Maailmojen sota (2005)
- Alkuperäinen nimi:
- War of the Worlds
- Tuotantovuosi:
- 2005
- Ohjaajat:
- Steven Spielberg
- Käsikirjoittajat:
- David Koepp, H.G. Wells, Josh Friedman
- Pääosissa:
- Dakota Fanning, Justin Chatwin, Miranda Otto, Tim Robbins, Tom Cruise
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 119 min
- Genret:
- Trilleri, Sci-fi
Keskiarvo
Arvostelut (12): 
Pikatuomiot (460):
Oma pikatuomio
Nykyaikana tehdään paljon kaikenlaisia elokuvia, joiden ideana on se, että jokin odottamaton olento, yleensä hirviö, hyökkää ihmiskunnan kimppuun. Myös monta vuosikymmentä taaksepäin, erityisesti 1950-luvulla, tehtiin paljon tieteiskauhuleffoja, joihin H. G. Wellsin klassikkoromaanin ensimmäinen filmatisointi, Maailmojen sota kuuluu. Kyseisestä kirjasta on tehty myös toinenkin filmatisointi vuonna 2005. Tämä versio osoittautui melkoiseksi yllätykseksi, mutta positiivisesti vai negatiivisesti?
Juonenhan arvaa tyhmempikin. Ray (Cruise) on vähän hajamielinen nuorimies, joka on eronnut vaimostaan jo pitkän aikaa sitten. Heillä on myös kaksi lasta, 10-vuotias Rachel (Fanning) ja teini-ikäinen Robbie (Chatwin), ja vaimolla jo uusi mies. Sitten kun pariskunta on lähdössä Bostoniin, Ray värvätään Rachelin ja Robbien lastenvahdiksi. Rayn ja Robbien välit eivät ole kovin hyvät, mutta perhehuolet unohtuvat kuitenkin varsin nopeasti, kun ulkoavaruuden öhkömönkiäiset aloittavat terrorisoinnin jättiläismäisillä tripodeilla.
Steve Spielbergin elokuvista olen aina pitänyt, eniten mahtavasta Jurassic Parkista. JP:ssä ja Maailmojen sodassa yhdistetään molemmissa piinaavaa jännitystä ja hyökkääjien arvaamattomuutta erinomaisesti. Tunnelmaa luovat myös ytimekäs musiikki, joka muistuttaa läheisesti vanhoja kauhuelokuvia, ja näyttävästi toteutetut alieneiden massiiviset hitaasti mutta varmasti kohdettaan lähestyvät tripodit.
Näyttelytyöstä vastaavat tämän hetken kuuluisuudet. Tom Cruisesta en ole oikein koskaan pitänyt, mutta tässä leffassa hän onnistuu hyvin, vaikka ei nyt ihan Oscarin arvoisesti. Elokuvassa Koston liekki lapsitähti Dakota Fanning löi minut aivan ällikällä, sillä hän vakuutti minut täysin näyttelijänlahjoillaan. Liiallisen kirkumisen takia Fanning alkaa kuitenkin ärsyttää, ja pilaa kohtausten tunnelman totaalisesti. Justin Chatwin vetää myös ihan perusvarman suorituksen ikäänsä nähden, vaikka hänen roolinsa tarinassa onkin varsin pieni. Sivuosasta on kiva bongata Tim Robbins kajahtaneena kansalaisena.
Maailmojen sodassa olisi ollut potentiaalia antaa katsojalle vähän nautinnollisempi elokuvakokemus, mutta ei nytkään ihan metsään mennä. Juonen sijaan keskitytäänkin jännityksen luomiseen, ja sellainenhan on pelkästään hyvä asia, jos siinä kerran onnistutaan. Kaikki ympärillä tapahtuvat asiat unohtuvat täysin loppupuolen kellarikohtauksessa, joka on sekä sopivan pitkä että tiivistunnelmainen. Kyseisessä kohtauksessa paljastetaan myös avaruusolioiden ulkonäkö. Turhaan pitkitetyn keston ja liian nopeasti hutaistun loppuratkaisun takia joudun valitettavasti rokottamaan pisteitä. Jos pidät trillereistä, niin Maailmojen sota on juuri sopiva elokuva sinulle. Maailmojen sota yllätti positiivisesti.
Pisteet:
Arvosteltu: 13.11.2008
Katsottu: Kotona
H.G. Wellsin klassinen scifi-tarina "Maailmojen sota" on siirretty valkokankaalle useita kertoja. "Independence Day - maailmojen sota" -rainalla taisi olla alkuperäisteoksen kanssa yhteistä vain nimi, ja sekin vain suomenkielisessä käännöksessä. Sitten on tietysti Orson Wellesin kuuluisa kuunnelmaversio joka pohjautui melko uskollisesti alkuperäistarinaan, ja joka synnytti pienoisen joukkopaniikin joidenkin luultua sitä aidoksi uutislähetykseksi. Steven Spielbergin filmatisointi aiheesta sijoittuu jonnekin näiden kahden tarinan välimaastoon, niin juonellisesti kuin laadullisestikin (tai mistäs minä tiedän, kun en Orsonin kuunnelmaa ole kuullut, mutta kovin sitä ainakin on kehuttu...). Steven Spielberg on elokuvaohjaajana melko ristiriitainen: äijä on ohjannut monipuolisesti monenmoisia elokuvia ja onnistunut pitämään laadun hämmästyttävän korkeana, saralla kuin saralla, ollen melkein 2000-luvun Stanley Kubrick. Miehen ansiolista kantaa kuitenkin painolastinaan muutamia tuskallisen keskinkertaisia teoksia, kuten "Pelastakaa sotamies Ryan" ja nyt Maailmojen sota, joka ei ole varsinaisesti huono, muttei kyllä kovin hyväkään.
