Moni elokuvanystävä valvoo öitä ja pyörii sängyssänsä – eikä edes laadukkaan kauhupätkän aiheuttamien pelkotilojen takia. Heille onkin nyt ilouutinen – ei sentään hyytävän kauhun tiimoilta, mutta ilouutinen silti: jo vuonna 2005 John Carpenter ja Debra Hill (mm. alkuperäinen The Fog ja Halloween) tuottivat unilääkkeen nimeltä The Fog (2005).
”Tavallinen kauhu ei aina uneta. Jopa Maissilapset VI oli vain huono, sitten löysin The Fogin remaken. Unenlaatuni parani.” – tuotteeseen tyytyväinen henkilö X
Nopean tilaajan etuna entinen kauhumestari ja filmausten aikana traagisesti syöpään menehtynyt Hill saivat luotua hätiköidyn kokonaisuuden Stigmata-mies Wainwrightin hutiohjattavaksi ja tehostekuorrutettavaksi. Huvittavaa kyllä, tyytymättömyys alkuperäiseen (onnistuneeseen) tekeleeseen korvattiin siis tyytyväisyydellä halpaan kompromissiin, jossa on sentään pari näpsäkkää tehostepuolen oivallusta. Halvasta voidaan olla montaa mieltä, sillä budjetin 20-kertaistaminen kielii muuta. No, ainakin sillä saa pari näpsäkkää tehostepuolen oivallusta…
”Moni tuntee minut Lostista, mutta kukaan ei The Fog -remakesta. Miksiköhän?”
Tuotteen tehokkuudesta vastaa joukko unialan rautaisia ammattilaisia. Pikku-Villen eli Smallvillen teräksinen sankari Tom Welling suorittaa lähes ainoan leffaesiintymisensä täydellisen typertyneenä – toivottavasti syynä on vain käsikirjoituksen päivittely. Lostin kaartista innokkaita usvaanhyppääjäehdokkaita oli peräti kolme kappaletta, ja pääosavääntö käytiin Lost-blondien välillä, Maggie Gracen voitettua kisan. Tai siis hävittyä, kuten The Fogin kokoinen lisätahra filmografiassa kertoo.
”Ennen The Fogin uusioversiota olin pirteä ja täynnä energiaa. Ihmeellistä mihin kaikkeen elokuva pystyy!”
Ei siis enää unettomuutta. The Fog (2005) soittimeen. Alkuperäisen juonen teinijännärilämmittelyversio vaikuttaa, jos ei hetkessä, niin viimeistään siinä vaiheessa, kun kauhuterrorin pitäisi alkaa. Siis pitäisi. Aavelaivan silhuetti ja Maggien yöpaitakuljenta ansaitsevat imaginäärisen pisteen, mutta muuten ”tämä suuri kosto tuonelasta” on lähinnä sitä, että tuottaja Carpenter mustamaalaa aiempaa filmografiaansa kumman tietämättömänä hukkasuuntavalinnasta.
