Twilight - houkutus (2008)

Karmea moraalisaarna, jota voin varauksetta suositella Hollywood Newsin, Demin ja Irc Gallerian hämärissä kätköissä majaileville teinitytöille.

Teinityttö Bella Swanin (Kristen Stewart) mielessä käy huisi ajatus siirtää tukikohta äidin Ameriikan aurinkoisessa etelässä sijaitsevasta talosta joksikin ajaksi Washingtonin sateen ja sumun keskellä möllöttävään Forksin pikkukaupunkiin, missä neidin poikamieselämää viettävä isäukko (Billy Burke) hoitaa sheriffin tehtäviä. Bella iskee pian lukion käytävillä silmänsä outona pidettyyn ja aurinkoiset päivät koulusta lintsaavaan Edward Culleniin (Robert Pattinson), joka kantaa taakkanaan synkkää ja vertatihkuvaa salaisuutta. Kulmahampaiden pituus ei kuitenkaan ole nuoren rakkauden este, mutta pystyykö Edward loppujen lopuksi pitämään suunsa poissa tyttöystävänsä kaulavaltimolta, siinäpä hikirauhasia kutittavaa jännitystä seuraavien parin tunnin ajaksi!

Twilight perustuu näemmä itselleni (syystä tai toisesta) tuntemattoman Stephenie Meyerin kymmeniä miljoonia myyneen kirjasarjan ensimmäiseen osaan, ja itse filmistäkin on tullut varsinkin rapakon takana valtaisa menestys. Mutta miltä tämä murrosikäisille markkinoitu romanttinen fantasiadraama näyttää kohderyhmään kuulumattoman "puolueettomin" silmin, ja onko sillä ihan ihka oikeasti paikkansa elokuvamaailman historiassa, vai lunastaako se vain eräänä päivänä asemansa 3x Teen Spirit-leffaboksissa Anttilan hyllyllä hinnan alennuslappujen peitossa pölyä keräämässä?

Stoori puhkikaluttuine vampyyrien ja ihmisten yhteiseloineen on huonosti kirjoitettua ja tylsää puppua, jota käytetään lähinnä kulissina teineille suunnatulle propagandalle. Kylä vetää kavissapuskaa, (poikkeuksena äijä-isä, jolle tytär turhaan yrittää varoittaa tämän ravinnon vaaroista), ketään ei huomata polttelemassa tupakkia ja, mikä parasta, muutama tuhatta räkänokkaa käsittävän syrjäisen tuppukaupungin asukkaiden joukosta löytyy niin valkoista, mustaa, intiaania kuin aasialaistakin syntyperää olevaa ihmistä, ja kaikki ovat kavereita tai seurustelevat keskenään rotuun katsomatta. Äärimmäisenä anti-rasismin ilmenemisen muotona näytetään, kuinka jopa vampyyritkin voivat elää sulassa sovussa muiden keskuudessa nappaamalla huikan eläinten verta, ja kuinka näilläkin voi olla "normaali" ja "arkinen" perheidylli siinä missä ihmisilläkin. Samalla katsojalle myös kerrotaan jokaisessa kulttuurissa olevan omat mätämunansa, raiskaajajoukosta löytyy niin afroa kuin valkonaamaa, ja vampyyreiden porukassa on muutama paha ihmisestä nesteitä nautiskeleva paise. Hyvä hyvä, ketään ei siis saa syyllistää rotunsa perusteella, hieno sanomahan tämä toki on asiasta tietämättömälle ja hakaristia liidulla koulun ilmoitustaululle piirtävälle klopille, mutta silmään pistää jotenkin, ettei pahisten joukosta löydy yhtään "kaunista" tapausta. Katujengi ei vaivaudu glitteriä päälleen pistämään ja, hui kauhistus, pahisvampillakin on peräti parransänki! Mieleen ilmaantuu South Parkin kasvatusjakso, jossa vanhemmat kertovat, ettei ketään saa syrjiä ja tämän jälkeen haukkuvat pihalla nikotiinivalmistetta tupruttelevan kaverin maan rakoon.

Moraali jatkuu myös Edwardin Bellaan kohdistuvan verenhimon muodossa (muiden suonensisältö ei tätä kiinosta). Itse katsoisin tämän liittyvän amerikkalaiseen Hollywood-kulttuuriin, jossa tunnutaan elokuvien perusteella pitävän seksiä ennen avioliittoa maailmanloppuna (teinikauhuelokuvissakin seksiä harrastavat nuoret listitään lähes poikkeuksetta). Parhaiten tämän huomaa kohdassa, missä nuoripari aikoo harrastaa sängyssä ensimmäistä vaakavoimisteluaan, Edward joutuu "himon" valtaan ja kieltäytyy huutaen koko hommasta, koska ei pysty enää säätelemään halujaan. Voi juma... Onneksi tekijätiimi kuitenkin on muistanut, että enkelienkin joukossa on myös varjelua kaipaavia eksyneitä lampaita, joille Bellan äiti hihkaisee muistutuksen "olettehan huolehtineet ehkäisystä?".

Jos Twilightin maailma ei siis saarnoineen, autoineen, juoruamisineen, pukujen sovitteluineen ja sliipattuine metroseksuaaliteineineen välttämättä kolahda viihdyttävyyden osalta kaltaiseni likaisen ja pessimistisen kadunmiehen ajatusten kanssa yhteen, niin eihän se tarkoita sitä, etteikö toteutus voisi kuitenkin ihan hyvin olla laadukasta. Ja puolustukseksi pitää tosiaan sanoa ohjauksen olevan (peri-hollywoodlaisine) kamerakulmineen ja kieputuksineen hyvää, ja yhdistettynä jylhien metsien upeisiin maisemiin saadaankin katsojassa aikaan niin henkeä salpaava kokemus, että sitä lähes unohtaa istuvansa leffateatterissa roskaa tuijottamassa.