Alkuperäistarinan miljöö on päivitetty 2000-luvulle. Päähenkilönä on Ray-niminen huithapeli yksinhuoltajaisä (Cruise) jolla on huollettavanaan kaksi penskaa Rachel (Fanning) ja Robbie (Chatwin). Ray viettää tavallista arkipäiväänsä kun yhtäkkiä asfaltti repeää ja kaupungin keskustan ylle nousee maan uumenista pelottavia robotteja. Rautahirviöt alkavat ampumaan ihmisiä summamutikassa lasersäteillä. Toisin kuin odottaa voisi, joukkopaniikkia ei synny vaan ihmiset katselevat monstereita, toki hieman jännittyneinä mutta kuitenkin hämmästyttävän tyynesti. Hetken kuluttua Ray keksii huolestua lapsistaan ja alkaa huisin jännittävä selviytymiskamppailun täyttämä matka halki Yhdysvaltojen. Juoni on siis peruskamaa.
Näyttelijät ovat perusvarmoja ja suurin osa aika nimekkäitä. Jotkut kait käyvät elokuvateattereissa katsomassa tähtinäyttelijöitä ja heille elokuva tarjoaakin paljon auvoa. Henkilökohtaisesti en Tom Cruisea minään kovin hyvänä näyttelijänä pidä, ja hän on roolissaan aika epäluonteva, vaikka skientologina hänen pitäisi olla alienien parissa enemmän kuin kotonaan. Hän on kuitenkin ihan mukiinmenevä. Taitavimman suorituksen tekee höyrähtänyt, kirveen kanssa sekoileva papparainen (Tim Robbins).
Elokuvan pääpaino on kuitenkin näiden ns. laatuelokuvien hienouksien sijaan jännityksessä ja efekteissä. Molemmat on tehty hyvin. Alienien uhka ja siitä seuraava tunnelma on erittäin hienosti kasvatettu, ja välillä tulee pidätettyä hengitystä epäterveellisen kauan. Tunnelman ollessa koko ajan todella korkealla se onnistuu muutaman kerran tihentymään sopivasti pohjustaen sätkyttelysäikäyttelyä. Kyllähän tässä välillä tulee ääneenkin ähkäistyä, sen verran jänskää katsottavaa tämä on. Alienitkin ovat oikeaseti uhkaavia, epätoivoinen tunnelma on aika taitavasti tehty ja muutama sopivasti kutkuttava mysteerikin tulee esille; niihin tosin ei tarjota mitään selitystä ja tämä asia on suoraan sanottuna sukasta. Myös loppuratkaisu tuntuu lukion biologian perusteella tieteelliseseti kestämättömältä. 1800-luvun lopulla, jolloin Wells kirjoitti kirjansa, asiat olivat toisin, mutta siinä missä ennen luultiin, nyt tiedetään ettei se ole kovin uskottavaa. Toinen kummastusta herättävä asia on se, mistä alienit tiesivät kiljoonia vuosia sitten kuopata tappokoneensa juuri sinne, mihin modernit amerikkalaiset kaupungit rakennettaisiin 1800-luvulla. Juonessa on muitakin, elokuvan sisäisiä epäloogisuuksia, mutta pääpaino on toiminnassa joten ne eivät häiritse suuresti.
Elokuvan suurimmaksi kompastuskiveksi tuleekin sen pituus. Näin köykäisellä juonella höystetty leffa ei kanna koko pituuttaan. Siis onko tämä oikeasti vain kaksituntinen? Tämähän tuntui pikemminkin kolmetuntiselta, tosin on myönnettävä että tietokoneen näytöltä tämä ei taatusti ole yhtä komeaa katsottavaa kuin valkokankaalta. Kelloa tulee vilkuiltua vähän liian usein, jotta tätä viitsisi erinomaiseksi leffaksi kutsua, mutta kyllä tälle silti surutta kolme tähteä antaa.
Pisteet:
Arvosteltu: 28.08.2008
Katsottu: Kotona
Steven Spielberg otti suuren tietoisen riskin päätyessään filmaamaan H.G. Wellsin kirjoittamaa ja Orson Wellesin radiokuunnelman kuuluksi tekemää scifi-tarinaa, jonka edellinen leffaversiokin oli nähnyt päivänvalon jo vuonna 1953. Vähintään yhtä iso riski oli skientologiahuuhaaseen takertuneen Tomppa Cruisen pestaaminen pääosaan, sillä alieneiden sotakoneiden jylinän ja galaktisen hallitsija Xenun lempilapsen samanaikaisessa starailussa on kieltämättä jotakin veikeähköä.
Maailmojen sodan kohdalla riskinotot kannattivat. Vaikka itseään kunnioittavan leffailijan pitäisi kallistua Byron Haskinin vuoden 1953 version puoleen, niin suuri satusetä ja taloudellisen tuoton maksimoija Steven vie voiton. Ihmiskunnan perustaa horjuttavan tarinan kertova nykyleffa on toki aiheeltaan, massiivisuudeltaan ja tehostevetoisuudeltaan odotettu, mutta nimenomaan laadukkaalla tavalla odotettu. Siinä missä kerronnan harmaa keskitie on yllättää, jyrähtää ylle aikamme hienoin tekninen osaaminen. Kunnon leffalaitteistolla tämä tarkoittaa katsojan alla täriseviä penkkejä ja visuaalikarkkeilua.
Moni nykyisen remake-aallon leffa on uponnut syvyyksiin, kun rahaa vieneiden tehosteiden takaa ei ole löytynytkään kuin tyhjyyttä tyhjyyden perään. Isän ja tämän kahden lapsen selviytymistaiston ympärille keskittyvässä leffassa hahmojen pahvisuus tai em. tyhjyys ei missään vaiheessa muodostu ongelmaksi, ei todellakaan, tosin yhtälailla on myönnettävä, että Spielbergin vakiokäsikirjoittajatoveri Koeppille Maailmojen sodan adaptaatio on vain perustyö perustöiden joukossa. Laatutyön tekevät muut.
