Arviossa: Da Vinci -koodi

Ron Howard mahtipontisuuden porteilla.

Arviossa: Nora Roberts: Intohimon ansassa

“Ingalssin Laura” pakenee ahdistelijaa, vaikka todellinen pahis on floppikäsikirjoitus.

Arviossa: Rashômon – paholaisen temppeli

Kurosawa esittää neljä näkökulmaa murhaan johtaneeseen tilanteeseen ja siinä samalla vähemmän mairittelevan kuvan ihmisluonnosta itsestään.

Arviossa: The Clearing

Kidnappausdraama ja jäähtynyt parisuhdesoppa samassa kulhossa. Hämmennettynä Willem Dafoen pahiskasvoille liimatuilla tekoviiksillä.

Arviossa:

Pääpaino ei ole tragedialla mässäilyssä tai seurauksen puinnissa, vaan Niskanen keskittyy syyhyn.

Arviossa: Rakkauden arpa

Yksi kylmä ja kaksi lämmintä kohtaavat odotetusti, myrskyä nostattamatta.

Arviossa: Funny Games

Kuolemanvakavalla pelleilyllä luodaan tilapäistä anarkiaa melko pätevästi.

Arviossa: Usva

Eikö Nukkumattia näy? Ei hätää, tässä on ratkaisu uniongelmiin!

Arviossa: Antichrist

Mitäpä jos kauhukenttänä on itse ihmisluonto, surun takia järkkynyt, vakautta turhaan hakeva ja eksyttyään brutaaliuteen sortuva?

Arviossa: The Wolfman

Kahden tähden ja yhden kauniisti mollottavan kuun arvoinen remake.

Arviossa: District 9

Taantuu kiintoisasta rotusortoa käsittelevästä mokumentista hobittirahoilla tuotetuksi tietokonepeliräiskinnäksi.

Arviossa: Freetime Machos

Onnistuu tiivistämään jotain koskettavaa 86-minuuttisella pelireissullaan.

Arviossa: Usva

Paljon voimasta perustuu siihen, miten Carpenter yhdistää itse säveltämänsä musiikin ja halpisbudjetin kuvakavalkadit.

Arviossa: Shrek kolmas

Vihreää lapsenmielisyyttä ja jättimäisiä kassalukemia kolmannen kerran.

Arviossa: Bridget Jones: Elämä jatkuu

Kriisistä kriisiin kuljetaan ykkösosan varjolla.

Arviossa: Children of the Corn: Revelation

Jamiella on mummo hukassa ja maissit lopussa.

Arviossa: Wallander – Steget efter

Vaikuttaa joltain jenkkipoliisisarjan kaikista keskivertoisimmalta jaksolta, jonka ääressä on melkein ”jättekiva” tyhjätä aivojaan ja haukotella.

Arviossa:

On nautinto seurata näin hienosti kirjoitettujen draamahahmojen elämää.

Arviossa: Luunmurskaaja 3

Kun halpiskauhu kohtaa Yksin kotona IV:n, jälki on kuivakkaa.

Arviossa: Synecdoche, New York

Ihminen on taas halujensa viemä, kriisiensä potkima ja kuolemaa pelkäävä eläin.

Arviossa: Babel

Ilot ja surut vuorottelevat ja kamera tuntuu vain tallentavan tosielämän sattumuksia ketjuksi.

Arviossa: Sherlock Holmesin paluu

Kun syväjäädytetty Sherlock hyppää 80-luvulle, roskastakin voi tulla taidetta. Tai ainakin osoitus näppärähköstä parodioinnista.

Arviossa: Terminaali

Spielbergin symppis pikkudraama näyttää kieltä byrokratialle ja pistää Tom Hanksin sekä katsojat odottelemaan.

Arviossa: The Big White

Päätyy Mukavan Pikkukomedian liian tasaiseen lokeroon. Ja vieläpä Fargon varjon alle.

Arviossa: Kuolema saa odottaa

Tyhjä kupla, joka tuntuu kaiken kukkuraksi leikkavan Bondilta pallit pois.

Arviossa:

Telkun surkeasta perustasosta Harper’s Island nostaa päätään. Mutta vain siksi aikaa kunnes murhaa itse itsensä.

Arviossa: Eastern Promises

95 % kestostaan jäätävyyden mailla pysyvä elokuva romahtaa juuri loppumetreillä ns. helpon lopun ansaan. Harmillista.

Arviossa: He Was a Quiet Man

Konttorirotta paljastuu inhimilliseksi olennoksi vähemmälle huomiolle jääneessä trillerissä.

Arviossa: Vahakabinetin arvoitus

Vahanukkemurhaajan ensiesiintyminen. Naiset ovat kuin sulaa vahaa hänen käsissään…

Arviossa: Wimbledon

Perinteinen romanttinen komedia tennismaailmaan ujutettuna.