” Melkein Sellersiä paremmaksi pistää Majuri Kongin roolissa oleva Slim Pickens, joka kertoo huolettomasta elämänasenteestaan texasilaisella aksentilla. Alunperinhän Sellersin piti esittää majuri Kongiakin, mutta Sellers mursi jalkansa ja Pickens sai paikan vetäen roolinsa loistavasti.

Kubrickin millintarkka ohjaus näkyy kyllä hyvin, nimittäin jokaisen taustalla seisovan ihmisen ilme on selkeästi harkittu tarkkaan. Outolempi on elokuva, joka kuuluu jokaisen yleissivistykseen. Enpä nyt enempää kerro, katso ja ihmettele. Lepää rauhassa Kubrick.

nimimerkki: Koralli

Arvosteltu: 02.12.2004

Lisää luettavaa