Lapsitähti Dakota Fanningin läsnäolo ja Cruisen hetkelliset paluut sille tasolle, mitä hän todella osaa (katsokaapa vaikka Magnolia), ovat tärkeitä tekijöitä Maailmojen sodan tarttuvuudessa. Tottahan toki jo alun katastrofitarunanna, X-files-fanien mielet sulattavat lasertaistot ja ihmismassoihin leviävä epäluuloisuuden ilmapiiri ovat pääosissa vielä näitä nimekkäitä ihmistähtiä enemmän, mutta eivätpä ne ole yksin. Kuten emme mekään, senhän Wellsin aikoinaan massahysteriaa luonut kauhukuva tässä maalaa ilmoille…
Day after tomorrow’n (joka on loistoesimerkki aiemmin mainitusta tehosteiden alle piilotetusta tyhjyydestä) kanveesiin tehosteillaan lyövä Maailmojen sota osoittaa sen, että joskus uusioversio on ihan oikeutettu. Maailma muuttuu ja sitä mukaa laadukkaan tutun tarinan voi kertoa hieman eritavalla. Annetaan siis tuottajien silmissä kiiluneet dollarinkuvat anteeksi ja kumarretaan sille faktalle, että välillä synkäksi yltyvän War of the Worldsin parituntisen aikana kelloon ei tarvitse vilkaista. John Williamsin sävelten soidessa, ja ihmiskunnan panikoidessa alieneiden tripoidien alla, viihtyvyys on taattu. Paitsi ehkä niille, jotka tulivat hakemaan vain päivittäisen sokeriannoksensa. Se osasto kun avaruusoliojyrinän keskellä unohtuu – Emmerich ei olisi unohtanut.
Pisteet:
Arvosteltu: 15.06.2008
Katsottu: Kotona
H.G. Wellsin romaaniin pääpiirteiltään perustuva Maailmojen sota on perinteinen kliseitä yhteen kokoava katastrofielokuva, jossa ulkoavaruuden ilkeät olentomönkiäiset päättävät teurastaa ihmiskunnan. Massasta eroavuuden luo kuitenkin se, että tapahtumia seurataan oikeastaan vain kolmen ihmisen näkövinkkelistä.
Maailmojen sota olisi voinut tarjota paljon enemmänkin, mutta toisaalta kun elokuva toteutettiin tällä tyylillä, on jälki ihan mukiinmenevää. Toisaalta ihmisten loputon ravaaminen ja kiljuminen tripodeiksi kutsutuilta tuhoamiskoneilta alkaa ottaa päähän loppuvaiheilla - tapahtumat ovat liiankin yksipuolisia. Ohjaaja Steven Spielbergille täytyy kuitenkin nostaa hattua siitä, että elokuvassa on onnistuneesti luotu kauhun ja jännityksen elementit, ja katsojaakin oikeasti huolestuttaa ja sävähdyttää paikoitellen.
Maailmojen sodan komeinta antia on tietysti erikoistehosteosasto, joka on peräti kaunista katseltavaa. Jo yksistään sen takia kaikki muu ärsyttävä, köykäinen ja turha ei niin paljon elokuvassa haittaakaan. Varsin hölmö loppuratkaisu on uskollinen alkuteokselle, joten siitäkään ei viitsi ylimalkaisesti rokottaa. Ihan hyvähän tämä leffa on. Eikä Tom Cruisekaan huono pääroolissaan ole.
Pisteet:
Arvosteltu: 20.04.2008
Katsottu: Kotona
Tom Cruise esittää eronnutta kahden lapsen isää, elokuvassa jossa ihmiskunnan kohtalo on vaakalaudalla ja toivo kaikonnut. Jättiläismäiset avaruusalukset nousevat maan alta alkavat tuhota kaiken mikä vain tielle sattuu. Epätoivoinen pakomatka alkaa kohti tuntematonta ja vailla tietoa ihmiskunnan huomisesta.
Täytyy heti kärkeen huomauttaa, että tämän lajityypin elokuvat eivät ole se 'minun juttu'. Kaverin suosituksen siivittämänä kuitenkin päätin katsoa tämän kohutun megaeepoksen ja antaa mahdollisuuden vaihteeksi vähän erilaiselle elokuvalle.
Upeat erikoisefektit, kasvava jännitys, upea tarina ja toteutus, sekä ennen kaikkea mestariohjaaja puikoissa. Näin syntyi parin tunnin mittainen, mutta ei yhtään liian pitkä loisto elokuva. Laatuviihdettä, fiiliksestä tinkimättä. Kokonaistoteutus on yksinkertaisesti niin upea, ettei voi muuta kuin ihailla. Kaikki toimii.
Näyttelijätyöstä sen verran, että allekirjoittanut ei ole todellakaan tykästynyt Tom Cruiseen tai tämän "näyttelytaitoihin". Kuitenkin on vaikea kuvitella Ray Ferrierin rooliin ketään muuta. Koen itseni matoseksi arvostelemaan Steven Spielbergiä ohjaajana, joten jätän mestarin rauhaan. Eiköhän sen vertaisella kokemuksella tiedä jo mitä tekee.
Voin suositella sinulle, joka pidät hyvästä elokuvasta. Riippumatta siitä minkä genren valan olet vannonut on Maailmojen sota hieno elokuva alusta loppuun.