Siis vain siihen asti, kunnes ensimmäinen älykääpiö hyppää kankaalle suutaan sotkemaan ja showta varastamaan. Leffan näyttely on näes aivan pirun kökköä. Kristen Stewart vetää roolinsa vaikeassa iässä olevana Bellana vielä jotenkin uskottavasti, mutta muuta laumaa en suosittelisi ehkä ensimmäiseksi poliitikon uraa harkitsemaan. Herkkien tunteiden esittäminen ei oikein luonnistu keltään, ja etenkin pääosassa toimiva Robert Pattinsonin pökkelöinti "hurmaavana" yön demonina saa harkitsemaan käsien laittamista silmien peitoksi. Jätkä ei pysty eläytymään rooliinsa edes dialoginsa inhimillisissä kohdissa, mutta se on vielä pientä vampyyrina sähisemisen rinnalla, jonka aiheuttamaa myötähäpeää ei sanoin voi kuvata. Kaiken lisäksi tuttuun jenkkitapaan 25-vuotias Pattinson on ulkonäkönsäkin puolesta mitä mainioin vetämään 17-vuotiaan hahmonsa roolia uskottavasti kuin musta joulupukki. Mutta eipä siinä mitään, sivuseikkahan se näyttely on, kunhan kameran edessä heiluvat ovat sentään hyvännäköisiä.

Musiikki on korvia raastavaa poppia, vaihtoehtona sentään pari metsämaisemiin hyvin sopivaa sävellystä. Myöskään elokuvan 2000-luvulle hyvin tyypilliset ja naurettavan näköiset erikoistehosteet 1000km/h pikajuoksuineen ja puissa salaman lailla pomppimisineen eivät jaksaneet housuja kastumaan saada. Rainan "huumorin" suhteen on ainakin taidettu onnistua oikein mallikkaasti, katsoin näes hämilläni kuinka puoli salia räjähti maanjäristystä vastaavaan nauruun joka-pirun-ainoan "vitsin" kohdalla, itse samalla vaivautuneesti hymyillen Edwardin sukunimen taivuttelusta syntyville ajatuksille tasan yhden kerran.

Pähkinänkuoressa Twilight on mukavia maisemia hetkittäin tarjoileva ja kehnosti toteutettu karmea moraalisaarna, jota vihasin ehkä itse yli kaiken, mutta jota voin varauksetta suositella Hollywood Newsin, Demin ja Irc Gallerian hämärissä kätköissä majaileville teinitytöille, nämä kun näyttivät teatterin valojen kirkastuessa leijuvan onnensa kukkuloilla. Niin, ai mitä helvettiä MINÄ sitten tuossa joukossa oikein tein? Kysypä vaikka mieluumin, että näkyikö koko salissa yhtä ainoaa kolmijalkaista ilman naisseuraa. Ja Ikärajasta vielä sen verran, että eiköhän tuo K-13 ole juuri kaikkein passelein, kovin paljon vanhempi tästä tuskin kicksejä saisikaan, ainakin parikymppinen parempi puoliskoni soi teinivampyyrin angstailulle vain tukahdetetun naurunsa, ja antoi omaan tapaani kuulua melkoisen suorat sanat teoksesta hämärään ulkoilmaan viimein puuduksissa poistuttuamme. Sillä lailla.

kurkkuharja
Tykittäjä, 75 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 12.01.2009
Katsottu: Teatterissa

Kun joku asia on vaan niin surkea, että tuntee itsensä sen rinnalla lähes täydellisyyden kulminoitumaksi, sanat, tunteet ja innoitus kumpuavat kuin itsestään. Sellainen luokaton surkeus innoitti myös tämän arvostelun.

Uskomattoman laaja-alaisessa huonoudessa on jotain todella inspiroivaa. Kun joku asia on vaan niin surkea, että tuntee itsensä sen rinnalla lähes täydellisyyden kulminoitumaksi, sanat, tunteet ja innoitus kumpuavat kuin itsestään. Sellainen luokaton surkeus innoitti myös tämän arvostelun; kiitos Twilight - Houkutus.

Huoh, mistä aloittaa? Siitä huolimatta, että ilmeisesti noin 90 % länsimaalaisista alle 18-vuotiasta tuntee tarinan, aloitetaan siitä. Bella (Kristen Stewart) on teinityttö, joka päättää muuttaa impulsiivisen äitinsä hoiveista kaukana asuvan isänsä luokse Pohjois-Amerikan sateisimpaan tuppukylään. Kylää asuttaa myös yliluonnollisen kaunis Cullenien perhe, jolla on länsimaisia kauneusihanteita palvovien geenien lisäksi yksi pikku salaisuus. Cullenit ovat vampyyreita. Vampyyriklaaniin kuuluu myös jumalaisen nätti teinipoika Edward (Robert Pattinson), johon Bella tietysti ihastuu. Edwardin hormonit sykkivät vastavuoroisesti Bellalle, mutta Eddie vastustelee ihastustaan viimeiseen asti, sillä eihän pohjimmiltaan paha vampyyri voi deittailla tytsyä, jonka suonissa virtaa Eddien himoitsema lounas.

