Pierce Brosnanin viimeiseksi James Bond -seikkailuksi jäänyt Kuolema saa odottaa saa alkunsa hurjasta takaa-ajosta Pohjois- ja Etelä-Korean rajamaastossa. Tehtävä epäonnistuu surkeasti, ja salainen agentti vangitaan. Vapauduttuaan hän lähtee jäljittämään pettäjiään Hongkongin kautta Kuubaan sekä edelleen Islantiin ja saa tähtäimeensä epäilyttävän miljonäärin Gustav Gravesin (Toby Stephens). Supertähti Halle Berry iskostaa nimensä Bond-elokuvien huikeimpien naisroolien historiankirjoitukseen aseistariisuvan sensuellina amerikkalaisagenttina Jinxinä. Tunnuskappaleen esittää Madonna, joka myös nähdään lyhyesti kameran edessä.
Syksyn xXx-tykityksen tuottaman pettymyksen jälkeen tuli valittua viikonlopun leffaksi se aito ja oikea Bond. Komea ja ronski sankari, upeita naisia, kauniita maisemia ja hengästyttävän kiihkeä juoni – tai sitten ei. Jo alkukohtaus sai kiemurtelemaan nolostuksesta – kumiasusta kuoriutuva James oli niin täysin väärässä ympäristössä. Seuraavan idioottimaisuuksiin venyvän takaa-ajokohtauksen aikana alkoikin leffan pääjuoni sekiytyä, tavanomaisine käänteineen. […]
20. James Bond sisältää paljon viitteitä aiempiin sarjan elokuviin ja muihin juttuihin, kuten piiloviitteen Q:ksi ylennetyn R:n eli John Cleesen muinaiseen Silly Walk -sketsiin. Huumori jää silti vähälle, mutta jotenkin ote on rennompi kuin Bondissa nr. 19. Eikä tällä kertaa ole lähdetty juonikuviossakaan mutkittelemaan liiaksi. Aika monelta katsojalta on mennyt usko vanhaan kunnon nollanollaseiskaan, myös […]
Onpa jälleen Bond-maakarit murjasseet leffan. Näin tuoreeltaan Kuolema saa odottaa nousee henk.koht. Bond-listojen kärkipaikoille. Perusteluni ovat: 1. Uudet kujeet Jokaiseen Bondiin on ihme kyllä keksitty aina uusia härveleitä joilla on tarkoitus lahdata tai jahdata. No niin käy tässäkin tapauksessa, mutta suurin uutuus on lievä Bond-kaavan uudistus. Alku yllättää. Lisäksi toteutustavassa on havaittavissa jotain Matrixia ja […]
Kuolema saa odottaa on sarjan 20. Bond-pläjäys ja samalla se myöskin juhlii 40 -vuotista brittiagentin valkokangasuraa. Brosnan esittää Bondia neljättä kertaa ja vetaisee omalta osaltaan vakuuttavasti parhaan vetonsa MI6 -agenttina. Brosnan edustaa mielestäni mainiosti nykyajan mallia salaisen palvelun agentista, tuoden esiin samalla sille kuuluvat perinteiset elementit, niitä uskollisesti kunnioittaen. Kaikesta huolimatta Brosnanissa on ehkä Conneryn […]
Bond, James Bond. Tuskinpa osasi Flemingin Ian aikoinaan aavistaa, millainen vaikutus tuolla nimellä tulisi olemaan populaarikulttuuriin. Pimeällä 80-luvulla kylmän sodan tuiskeeseen suunnitellun superagentin tähti alkoi himmetä, mutta vuonna 1995 tulivat Pierce Brosnan ja Goldeneye. Leffa oli hitti sekä kriitikoiden että massojen keskuudessa. Nyt Pierce Brosnan nähdään nollanollaseiskana jo neljättä kertaa. Äijä on harmaantunut charmantisti, ja […]
Vuonna 2002 ensimmäinen James Bond-elokuva täytti 40 vuotta. Tällöin myös valmistui 20. Bond-elokuva. Tämä olikin eräänlainen juhla-Bond. Tämä näkyy muun muassa siinä, että tässä on pieniä viittauksia aiempiin Bond-elokuviin. Tässä näkyy myös Bond-elokuvien siirtyminen 2000-luvulle. Tässä on sitten paljon uusia juttuja, joista osa on hyviä ja osa huonoja. Tässä Bond-elokuvassa nähdään, kuinka salainen agentti James […]
Bond on todellakin siiretty 2000-luvulle. Eikä siitä paljon hyvää seurannut. Pierce Brosnan ei ole ikinä oikein onnistunut säväyttämään James Bondina, mutta nyt miehelle tuli täydellinen pohjanoteeraus. Brosnan onnistuu pari kertaa elokuvan aikana jopa vaihtamaan ilmettä, joka tuntuu miehelle ylivoimaiselta saavutukselta. Leffa alkaa kun Bond on on Pohjois-Koreassa suorittamassa tehtävää, joka menee kuitenkin pahasti pieleen ja […]