Pisteet:
Arvosteltu: 10.04.2008
Katsottu: Kotona
Steven Spielberg on monipuolinen ohjaaja. Mies on ohjannut lähes jokaista genreä elämänsä aikana. Äijä on ohjannut myös monia klassikko elokuvia. Hänen muistetuimpia elokuvia ovat mm: Indiana Jonesit, Jurassic Parkit, Tappajahai, E.T, Schindlerin lista ja Pelastakaa Sotamies Ryan. Hänen komedia puoltaan edustaa Hook, Terminaali ja Ota kiinni jos saat. Itse genrettäisin tämän miehen uusimpiin töihin kuuluvan Maailmojen Sodan scifi/toiminta leffaksi. No, sitähän tämä kyllä on. Ja katos vaan. Pääosassa komeileepi Tom ja Tim. Cruise ja Robbins. Vaikuttaapa kaikin puolin hyvältä elokuvalta. Mutta se ei ole ole hyvä. Ei. Ei läheskään. Koska se on lostava, ei hyvä. Hyvä ei riitä.
Ray Ferrier (Tom Cruise) on eronnut, kahden lapsen isä. Hänen lapsiansa ovat tyrär Rachel (Dakota Fanning) ja poika Robbie (Justin Chatwin). Hän siirteee töikseen painavia lasteja nosturilla. Eräänä päivänä sitten taivas muuttuu kaukaa mustaksi ja horisontissa näkyy ukkos myrsky. Joku sitten iskee kaupungin keskustaan ja kaikki tulevat tietysti katsomaan mikä se on. Maassa on reikä josta tulee kohta iso avaruusalus joka alkaa teilaamaan ihmisiä. No sitten alkaakin alien hippa jossa Ray pakenee lastensa kanssa alieneita.
Katsottuani elokuvan tule mieleen että: Huhhuh, on mahtanut tämä leffa käydä Spielbergin kukkarolle tekovaiheessa. SIllä elokuvassa on ihan hemmetin hienot erokoistehosteet. Parhaat mitä olen aikoihin nähnyt. Mutta kyllä Spielberg on varmasti saanut rahansa takaisin koska elokuvahan oli menestys. Enkä ihmettele.
Tämä on jo toinen Cruise-Spielberg yhteistyön elokuva. Ensimmäinen oli loistava Minority Report. Yhteystyö pelaa! Toivottavasti äijäparilta tulee vielä lisää leffoja, niin hyviä leffoja on tähän asti tullut. Tim Robbins on hyvä kuten aina. Koston liekissäkin loistanut Dakota Fanning on loistava ja yksi parhaimmista lapsi näyttelijöistä aikoihin. Vetää jo vertoja Hohdon Danny Lloydille, niin hyvin on tyttö muissakin leffoissa näytellyt. Justin Chatwinkin on ok.
Tällä elokuvalla Spielberg kruunaa monipuolisuutensa. Niin monenlaisia leffoja on mies ohjannut, mutta on tämä yksi hänen parhaista elokuvistaan. Ja pakko vielä sanoa että mahtavat erikoistehosteet! Elokuva oli muutenkin jännittävä. Kaikessa outoudessaan elokuvan loppukin on hieno. Pitkästä aikaa kunnon megaleffa ei ole pelkkää erikoistehostetta (sitäkin mutta ei anoastaan) ja silmän iloa vaan muutakin nautintoa tuottava elokuva. Cruise ja Spielberg, jatkakaa yhteistyötä!
Pisteet:
Arvosteltu: 28.02.2008
Katsottu: Kotona
Mikä olisi ihmiskunnan reaktio jos maahan saapuisi yllättäen armeijallinen avaruusolioita valmiina pyyhkimään koko väestön kartalta? Suunnaton paniikkihan siitä syntyisi, ja mahdoton sekamelska, kun kirkuvat ihmiset pakenisivat suunnattomia hyökkäysaluksia säntäillen päämäärättömästi ympäriinsä ja laukoen samalla tilanteeseen täysin sopimattomia vitsejä. Mutta ei syytä huoleen! Voittamattomilta vaikuttavat valloittajat saavat kyllä turpiinsa oikein olan takaa, kun maailman ainoa supervalta, Yhdysvallat, laittaa urheat poikansa asialle hävittäjälentokoneilla ja täsmäohjuksilla varustettuina. Ja kuinka ollakaan, nuo ilkeät alienit on lyöty maanrakoon alta aikayksikön. Kuulostaako tutulta? Näinhän se tuppaa usein elokuvissa käymään, kun ihmiskunnan kimppuun hyökätään. Ylipäänsä häiritsevän monessa katastrofielokuvassa USA pelastaa maailman yksin. Ja aina täpärästi - mutta sankarillisesti tähtilippua liehuttaen - viime hetkellä, kun kaikki toivo näyttää jo sammuneen. Tässä suhteessa Maailmojen sota on miellyttävää vaihtelua.
Tom Cruisen esittämä Ray Ferrier siirtelee työkseen valtavia kuljetuskontteja ja asuu ränsistyneellä asuinalueella, jota voisi väittää miltei slummiksi ellei asunnon sisällä olisi joitakin toimivia kodinkoneita kuten TV ja jääkaappi. Ray on eronnut mies ja saa ex-vaimonsa kanssa hankkimansa lapset luokseen hoitoon. Ferrier on etääntynyt lapsistaan ja häntä käy jopa hieman sääliksi, kun nämä osoittavat enemmän kiintymystä äitinsä uuteen mieheen kuin isäänsä. Pian Ray tulee kuitenkin saamaan elämänsä tilaisuuden osoittaa lapsilleen, kuinka tärkeitä nämä hänelle ovat. Ja sen hän saa tehdä henkensä uhalla.