Bella ja Edward eivät kuitenkaan pysty vastustamaan toisiaan, vaan päätyvät kummallisen pakkomielteiseen parisuhteeseen. Ja onhan se selvä, että kun sekoittaa puurot ja vellit, niin ongelmia tulee. Vaikka Cullienien perhe pyrkiikin vegaaniseen ja humaaniin ruokavalioon, on tarinassa tietysti myös pahisvampyyreitä, jotka eivät arvosta Edwardin seukkailua aidon punaverisen kanssa.

Stephenie Meyerin Twilight-kirjasarjan ensimmäiseen osaan perustuva elokuva epäonnistuu niin monella tasolla, ettei näppäimistö riitä kertomaan. Ohjaus on kömpelöä, näyttelijätyö yksi-ilmeistä ja suurin osa kohtauksista kiusallisen amatööritasoisia. Suurin kompastuskivi on kuitenkin Meyrin korni ja piilokonservatiivinen tarina.

Tarinan aivopesut jäävät monelta teinifanilta varmasti huomaamatta, minkä takia leffan megalomaaninen menestys pistääkin pelottamaan. Bella on herkkä teinityttö, joka ei näennäisesti kovasta ulkokuorestaan huolimatta selviä mistään ilman vampyyriritariaan. Kuten kaikki nätit ja naiivit tytöt, Bella ajatuu outoihin vaaratilanteisiin, mutta joka ainoa kerta Eddie tulee ja pelastaa. Se, että Edward vainoaa ja vakoilee pelastusmielessä käytännössä täysin vierasta ihmistä, ei ilmeisesti ole mitenkään kummallista. Jos pakkomielteisellä omistushalulla ja ylisuojelulla varustettu Edward sattuisi olemaan ruma ja epäilyttävä, heppu olisi kalterien takana ensimmäisen kanssakäymisen jälkeen, mutta koska tässä tarinassa Eddie on nätti ja ihqusöpis, niin sairaalloiset luonteenpiirteetkin kuitataan romanttisina.

Vaikka Bellan ja Edwardin hormoneilla kuorrutettu suhde esitetään paikoittain intohimoisena, leffa haluaa myös muistuttaa nuorta katsojakuntaansa, että sex is bad ja himosta joutuu helvettiin. Kun 17-vuotiaat tarinamme sankarit ovat ajatumassa vällyjen väliin, Edward isketään subliminaalisella moraalisaarnalla kirjaimellisesti seinään. Seksi sekottaisi Eddien lopullisesti himosta ja halusta, ja nuoripari ajautuisi ties minne syntien suurille valtateille.

Stewartin ja Pattinsonin välillä on kieltämättä paikoittain kemiaa, mutta jännite rikotaan usein teennäisellä dialogilla tai korneilla tapahtumilla. Sankari lentämässä viehkeä neito selässään jylhän kuusimetsän ylle maisemia tsekkailemaan ja auringon aiheuttama reaktio vampyyri-Eddiessa ovat omiaan sekä huvittamaan että loitontamaan katsojaa. Kohtaukset ovat niin hämmentäviä, ettei oikeasti tiedä pitäisikö itkeä, nauraa vai vetää kännit.

Twilight on erityisen masentava veto ohjaaja Catherine Hardwickelta, jonka esikoiselokuva Kolmetoista oli kohtalaisen onnistunut ja uskottava kuvaus teini-iän ahdistavuudesta. Hardwickessä on ilmeistä business-naista, joka on haistanut Twilightin mukanaan tuomat dollarivuoret. Mitään muuta syytä tällaisen kuran suoltamiseen ei voi olla. On Hardwicke kuitenkin jossain onnistunut. Vaikka elokuvan casting onkin täynnä tyhjiä ja persoonattomia hahmoja, on Edwardin roolissa nähtävä Robert Pattinson kaunis, niinkuin kirjan mukaan kai kuuluukin. Pattinson on itseasiassa niin kaunis, että tuhansien teinityttöjen lisäksi miekkosesta ovat hullaantuneet tuhannet aikuiset naiset (ja todennäköisesti myös läjä miehiä). Pattinson on jopa mediassa ilmaissut ahdistuksensa kokemastaan sekopäisestä fanaattisuudesta. Kummallista, että Pattinson siitä niin ahdistuu, eikös pakkomielteinen seuraaminen ja sairaalloinen intohimo käytännössä vierasta ihmistä kohtaan ole vain romanttista?

Ninnnuli
Käyttäjä, 8 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 29.09.2009
Katsottu: Kotona

Ei mitään uutta, ainakaan positiivisessa mielessä.

Aloitetaan sillä, että Twilight yllätti positiivisessa mielessä. Tavallaan joudun rikkomaan lakedaimonin lakia sekä antamaan periksi, koska lähdin elokuviin terveen skeptisenä odottaen Harry Potterin vanavedessä polskivaa teinitytöille suunnattua romanttista fantasiaa. No, olihan se sitä, muttei niin huono kuin olisi voinut olettaa. Kävin katsomassa elokuvan itseasiassa kahdesti. Toipuakseni ensimmäisesta katsomiskerrasta, jonka aiheuttaman henkisen nöyryytyksen voi mies ymmärtää käymällä ostamassa yksin jotain pehmeää naisten alusvaateosastolta, kävin katsomassa kyseisen "teoksen" toisenkin kerran, taktisesti ystävättäreni kanssa.

Twilight on siis Stephenie Meyerin samannimiseen nuortenkirjaan perustuva elokuva, joka käsittelee lähinnä vampyyrin ja ihmisen rakkaussuhdetta. Heikointa elokuvassa oli mielestäni juoni, varsinkin fantasiaosuudet.