”Kuolema saa odottaa” on siinä mielessä erikoinen elokuva, että se onnistuu samanaikaisesti olemaan sekä tylsin, epäuskottavin, yllätyksettömin ja itseään toistavin James Bond -elokuva mitä tähän asti on tehty. Elokuvan alussa Bond ajelee Koreoiden rajalla kommunistien ilmatyynyhyökkäysvaunulla ampuen mielettömästi, mutta jää vangiksi. Alkuun on oikein väkisin tungettu urheiluautojakin räjäytettäväksi, eli länsimaisia huippuautoja ja superkehittynyttä sotakoneistoa kommunistisessa […]
Päätin aikoinaan, että James Bond -elokuviin en sanallakaan kajoa. Lähinnä siksi, että kyseinen mittavaksi venynyt ja lapsosena villinnyt leffasarja ei ole käytännössä verrattavissa muihin elokuviin: herrasmiesagentin seikkailuissa ei tuppaa olemaan minkäänlaista tolkkua – tarkastellaan sitten toinen toistaan värikkäämpiä pahiksia tai vain yleisasetelmaa, jossa Bond, James Bond, nai jokaista hameväen edustajaa charmantisti ja käy sitten taas […]
Luojan kiitos tämän elokuvan jälkeen Bondit otti elokuvasarjana täyskäännöksen. Jos Brosnanin aiemmat Bond-seikkailut on olleet hieman sarjakuvamaisia ja hölmöjä, niin Die Another Day kerää koko potin. Muistelin tän olevan huonoin näistä ja sitähän se todellakin oli. Tiettyyn pisteeseen asti kalkkunameininki ja täysin typerä juoni jaksaa naurattaa ja viihdyttää, mutta kun elokuvan kesto on yli kaksi tuntia niin vitsi käy vanhaksi väkisinkin jossain kohtaa. Ihan viimeiset minuutit alkoi oleen jo kyllä melkoista kellon vilkuilua. Sinänsä on sääli, ettei Brosnan päässyt kokeilemaan kannuksiaan ns. ”vakavana Bondina” vaan hän sai tähdittää tätä tietynlaisen murrosvaiheen muovista elokuvaa. Miehellä kuitenkin riittää roolissaan karismaa roppakaupalla. Eikä siinä, näissäkin elokuvissa on viehätyksensä ja kaikkien kolmen tätä aiemman Brosnanin Bondin kanssa oon aina viihtynyt ihan kohtuullisen hyvin. Die Another Day vaan vie sen nolon musavideomeiningin niin pahasti yli, että tätä ei tee kyllä mieli uusintakatsoa pitkään aikaan. Elokuvan aloituskohtaus on ihan hyvä ja on tässä muutamia muitakin meneviä kohtauksia, mutta kokonaisuutena homma jää pahasti pakkaselle. Ihan kuin James Bondista olisi ihan yrittämällä yritetty leipoa jotain lähestulkoon yliluonnollista supersankaria tällä kertaa. Madonnan esittämä elokuvan tunnusbiisi on myös koko elokuvasarjan heikoimpia, ellei jopa se ihan huonoin kaikista.
Tietynlainen hölmöily-Bondin pohjakosketus oli tällä saavutettu. Onneksi seuraava elokuva tuli räjäyttämään koko paletin täysin uusiksi, upealla tavalla.
Kommenttien selaus
Luojan kiitos tämän elokuvan jälkeen Bondit otti elokuvasarjana täyskäännöksen. Jos Brosnanin aiemmat Bond-seikkailut on olleet hieman sarjakuvamaisia ja hölmöjä, niin Die Another Day kerää koko potin. Muistelin tän olevan huonoin näistä ja sitähän se todellakin oli. Tiettyyn pisteeseen asti kalkkunameininki ja täysin typerä juoni jaksaa naurattaa ja viihdyttää, mutta kun elokuvan kesto on yli kaksi tuntia niin vitsi käy vanhaksi väkisinkin jossain kohtaa. Ihan viimeiset minuutit alkoi oleen jo kyllä melkoista kellon vilkuilua. Sinänsä on sääli, ettei Brosnan päässyt kokeilemaan kannuksiaan ns. ”vakavana Bondina” vaan hän sai tähdittää tätä tietynlaisen murrosvaiheen muovista elokuvaa. Miehellä kuitenkin riittää roolissaan karismaa roppakaupalla. Eikä siinä, näissäkin elokuvissa on viehätyksensä ja kaikkien kolmen tätä aiemman Brosnanin Bondin kanssa oon aina viihtynyt ihan kohtuullisen hyvin. Die Another Day vaan vie sen nolon musavideomeiningin niin pahasti yli, että tätä ei tee kyllä mieli uusintakatsoa pitkään aikaan. Elokuvan aloituskohtaus on ihan hyvä ja on tässä muutamia muitakin meneviä kohtauksia, mutta kokonaisuutena homma jää pahasti pakkaselle. Ihan kuin James Bondista olisi ihan yrittämällä yritetty leipoa jotain lähestulkoon yliluonnollista supersankaria tällä kertaa. Madonnan esittämä elokuvan tunnusbiisi on myös koko elokuvasarjan heikoimpia, ellei jopa se ihan huonoin kaikista.
Tietynlainen hölmöily-Bondin pohjakosketus oli tällä saavutettu. Onneksi seuraava elokuva tuli räjäyttämään koko paletin täysin uusiksi, upealla tavalla.
Sodankylänkäynnin taito.
Kommenttien selaus