Eri puolilla maailmaa riehuu erikoisia ukkosmyrskyjä. Salamat iskevät vain yhteen kohtaan maassa, eikä missään kuulu ukkosen tuttua jyrinää, ainoastaan salamoiden korvia halkova särisevä ulvonta. Tällainen myrsky iskee myös Ferrierin pieneen kotikaupunkiin ja sen laannuttua jokainen sähkölaite, rannekello ja auto lakkaavat toimimasta. Pian salamoiden iskupaikalle kokoontuu iso joukko uteliaita ihmisiä ihmettelemään pientä jääkylmää kraatteria, jota on tietysti pakko päästä heti hipelöimään. Äkkiä maa alkaa kuitenkin halkeilla ja esiin työntyy jumalattoman iso mustekalamainen sotakone, joka alkaa heti kärventää ympärillä pyöriviä ihmisiä jättäen jäljelle vain ilmassa leijailevat vaatteet. Ja kun ihmiset pakenevat paniikissa kukin taholleen, tämä kolossi pistää pikkukaupungin rakennukset maan tasalle. Jotenkin Ray onnistuu saamaan itsensä ja molemmat lapsensa ehjinä pois hävityksen keskeltä ja saa hankittua toimivan auton, jolla perhe lähtee sitten pakoon kohti Bostonia, missä lasten äiti majailee. Edessä on epätoivoista taistelua, putoavia lentokoneita, räjähtäviä rakennuksia ja kylmäveristä murhaamista, sekä ihmisten, että avaruusolioiden taholta.
Spielberg on onnistunut vangitsemaan filmille uskomattoman aidon tuntuista paniikkia höystettynä mahtavilla erikoistehosteilla. Ihmiskuntaa uhkaa nyt niin iso vaara etteivät siinä suurimmatkaan sotakoneet tai mahtavimmatkaan supervallat auta. Kun monessa muussa elokuvassa USA pistäisi alieneja heti kättelyssä kuusi-nolla köniin, niin nyt muukalaiset lyövät jenkit maahan jo parissa päivässä. Maailmojen sota esitteleekin kerta toisensa jälkeen huikeita kohtauksia, joista huokuu ihmisten suunnaton epätoivo ja hätä ylivoimaisen vastustajan edessä ja kuoleman vääjäämättä lähestyessä. Tällaisia kohtauksia ovat esimerkiksi joessa kelluvien ihmisruumiiden virta ja öinen metsä, jossa sataa hiljalleen tyhjiä vaatteita, kuin muistoina ihmisistä, jotka vain hetkeä aikaisemmin pakenivat vainoajaansa ja haihtuivat silmänräpäyksessä olemattomiin tappajasäteen osuessa heihin. Massakohtaukset, joissa esiintyy yhtä aikaa satoja avuttomia ihmisiä, saavat sydämen tykyttämään ylikierroksilla. Katsojan on helppo samaistua ihmisiin, jotka henkensä hädässä yrittävät selvitä ennen kokemattomasta vaarasta. Mitä sinä tekisit, kun kerrostalon korkuiset tripodit ilmaantuisivat näkyviin kukkulan takaa sädeaseet valmiina höyrystämään ihmislihaa? Ehkä suurimman vaikutuksen koko elokuvassa teki kohtaus, jossa Yhdysvaltain sotilaat käyvät epätoivoista taistelua avaruusvalloittajia vastaan. On henkeäsalpaavan upeaa katsella, kun punahehkuinen taivas värjää maan ja kymmenet panssariautot karauttavat taisteluhelikoptereiden tukemana kohti vihollista, jota vastaan hävittäjätkin ovat voimattomia.
Maailmojen sodan kuvaus on toteutettu loistavasti ja kamera vangitsee elokuvissa harvinaista aitoa hätää ja pakokauhua filmille mielin määrin. Yksi elokuvan pääosan esittäjistä on häikäisevän upea erikoistehosteiden vyöry, joka kerta toisensa jälkeen suorastaan lamauttaa upeudellaan. Hämmästyttävän aidon tuntuiset tietokoneanimaatiot suorastaan vyöryvät elokuvateatterin kankaalta ja tempaisevat katsojan mukaansa, eikä TV-ruudunkaan tarjoama elämys paljon huonommaksi jää. Välillä tuntuu kuin olisi itse todistamassa todellista tapahtumaa, mutta ilman oman hengen menettämisen vaaraa. Musiikista on hieman vaikeampaa sanoa mitään, sillä katsoin elokuvaa liian tarkkaavaisesti keskittyäkseni sen taustasäveliin. Mutta sen perusteella mitä muistan, sanoisin ettei musiikki ainakaan minua missään vaiheessa elokuvaa häirinnyt.
Yksikään elokuva ei tietenkään olisi mitään ilman rooleihin sopivia näyttelijöitä. Maailmojen sodan jo ennestäänkin vahvaa olemusta pönkittävät omalta osaltaan mainiot näyttelijäsuoritukset. Tom Cruise esittää vakuuttavasti Ray Ferrieriä, joka yrittää epätoivon vimmalla pelastaa itsensä ja lapsensa varmalta kuolemalta. Dakota Fanning tekee ikään suhteutettuna elokuvan parhaan roolisuorituksen Rayn tyttärenä Rachelina. Hän tuo olemukseensa aitoa kauhua, jollaiseen vain harvat lapsinäyttelijät pystyvät. Kolmas elokuvan tärkeä henkilö on Rayn teini-ikäinen poika Robbie, joka kapinoi jatkuvasti isäänsä vastaan. Vaikka Justin Chatwin suoriutuukin roolistaan ihan asiallisesti, en henkilökohtaisesti erityisemmin pidä Robbien hahmosta. Ehkä se johtuu siitä, että jokainen teini Hollywood-elokuvissa on samanlainen kapinoiva kiusankappale. Nämä kolme henkilöä muodostavat elokuvan ydinjoukon, jonka pakomatkaa seurataan koko filmin halki. Maailmojen sota esittelee myös useita sivuhenkilö!itä, mutta heidän merkityksensä elokuvassa jää varsin pieneksi lukuun ottamatta Tim Robbinssin esittämää Ogilvya, joka on menettänyt koko perheensä ja toimii yhden miehen vastarintaliikkeenä kotitalonsa kellarista käsin.