Aurinkoisessa osavaltiossa asunut Bella joutuu muuttamaan takaisin isänsä luokse Forksiin, jossa näköjään sataa ja on koko ajan synkkää. Uuden koulun väki ottaa hänet vastaan erittäin helposti, vieraanvaraisuutta tulviva aasialainen Eric tarjoaa kaikkea mahdollista, mukaan lukien apua jo porttikäytävässä.
Eipä aikaakaan, kun kuvaan astuvat Cullenit. Pissismäinen Jessica selvittää nopeasti, että Cullenit ovat jonkinlainen kasa perheen pään kalpeita adoptiolapsia. He eivät myöskään liiku kuin keskenään ja Jessica tähdentääkin, ettei "aika namu" Edward ole koskaan lämmennyt kellekään. Bella iskee silmänsä häneen siitä huolimatta, ja kohta onkin biologian tunnin ainut vapaa istumapaikka Edwardin vieressä, kuinkas ollakaan.
Aluksi ei meinaa luistaa, vaikka Bella taisi jo tässä vaiheessa olla melko kostea. Hän jopa salakuulee Edwardin pyytävän saada vaihtaa kurssia.
Myöhemmin Bella nojailee autoonsa vaanien matkan päässä hengaavaa Edwardia, kun raskas auto kaahaa holtittomasti päin. Juuri ennen törmäystä ilmestyykin Bellan ja auton väliin Edward, joka teräsmiehen elkein pysäyttää auton kädellään turvaten huomaavaisesti Bellaa toisella. Ennen kuin kukaan ehtii reagoida, häipyy hän melkein yhtä varkain kuin tulikin, jättäen jälkeensä kasan ihmetteleviä nuoria ja hengenvaaransa melko tyynesti ottaneen Bellan.

Tästä eteenpäin jatkui elokuva katsojaa turhaan yllättämättä melko kliseisenä rakkaustarinana.

Pidän onnellisista elokuvista, mutta tästä oltiin turhankin huolellisesti karsittu kaikki negatiivinen. Kaikki olivat ystävällisiä, vastoinkäymisiä ei juuri ollut. Kukaan ei tupakoinut, lähes kaikki söivät kasvisruokaa. Esiaviollinen seksikin esitettiin melko hirmuisena: Edwardin käden hilautuessa hamerajaa ylemmäs heittäytyi hän äänekkään demoniäänellä huudetun "STOP!"in kera parin metrin matkan seinään, josta lysähti maahan. Ettei vain Meyerin mormoni-tausta näkyisi läpi?
Tarinan pahiksistakin ilkeimmältä vaikutti ilmeisesti raiskausta hautova poikajoukko. Itse pääjehun lopettaminenkin, sitten kun siihen päästiin, näytti yksinkertaisemmalta, kuin mihin todellisuudessakin ollaan aikoinaan ryhdytty.

Twilight oli kieltämättä kokemuksena hauska. Siinä, missä yleisö nauroi Dressmannin mainoksista tutulle tyylille, jolla Cullenit ensikertaa esiteltiin, nauroin mukana. Siinä, missä yleisö ei nauranut päähenkilöiden suhteen ongelmille, nauroin sitten yksin. Paras esimerkki elokuvan tahattomasta komiikasta on keskustelua herättänyt vampyyrien synkkä salaisuus, syy, jonka takia he eivät näyttäydy auringossa. Kyseinen syy sai allekirjoittaneen näes virnistämään melko nyrkin hakuista hymyä.
Perinteisesti vampyyrit vähintäänkin kuolevat auringon valossa, tai heidän ihonsa palaa ennen kuin kukaan ehtii edes muistaa, että joskus kissan sanomista tai silmänräpäystä käytetään metaforana kuvaamaan nopeita tilanteita. Twilightissa asia oltiin hoidettu toisin. Heidän ihonsa ei palanut, vaan alkoi, usko tai älä - kimmeltää. Syy, miksi vampyyrit tykkäävät liikkua vain öisin, sekä kammoavat aurinkoa, syy, joka melkein sai itsetituleeratun "täydellisen tappajan" kyyneliin, on näköjään se, että heidän ihonsa alkaa näyttää glitteröidyltä. “Tämä on tappajan iho!”, julisti Edward kyynel silmäkulmassa. Ja itse melkein nauroin kyynel silmäkulmassa.
Kaiken lisäksi kimmeltäminen piti hauskaa helisevää ääntä, joka riemastutti melkein yhtä paljon, kuin elokuvan kannattavana voimana toimiva yksinäinen peura, joka ei ilmeisesti liittynyt mitenkään mihinkään, mutta jota kuitenkin kuvattiin vähän väliä. Myös silloin kuin protagonistimme sätki myrkytystään lattialla.

Twilightin ulkoasu ei kuitenkaan ansaitse moitteita; takaa-ajokohtaukset olivat nopeine leikkauksineen mukavaa katseltavaa ja miljöö metsineen ihan nätti. Toki elokuvaan oltiin saatu mahtumaan huomattava kasa kliseitä ja juonen kannalta melko irrallinen baseball-kohtaus kohdeyleisöön vetoavan populäärimusiikin kanssa, mutta eivät nekään varsinaisesti kokonaisuutta pilanneet, kun ei liikoja odottanut. Kyllä elokuvan äänimaailmakin oli ajoittain kohdallaan, kuten jylhiä vuoristomaisemia ja metsiä kuvatessa.

Näyttelijäkaarti oli keskimäärin kaunista ja joistain kohti jopa osaavaa. Erityisesti Billy Burken näyttelemä Bellan isä antoi miellyttävän vaikutelman melko taitavasti näyteltynä tavallisena yksin elävänä, telkkaria katsovana ja kaljaa juovana isänä.

