Noin äkkiseltään voisi tulla mieleen, että jenkkiproduktio pistämässä venäläisaksentilla puhuvia koviksia pahiksen rooliin on nähty esim. Bondeissa jo sen satakahdeksan kertaa. Mutta lisätäänpä siihen ohjaajaksi kohtuullisen guru D. Cronenberg ja näyttelijäosastolle Hollywoodin nykyinen naisten kärkinimi Naomi Watts sekä roolista toiseen onnistuneesti muuntautuva Viggo Mortensen, niin johan alkaa tarina muovautua uomiinsa.
Äkkipikaisesti ajateltuna nimi Eastern Promises ei ole muuta kuin coolilta kalskahtava sanayhdistelmä, jonka stara Viggo paljastuu vielä viileämmäksi jäbäksi. Mutta noin tarkemmin ajateltuna nimi tiivistää elokuvan aatteen pitkälti. Ei tarvita juonisepustuksia – joskin niistäkin voidaan todeta, että nuori venäläinen tyttö kuolee julmasti ja Naomi alkaa selvittää tapausta, Viggo puolestaan on venäläisen liigan pomon pojun mystinen autokuski Nikolai – kertomaan millaisen ilmapiirin vanha kunnon Cronenberg esittää.
On harmillista, että vähintään 95 % kestostaan jäätävyyden mailla pysyvä elokuva romahtaa juuri loppumetreillään ns. helpon lopun ansaan. Vahvojen näyttelijäsuoritusten sekä jämäkän kerronnan ansiosta loppu ei varsinaisesti jätä sitä kuulua paskanmakua suuhun. Se vain on otettava vastaan aikoinaan leffaklassikko Magnolian lanseeraamalla asenteella ”Things happen”.
Itäisten lupausten itse juonellinen aines on vähäinen, mutta Cronenberg osoittaa käsikirjoittaja Knightin kanssa, että vähäkin stooriaines voidaan viedä maaliin (vai maaliviivoille?) asti niin, että yleisö hurraa keuhkonsa pihalle. Vincent Cassellin sopivan epävarmasti horjahteleva Kirill ja jo paljon, muttei kylliksi, hehkutettu Viggo vetävät siihen ilmapiiriin sopivat roolit. Naomi peesaa, kuten tässä tiettyjä perinteitä omaavassa miljöössä kai kuuluu. Tämän jälkeen katsojan tarvitsee vain aistia maailmaa, jossa tatuoinnit kertovat elämänkaarista ja itäiset säännöt ovat hieman erilaiset kuin mitä perinteinen moraalikäsitys sanoisi.