Mutta vaikka olenkin kehunut Maailmojen sodan maasta taivaisiin, on karu tosiasia, että tässäkin teoksessa on joitakin huonoja puolia. Elokuva jättää joitakin kysymyksiä härnäävästi tuuleen leijumaan eikä kaikilta osin kuvaa kahden maailman välistä sotaa järin loogisessa mielessä. Elokuva sisältää joitakin harmittavan kliseisiä kohtauksia ja pääseepä Cruisekin esittämään sankaria. Monelle avaruusoloihin liittyvälle kysymykselle ei anneta elokuvassa vastausta, mutta toisaalta elokuvahan kuvaa tarinaa yhden avuttoman ihmisperheen näkökulmasta. Mitä yksittäinen ihminen voisi tietää. Kyse on sentään maailmojen sodasta. Piinaava tiedottomuus itse asiassa sopii elokuvaan aika hyvin. Mutta miksi niiden avaruusolioiden naama on lähes samanlainen kuin Independence Dayssa.
Maailmojen sota on miellyttävä piristysruiske massaräiskintää tarjoilevien scifien joukossa. Se on pitkästä aikaa ensimmäinen ufohyökkäystä kuvaava elokuva, jossa on mukana todentuntuinen ja kertomisen arvoinen tarina. Vaikka se tukeutuukin vahvasti erikoistehosteidensa varaan, se on silti kerrassaan loistava kokonaisuus, joka olisi jäänyt tyhjäksi ilman hyvää tarinaa. Innolla odotan kuitenkin sitä päivää, kun joku viimein keksii, että maailmojen sota voitaisiin käydä tasaväkisesti ihmisten ja ufomiesten välillä. Tähän asti alienit ovat aina olleet ylivertaisia ihmisiin nähden. Avaruusaluksia suojaavat voimakentät alkavat jo ottaa päähän. Milloin mahtaa maahan hyökätä avaruusolentoarmeija, jolle ihmiskunta voi laittaa hanttiin ilman täpärää ihmepelastumista.
No, tämä on joka tapauksessa tosi hyvä elokuva.
nimimerkki: Bukarest
Pisteet:
Arvosteltu: 31.12.2005
Katsottu: DVD
Arvostelija
Bukarest
Vieras
H.G. Wellsin tunnetuimpiin teoksiin kuuluva Maailmojen sota ilmestyi vuonna 1898. Tästä on sitten laadittu kuunnelmaa ja elokuvaa. Tunnetuin kuunnelma lienee Orson Wellesin 1930-luvulla tekemä radiokuunnelma, joka sai ihmiset paniikkiin, koska he uskoivat että marsilaiset hyökkäävät oikeasti. Tunnetuin elokuvaversio ainakin ennen Spielbergin versiota lienee vuonna 1953 valmistunut Maailmojen sota. Elokuvan pääosia näytelleet Ann Robinson ja Gene Barry nähdään myös tässä versiossa aivan lopussa. On kyllä tämä elokuva ollut jo kauan suunnitteilla, mutta Roland Emmerichin Independence Day muutti hieman tekosuunnitelmia.
Ray Ferrier (Cruise) on tavallinen amerikkalainen työläinen. Hän on eronnut vaimostaan (Otto). Ray saa luokseen kaksi lastaan Rachelin (Fanning) ja Robbien (Chatwin). Sitten alkaa tapahtua. Ekaksi puhkeaa omituinen myrsky, joka hajottaa kaikki kuulakärkikynää monimutkaisemman teknologian. Sitten maa alkaa järistä. Alienit ovat aloittaneet hyökkäyksen ja alkaa kaaos. Ferrierit joutuvat pakosalle.
Toteutus on todella upeaa. Tästä leffasta ei puutu synkkyyttä. Myös kuvaus on erittäin onnistunutta. Myös juoni ja käsikirjoitus toimivat moitteettomasti, eikä tässä sorruta tehosteilla mässäilyyn. John Williams on saanut tähän aikaiseksi hyvän musiikin. Huomaa kyllä, että Spielberg on vienyt elokuviaan vakavampaan tyyliin. Tosin on tässä vielä Spielbergille tuttuakin tyyliä. Eikä tässä sorruta nykykatastrofispektaakelien tyyliin jenkkilippuheilutukseen. Ei tässä paljon muuta maailmaa kuvata, mutta tämähän onkin kuvattu yhden perheen näkökulmasta.
Eikä näyttelijäpuolessakaan pahemmin valittamista ole. Tom Cruise (Magnolia) tekee loistavan roolisuorituksen. Dakota Fanning (Minä olen Sam) tekee ikäisekseen upeaa työtä. Hän pystyy kyllä tuomaan hahmonsa pelkoa esille. Tosin ne kirkaisut olivat ehkä jossain kohdin turhia. Justin Chatwik (minisarja Taken) tekee Robbien roolissa ihan hyvää työtä. Mutta miksi joka toiseen Hollywood-leffaan on laitettava joku ärsyttävä teini? Tim Robbins (Shawshank Redemption) tekee hyvää työtä omalaatuisen entisen ambulanssikuskin Harlan Ogilvyn roolissa. Miranda Otto (Taru sormusten herrasta-trilogia) tekee ihan kohtuullista työtä Rayn ex-vaimon roolissa.