Edward ei kieltämättä vastannut oletustani vampyyreista, (kuten ei lähes mikään muukaan elokuvassa), muistuttamalla itäeurooppalaista nyrkkeilijää. Edwardin kohuttu hahmo petti muutenkin. Huhujen mukaan Edward on älykäs, romanttinen ja taiteellinen, jonka lisäksi erinäisten lähteiden mukaan hyvännäköinen (“TWILIGGGGGHHHTTTTTT AAAH EDWARD CULLEN AAAAA” -Irc-gallerian käyttäjä). Älykkyydestä en tiedä, mutta Edwardin alussa käyttämä lähes autistinen puhetyyli kieli muuta. Myöskin herrasmiesmäisyys oli luokiteltavissa ahdisteluksi ja taiteellisuutta edusti yksi pianokohtaus. Vampyyrin kumma silmäpelikin ajoi näköjään sen paljon puhutun palavan rakkauden roolia. Edwardin tuijotus näytti siltä kuin hän olisi yrittänyt suoristaa korkkiruuvia ajatuksen voimalla. Jos katse voisi tappaa, olisi Twilight saanut heti k-18 -merkinnän.

Loppujen lopuksi Twilight oli juoneltaan melko tylsä ja kliseinen teinityttöjen rakkaustarina vampyyrien kera. Kyseessä ei ole mikään vuosisadan spektaakkeli, eikä se ansaitse mielestäni jo saanutta asemaansa, mutta kyllä sen ihan mielellään loppuun asti katsoi. Twilight onnistuu paremmin visuaalisena elokuvana, kuin tarinana.

Sykermeetikko
Käyttäjä, 1 arvostelu
Pisteet:
Arvosteltu: 17.04.2009
Katsottu: Teatterissa

Elokuva oli kokonaisuudessaan täysi floppi eikä tarjoa mitään uutta ja mielenkiintoista.

Tottakai kaikki tuntevat tämän vuosisadan rakkaustarinan, jonka useat nostavat jopa Titanicin rinnalle. Yliluonnollisen komean vampyyrin ja tavallisen teinitytön välinen tulinen ja kielletty romanssi täynnä mustasukkaisuutta, kilpailua ja tottakai anti-rasisminen teinijengi. Kukapa ei haluaisi saada upeaa ja über kaunista vamppipojua rinnalleen pelastamaan joka tilanteesta, paijaamaan ja angstaamaan hirviönä olemisestaan vierelleen?

Alunperin kuulin Houkutuksesta kaveriltani, joka hehkutti sen saapumista elokuvateattereihin muutaman viikon kulluttua, ja pyysi minua mukaan ensi-ltaan. Koska lippua ei itse tarvinnut maksaa, suostuin lähtemään ilman mitään suurempia jahkailuja. Lukaisin myös kirjan ennen elokuvaa ja pidin siitä. Sopivasti kaikkea. Kehno kirjailija tosin latisti hiukan tunnelmaa. Aloin siis odottelemaan elokuvaa suht innolla, ja kun viimein koitti ensi-ilta paloin intoa. Elokuvan alettua ja muutaman ensimmäisen minuutin perusteella kykenin hautaamaan kaikki odotukseni kyseistä pätkää kohtaan.

Useassa kohdassa pitkin elokuvaa jouduin sulkemaan silmäni ja hyräilemään mielessäni jotakin piristävää, jotta en olisi purkahtanut itkuun kesken kaiken vain siksi, miten Kristen Stewart pilasi Bellan koko hahmon, vuorosanoja myöten. Stewartia on kehuttu useissa artikkeleissa enkä millään käsitä miksi; hän on surkea! Sama ilme koko elokuvan ajan, samanlaiset hönkäykset joka vuorosanan kohdalla ja ruumiinkieli välitti mielikuvan, että hänellä olisi jatkuvasti epämukavaa kameran edessä (tiedä häntä vaikka näin olisikin ollut...) ja kuin hän olisi yrittänyt pitää vastanäyttelijäänsä sen kymmenen sentin etäisyyden. Tuntui kauhealta kun katselin Stewartin pelleilyä kameran edessä kun hän ei kerta kaikkiaan samaistunut hahmoon!

Ja sitten kaikkien teinityttöjen (ja -poikien) fanittama Edward Cullen aka Robert Pattinson. Ensimmäistä kertaa kun tämä herra tuli kameran eteen, leukani loksahti auki epäuskosta ja häkellyksestä roolitustiimin täysflopista. Ajattelin ensin että sen täytyi olla vitsi: ei kukaan yksinkertaisesti voi pitää Pattinsonia Edwardin kaltaisena hahmona. Olihan hän tietysti nätti, mutta ei kaunis kuten Edwardin olisi kuulunut olla! Pattinsonin kasvojen ja silmien elehtiminen kuvassa etenkin luokkakohtauksessa, kun Bella on juuri astunut luokkaan ja Ed peittää puolinaamaa hajun aistimisen estoksi ja kun tämä katsoi Bellaa murhaavasti oli nauruhermoja vaikea pidätellä. Oli lähellä etten purskahtanut raikuvaan nauruun. Pattinson näytti siltä kun olisi yrittänyt ängätä jotakin kättä suurempaa peräaukostaan. Lähes kaikki omat vuorosanansa herra Pattinson ähisi kuin astmakohtauksen saanut viimeisiään vetelevä eläkeläinen ja eleet sekä ilmeet vedettiin samalla kaavalla Stewartin tapaa.

Tietysti Houkutukseen kuuluu kaikkea kansaa ja kaikenlaisia ihmisiä; joukkoon mahtuu niin pissistä kuin nörttiä, fruittaria kuin mustaakin väkeä. Kaikki nätisti samassa sopassa, sillä eihän sellainen sovi että elokuvan roolituksessa olisi vain valkokansaa, sillä elokuvahan on juuri esimerkkinä anti-rasismista. Sivuhahmoista mieleen jäi Mike, joka oli huvittavan rasittava koko kirjan ajan, mutta elokuvassa hänkin oli vain kökkö teinipenska, joka vain yritti edes olla kuin tavallinen teini ja metsäänhän sekin meni. Luulin, että pitäisin kohdista missä Mike yrittää paneutua Edin ja Bella väliin. Kaikki ne huvittavat vuorosanat kirjassa oli litistetty tasan yhteen vuorosanaan: "Sinä ja Cullen, vai... En pidä siitä. Hän katsoo sinua kuin jotain mitä haluaisi syödä". Siinä olisi se pieni valonpilkahdus minkä toivossa yritin pidätellä tuskankyyneliä kaikesta leffan karmeudesta, ja sekin minulta vietiin. Minulta tuon puoli tähteä sai Bellan isänä häärivä Billy Burke ja Cullenin loppuperhettä edustava näyttelijäkaarti. Alicen kyllä kuvittelin erilaiseksi, mutta eikös se ole että kaikkea ei voi saada kun kaiken tämän surkeuden keskellä on jo tarjottu sellaista herkkua kuin Burke.

Kuvaus, ohjaus ja käsikirjoitus oli sydäntä raastavan surkeaa. "Kolmetoista" elokuvan ohjaajana tunnettu ja vieläpä kehuttu Catherine Hardwicke teki mullistavan floppauksen ja se kiilasi henkilökohtaisen listani kärkeen suorana. Kuvaus oli syvältä hanurista kun Edin autistista kyttäystä kuvattiin zoomilla lähellä, niinkin läheltä, että tämän ihohuokoset olisi voinut jopa laskea. Liiankin paljon oli jätetty kasvokuvien varaan. Käsikirjoitushan kuitenkin on aikalailla jutun perusta, ja tällä kertaa se romauttikin koko homman.

Kaiken kaikkiaan elokuvan jälkeen jää aikalailla sellainen fiilis ettei oikein tiedä miten päin olisi. Lopun suuri taistelukohtaus oli kaiken huippu ja alkoi oikeastaan harmittamaan että luin kirjan; se vain oli niin paljon parempi etten voinut lopettaa ajattelemasta, että kirjassa tuo kohtaus oli kyllä erilainen ja tuota kohtausta ei ollut lainkaan. Hiljaisissa tunnelmissa tallasin kotiin puolen yön aikoihin ja mietin mitä rahantuhlausta Houkutus-elokuva olikaan. Mietitytti kyllä sekin, että ovatko kaikki Twilight-Edward-4ever-tytöt oikeasti tosissaan ihqutuksessan vai eivätkö he vain viitsi myöntää pettyneensä ja pahasti elokuvaan. Elokuva oli kokonaisuudessaan täysi floppi eikä tarjoa mitään uutta ja mielenkiintoista.

Ninuska
Käyttäjä, 14 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 15.10.2009
Katsottu: Teatterissa

Miksei Edward ole yhtä hyvännäköinen kuin kirjassa? Eikä Meyerin vampyyreilla ole edes kulmahampaita.

Veretön vampyyrielokuva? Eikö auringon valon kuulu olla vampyyreille kohtalokas? Miksei Edward ole yhtä hyvännäköinen kuin kirjassa? Eikä Meyerin vampyyreilla ole edes kulmahampaita.

Kyllä, minä kuulun niihin 15-vuotiaisiin, jotka viihtyvät irc-galleriassa ja demissä, kyllä Houkutus-sarja on mielestäni ihana ja mahtava - mutta en silti luokittele itseäni ihkuksi houkutus< 33-faniksi. Kun kerran kirjat olen lukenut ja leffan käynyt katsastamassa ja muutenkin epävirallinen leffakriitikko olen, niin miksipä en tännekin sitä arvostelisi; kun en ole törmännyt vielä yhdenkään teinin kirjoittamaan arvosteluun elokuvasta.

Ohjaaja Catherine Hardwicke muistetaan parhaiten elokuvasta Kolmetoista (2003), joka sai kautta maailman hyvät arvostelut. Hardwicken uusin elokuva, Stephenie Meyerin kirjasarjan pohjalta käsikirjoitettu Twilight - Houkutus, on tarina teiniromanssista ihmisen ja vampyyrin välillä, jonka pääosissa nähdään yhdysvaltalainen Kristen Stewart ja brittinäyttelijä Robert Pattinson, joka tuli tunnetuksi Harry Potterin Cedric Diggoryna.

17-vuotias Bella Swan (Stewart) on tavallinen, vaaratilanteille altis, lukiolainen, johon monet teinitytöt voivat helposti samastua. Bella asuu aurinkoisessa Phoenixissa äitinsä, ja tämän uuden miehen Philin kanssa kunnes päättää muuttaa seriffi-isänsä (Billy Burke) luokse Washingtonin osavaltioon, sateiseen pikkukylään Forksiin.