Pisteet:
Arvosteltu: 08.07.2005
Katsottu: Teatterissa
Ksenofobia - muukalaiskammo, eli kuka pelkää mustaa miestä? Ja kukapa ei pelkäisi, jos hän tulee kauempaa kuin maa, eikä ensimmäinen repliikki olekaan "We-come-in-peace. Take-me-to-your-leader".
Leffan julkaisuajankohdan ymmärtää, kesällä tykätään katsoa hömppää, ja hömppä tykkää kun sitä katsotaan. Tykkää myös Spielberg, jonka jenkki- ja juutalaistausta näkyy tuotoksessaan: Amerikalle pyhää ydinperhettä suojellaan holokaust-ympäristössä. Muutenkin raina toistaa lähes kaikki katastrofi- ja alienleffan kliseet: antisankarista kasvaa sankari, autot lentää, talot kaatuu, mutta perhesiteet ovat kestävämpiä kuin alienin biomekanolonkero. Jälleen alienit ovat toisaalta superälykkäitä, toisaalta tyhmempiä kuin tripodin keskimmäisen jalan saapas: eikö vixu uffomies keksi kätevämpää tapaa saada ihmisiä hengiltä, kuin lasersädettämällä jokaisen erikseen (tämä lienee alkuperäiskirjan logiikan kompurointia, mutta töppi kuin töppi). Ja niinhän se toisaalta on: vähänkään realistisemmasta kohtaamisesta ei tulisi viihde-elokuvaa. Lisäksi Wellsin luoma tripodien ulkonäkö on vihamielisen alienin ikoni ja tuo tuulahduksen vanhoista ajoista, kun tarinat olivat pikselipläjäysten sijaan pääosissa. Tästä nostan Spielbergille lippistä!
Genre on siis Aivot narikkaan big time. Aivokuori sisältää myös muistijäljet kaikista muista samanlaisista alienleffoista (Signs), joten narikkamaksu on siinäkin mielessä katselukokemuksen kannalta hintansa väärti.
Ps. Katsokaapa niitä alienin sormia... ainiin.. sehän oli Spielberg, joka E.T:n teki, joskus kauan sitten...
nimimerkki: Jussi
Pisteet:
Arvosteltu: 01.07.2005
Katsottu: Teatterissa
Arvostelija
Jussi
Vieras
1941, Jaws, Jurassic Park, Minorty Report, Pelastakaa Sotamies Ryan, Kadonneen Aarteen Metsästäjät, Schindlerin Lista... Tiedättekö mikä yhdistää näitä elokuvia? -Ne ovat Steven Spielbergin ohjaamia huippuelokuvia... Tuohon kaarttiin voidaan lisätä Maailmojen Sota (2005). Eyes Wide Shut, Kunnian Miehiä, Minorty Report, Magnolia, Sade Mies, Vannila Sky... -Tiedättekö mikä yhdistää näitä elokuvia? Ne ovat huippuelokuvia, joissa on näytellyt Tom Cruise. Tuohon kaarttiin voidaan lisätä Maailmojen Sota (2005).
Ray Ferrier (Cruise) on eronnut nuori tavallinen mies. Hän saa huostaansa lapsensa, Rachelin ja Robbien, entiseltä vaimoltaan. Tulee Myrsky. Tavalliset kansalaiset luulevat sitä vain tavalliseksi ukkosmyrskyksi. Sitten ne salamat, salamat iskevät monta, monta kertaa ja sammuttavat autot ja kaikki. Sitten alkaa äksöni, maasta nousee jumalaton lonkerokone, ja se ei armoa anna. Ray Ferrier lapsineen löytää toimivan auton, ja tietenkin lähtee pakoon. Siitä alkaa kilpajuoksu/ -ajo kuolemaa vastaan, ja seuraavassa hetkessä toivo on menetetty.
Hienot tehosteet ja kaikki, Spielberg osaa kyllä hommansa ja niin osaa myös Cruise. Elokuvan hurjaan toimintaan ja ryminään saadan hiukan huumoriakin, mutta ei hätää, se ei pilaa elokuvan runollisuutta. Musiikki saa erikoismaininnan. John Williams teki jälleen hyvää yhteistyötä Spielbregin kanssa.
Miten maailman käy? Selviääkö Ray Ferrierin perhe? Onko avaruudessa elämää? Ovatko oliot eurooppalaisia? (Ei sitä koskaan tiedä.)
nimimerkki: Tuukka.r
Pisteet:
Arvosteltu: 01.07.2005
Katsottu: Teatterissa
Alkueläin. Morgan Freemanin ääni. Satama-alue ja Tom Cruise. Tompan performanssi ei vakuuta aivan leffan alusta alkaen. Tämän miehenkö pitäisi paiskia rankkaa duunia jossain lastaus-alueella? Tämä mieskö on kahden lapsen isä? Jos Harrison Ford olisi nuorempi, Tompan rooli eronneena perheenisänä olisi istunut paremmin hänelle - vai olisiko? Kun toiminta alkaa, Cruisea ei tahtoisikaan enää vaihtaa pois.
Katastrofileffat ovat parhaimmillaan nautittuna teatterisalissa, jonka äänentoisto panee penkit tutisemaan juuri oikeissa kohdissa. (Onnekkaita he, joiden kotiteatteri tarjoaa vastaavan elämyksen.) Kun H. G. Wellsin tekstin pohjalta kehitetyt avaruusoliot alkavat tuhota Maata (tai pikemminkin Amerikkaa, kukaanhan ei taaskaan leffassa tiedä, mitä Euroopassa tai Aasiassa mahtaa tuolloin tapahtua - vai ovatko itse hyökkääjät peräti vanhasta maailmasta...), elämys on kaikin puolin niin huikea kuin sen vain voi kuvitella olevan. Ryskettä piisaa. Tompan esittämä Ray Ferrier nappaa lapsensa autoon ja kaasuttaa karkuun. Muita kaasuttelijoita ei tiellä nähdä, sillä muukalaisten hyökkäys on hyydyttänyt kaiken lyijykynää monimutkaisemman teknologian. Rayllä on mielessään vain pikainen matka Bostoniin, turvaan lasten äidin luokse. Matkalla onnahtelevat perhesuhteet saavat kunnolla ravistelua ja katsojalle tarjotaan massiivisen loistokkaan maisemanhajotuksen lisäksi hyvää näyttelemistä. Eläköön digitekniikka, eläköön Ferrierin tytärtä esittävä Dakota Fanning ja tietenkin myös Tomppa. On pitkälti hänen harteillaan, että Wellsin tieteistarina tuntuu näinkin uskottavalta. Sivuosassa kellariinsa piiloutunutta ambulanssimiestä esittävä Tim Robbinskin näyttää taas vaihteeksi ammattipätevyytensä.