Bella tuntee itsensä ulkopuoliseksi, vaikka luokkakaverit ottavat hänet uteliaan hyväntahtoisesti vastaan. Kaikki muuttuu, kun Bella saa tunnilla vierustoverikseen yliluonnollisen komean Edward Cullenin (Pattinson). Bellan astuttua luokkaan Edward jännittyy ja katsoo Bellaa inhoten, sillä ei ole koskaan tavannut ihmistä, jonka tuoksu houkuttelisi häntä niin paljon. Bella ei tietenkään tiedä tätä, vaan uskoo Edwardin vihaavan häntä. Tästä(kin) kohtauksesta on elokuvassa tehty koominen.

Bella ei saa Edwardia mielestään, vaikka tätä ei näy koulussa moneen päivään. Pian Edward palaa kouluun ja lähestyy häntä. Bella on ymmällään, sillä Edward esittää hänelle kysymyksiä, joita kukaan muu ei ole kysynyt ja tuntuu olevan aidosti kiinnostunut tämän vastauksista. Ja miksi Edwardin silmät ovat eriväriset kuin viimeksi?

Bella alkaa saamaan outoja asioita selville Culleneiden perheestä ja tajuaa pian Edwardin perheineen olevan vampyyrejä. Meyerin vampyyrit ovat valinneet paikkansa ihmisyhteisössä ihmisverestä kieltäytyen. Vaaroja uhaten Bella ja Edward rakastuvat - vaikka jo pelkkä ensisuudelma on hengenvaarallinen - , ei mikään estä heidän yhdessäoloaan. Bella tutustuu Cullenien perheeseen ja kaikki tuntuu menevän hyvin kunnes pikkukylään saapuu ihmisiä metsästävä vampyykolmikko.

Elokuvaa katsoessa pitää muistaa, että sen kohderyhmä ovat esiteini- ja teini-ikäiset tytöt ja, ettei elokuva ole kauhua ja verellä mässäilyä, vaan tarina kahden teini-ikäisen kielletyn rakkauden vaaroista. Kirjan lukenut tietää, että verrattuna kirjaan elokuva jää vaisuksi ja, että hahmoista olisi pitänyt saada enemmän irti. Elokuvaa katsellessa tuntuu, että juoni vaan etenee ja etenee ja sitten se onkin jo ohi. Se toimii kuitenkin ihan hyvin suositun teoksen kuvituksena.

Kun kerran kirjoihin olen jossain määrin rakastunut, niin pakko kai minun on edes kaksi tähteä antaa, vaikka elokuva tosiaan oli pettymys - mutta en minä toisaalta siltä muuta odottanutkaan. Jos olisin kymmenen vuotta vanhempi olisi varmasti jättänyt elokuvan kesken kaiken katsomatta, mutta minkäs mahdan sile, että olen teini-ikäinen romantikko, sellainen, jollaisille tämä elokuva on tarkotettukin.

symofobia
Käyttäjä, 1 arvostelu
Pisteet:
Arvosteltu: 13.01.2009
Katsottu: Teatterissa

Katsottava, kiitos Pattinsonin.

Twilight - houkutus on nimensä mukainen houkutus, mutta vain kirjana. Yksi hyvä syy sille, miksi elokuva on niin laimea, on sen pohjautuminen Stephanie Meyerin suuren suosion saavuttaneeseen kirjasarjaan.

Twilight kertoo tavallisesta 17-vuotiaasta tytöstä, joka muuttaa isänsä luo Forksiin ja tapaa siellä huumaavan komean pojan, joka on kaikkea sitä mitä tyttö ei ole ja näin ollen aivan tavoittamaton. Rakkaus tuntuu mahdottomalta, mutta totta kai se onnistuu, kun on halua. Hommaa tietysti vaikeuttaa se, että Edward (Robert Pattinson) sattuu olemaan pelottavan voimakas, Bellan (Kristen Stewart) verta janoava vampyyri. Ja jotta elokuva ei kuivuisi kokoon, on siinä oltava muutava kammottava pahis, jotka myös janoavat samaisen tytön verta ja saavat näin aikaan mukavan takaa-ajon elokuvan loppuun.

Kirjaan verrattuna elokuva on luonnollisestikin pettymys (aika harvoin sattuu kohdalle kirjasta tehty elokuva, joka on parempi kuin kirja), mutta pettymys se on ollut myös niille, jotka eivät kirjaa ole lukeneet. Se on tavallista höttöä, jossa on monia puutteita niin näyttelijöiden, käsikirjoituksen kuin kuvauksenkin suhteen.

Ensinnäkin näyttelijät; minulle oli etukäteen hehkutettu Kristen Stewartin roolityötä ja haukuttu Robert Pattinsonia, mutta asia onkin päin vastoin. Stewartin Bella on ärsyttävä, pelokas, liiankin ulkopuolinen tyttö, jossa on hyvin vaikea nähdä sitä Bellaa, joka kirjoissa on kuvattu. Pattinson taas tuntuu oikeasti eläytyvän Edwardin mielenliikkeisiin ja pienilläkin ilmeillä kuvaa tämän hankalaa olotilaa. Tämä epäsuhtaisuus verottaa elokuvan mielenkiintoa, vaikka sivuhenkilöissä, erityisesti Bellan isää näytelleessä Billy Burkessa ja koko Edwardin perheessä, on mukavaa lisämakua elokuvaan. Mutta kun pääparin kehuttu kemiakin on vain toisen vastuulla, ei lopputulos hirveän vakuuttava voi olla.