Steven Spielberg on osoittanut urallaan jo lukuisat kerrat ansainneensa tittelin "kultasormi". Tarttuminen jo aikanaan Orson Wellesinkin (radiolle) dramatisoimaan teokseen on ehkä hivenen outoa, sillä Spielbergin olisi voinut kuvitella koskettelevan enemmänkin tosipohjaisia aiheita Schindlerin listan jälkeen. Toisaalta yhteistyö Tom Cruisen kanssa jo tieteisjännäri Minority Reportissa taisi tuntua mister Pelikivestä niin kivalta, että parivaljakolle oli suorastaan luonnollista lähteä tahkomaan rahaa Maailmojen sodalla. Idea ei ole missään nimessä huono. Eikä lopputulos kaikesta huolimatta vaikuta siltä, että tällä haluttaisiin vain kaapia nuorison kukkaroista ne mammonat, mitä George Luca$in jäljiltä niihin on jäänyt. Spielberg osaa kertoa tarinan niin, että se voi synnyttää keskustelunhalua muissakin kuin faneissa ja muustakin syystä kuin ohjaajan itsensä takia.
Maailmojen sota ei ole täydellinen elokuva. Se on ehkä täydellinen Hollywood-raina, mutta ei yllä siitä ylemmäs. Siitäkin huolimatta, että Spielberg on akateemisesti koulutettu guru. Pienet klikit kuitenkin kiusaavat katsojaa. Miksi esim. kännykät ja autot eivät toimi mutta videokamerat kyllä, miksi tuhooja-alukset keinuvat liikkuessaan kuin 1940-luvun leffojen klassiset vamppihahmot tai miksi animoidut linnut näyttävät niin tökeröiltä vaikka luulisi olevan varaa tehdä parempia? Silti, jos joku väittää Maailmojen sotaa vuoden parhaimmaksi elokuvaksi, hän tuskin erehtyy kovin pahasti. Cooleimmillaan tämä leffa on päivänä, jolloin taivas on uhkaavan musta ja horisontissa salamoi. (Testattu itse.)
Pisteet:
Arvosteltu: 30.06.2005
Katsottu: Teatterissa
H.G Wellsin klassikkoromaani Maailmojen sota on taas saanut uuden elokuvafilmatisoinnin. Tällä kertaa tarinan on muokannut uudestaan David Koepp ja ohjaajan palilla istuu Steven Spielberg. Näyttelijöinä mm. Tom Cruise, Tim Robbins ja nuori lahjakkuus Dakota Fanning. Tältä tiimiltä en huonoa leffaa odottanut, eikä se sitä ollutkaan, vaan ylitti kaikki odotukseni. Ennakkonäytöksen loputtua olin aivan sanaton.
Ray Ferrier (Cruise) on tavallinen töissä käyvä kahden lapsen isä. Eräänä perjantaina Ray saa ex-vaimoltaan Maryltä (Miranda Otto) lapsensa Robbien ja Rachelin (Justin Chatwin ja Dakota Fanning) viikonlopuksi luokseen. Pian kuitenkin outo myrsky yllättää heidät ja sähköt menevät poikki. Kaikki läheisillä teillä olleet autokin sammuvat. Eipä aikaakaan, kun heidän kylällä alkaa maa tärisemään ja pian alkaa kuvaan ilmestyä epämääräisen näköisiä vempeleitä, jotka alkavat räjäytellä paikkoja ilmaan ja tekemään muita tuhojaan. Ray joutuu lastensa kanssa lähtemään pakoon, sillä heidän kylänsä tuhotaan lähes kokonaan. Sotilaat keräävät parhaat aseensa ja alkavat antaa samalla mitalla takaisin. Rähinä kahden maailman välillä on alkanut. Matkan aikana Ferrierin perhe kohtaa myös Ogilvyn (Tim Robbins) joka kertoo teorian, että he ovat suunnitelleet tätä miljoonia vuosia ja tämä ei ole sotaa vaan hävitystä. Selviääkö maailma viimeisestä sodasta?
Steven Spielberg teki sen jälleen, aivan mahtavan elokuvan. Leffa sisältää hienoja erikoistehosteita, mutta tarina pysyy kuitenkin mukana koko ajan. David Koepp oli tehnyt hyvän version Wellsin kirjasta. Kyseessä on vuoden parhaimpia elokuvia, ellei jopa paras.
Näyttelijäsuorituksetkin olivat hyviä. Tom Cruise ja Tim Robbins vetävät roolinsa rutiinilla. Dakota Fanning oli jälleen loistava, tästä näyttelijättärestä kuullaan vielä pitkään. Myöskin Justin Chatwin ja Miranda Otto tekee hyvät sivuroolit.
Kokonaisuutena Maailmojen sota on upea maailmanloppusatu Steven Spielbergiltä.
nimimerkki: andy
Pisteet:
Arvosteltu: 23.06.2005
Katsottu: Teatterissa