Toiseksi, edellistäkin ärsyttävämpi seikka on käsikirjoitus. Kun elokuvan tekijät tietävät, että odotukset ovat kovat, he ovat usein liiankin arkoja puuttumaan alkuperäiseen kirjaan. Noh, tällöin mennään jo pelottavasti metsään. Nytkin elokuvaan on tehty vain vähän muutoksia, ja vaikka ne olivatkin toimivia, jäi jälkimauksi vähän juosten kustu -olo. Ei oltu osattu mennä tarpeeksi pitkälle. Myös muuten mielenkiintoinen ratkaisu käyttää Bellaa kertojana on huono, kiitos Stewartin roolityön. Kirjassa tärkeässä roolissa olevat keskustelut pääparin välillä on katkottu ja lopputuloksena on melkoinen sillisalaatti.

Viimeisenä elokuvan pilaajana on kuvaus. Tuntuu kuin puolet ajasta kuvaus olisi keskittynyt silmiin. Toki ne ovat tärkeitä mielialan osoittamisessa, mutta mielelläni olisin nähnyt kuvattavan muutakin. Myös ylenpalttinen luonnon kuvaaminen musiikin säestyksellä söi elokuvan tehoa.

Vaikka kaikki kommenttini ovatkin olleet pääasiassa negatiivisia on myönnettävä, että aika Twilightin parissa kului kuin siivillä. Yhtäkkiä se olikin jo loppu.

HKJohnsson
Käyttäjä, 1 arvostelu
Pisteet:
Arvosteltu: 23.03.2009
Katsottu: Teatterissa

Miksei vähän vanhempikin katsoja saisi elokuvasta jotakin irti, koska niinhän se on, että Houkutus on oman kategoriansa kärkipäätä.

Stephanie Meyerin Houkutus – romaani on maailmallakin huippusuositun Twilight – kirjasarjan ensimmäinen osa. Nyt elokuvaksi muotoiltu teos on nostanut monia mielipiteitä puolesta ja vastaan, ja tottahan se on, että tarina on osoitettu lähinnä 14-18 vuotiaille romantiikannälkäisille tytöille. Kuitenkaan en näe mitään syytä sille, miksei vähän vanhempikin katsoja saisi elokuvasta jotakin irti, koska niinhän se on, että Houkutus on oman kategoriansa kärkipäätä.

Bella Swan (Kristen Stewart) muuttaa Arizonasta isänsä luokse Washingtonin sateisimpaan pikkukaupunkiin, Forksiin. Siellä hän huomio outona pidetyn Cullenin perheen ja varsinkin tämän seitsemäntoistavuotiaan pojan, Edwardin (Robert Pattinson). Edward on syntisen komea, ja näyttää inhoavan Bellaa ensitapaamisesta alkaen. Bella rakastuu Edwardiin ja saa kohta tietää Cullenien salaisuuden: he ovat vampyyreita. Bella otetaan avosyliin vastaan Cullenien perheeseen, mutta ihmisen sopeutuminen vampyyri perheeseen ei ole täysin vaaratonta.

Twilight on yksi monista 2000 -luvun vampyyritarinoista, mutta selvästi yksi parhaimpia. Stephanie Meyerin kehittämä tarina on todella kaunis ja kiehtova, ja sen toimii todella hyvin sekä kirjana, että elokuvana. Se, että kirja on yksinkertaisesti niin loistava ja selvästi huippusuosittu, on tuonut elokuvan tekijöille ilmiselviä paineita, joista on kuitenkin selvitty erittäin hyvin.

Ensimmäisenä on mainittava kuinka hyvin alkuperäisteosta on noudatettu käsikirjoitusta tehdessä. Juoni seuraa orjallisesti kirjan tapahtumakäänteitä. Vaikka joitakin asioita ja tapahtumia on muutettu, on lopputulos kirjalle uskollinen ja tuo todella hyvin esiin tarinan syvemmän merkityksen ja ihmeellisen tunnelatauksen.

Houkutus on elokuvana ehdottomasti yksi parhaimpia mitä on ikinä tehty. Twilight tuntuu jollakin tavalla aidommalta kuin mikään muu elokuva: ei minkäänlaista kiiltokuva-maailmaa, ja pelkästään kauniita ja rumia ihmisiä. Myös hieman karkea kamera työskentely antaa varmasti osansa todellisuuden tunteeseen. Muutenkin jokainen osuus on hoidettu enenemän kuin kunnialla. Ohjaus ja näyttelijätyö ovat huippuluokkaa ja maskeeraajat ja puvustajat ovat saaneet vampyyreista todella aidon näköisiä.

Nuoret ja kauniit pääosanesittäjät Robert Pattinson ja Kristen Stewart saavuttavat elokuvassa jotain poikkeuksellista. Kaksikon välillä on saamarin voimakas seksuaalinen kemia ja vetovoima. Kumpikaan ei tee yksittäisesti mitään taivaita hipovaa suoritusta, mutta yhdessä he ovat ehdottomasti elokuvahistorian vetovoimaisin pari. Kaksikon välinen kemia on myös ilmiselvästi elokuvan suurin koukku. Pattinsonia on myös kehuttava siitä, kuinka hyvin mies tulkitsee Edwardin vaihtelevat mielialat, sisäisen myllerryksen ja monimutkaiset tunteet todella hyvin.
Sivuroolit on myös miehitetty taidokkailla näyttelijöillä, varsinkin Cullenin perhe ja pahis vampyyria esittävä Cam Gigandent tekevät vaikutuksen.

Twilightissa on yksinkertaisesti kaikkea mitä elokuvassa kuuluukin olla: kaunis rakkaustarina, jännitystä sekä pientä tahatonta huumoria. Twilight on aivan selvästi alkuvuoden paras elokuva.

Veeraaa
Käyttäjä, 79 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 19.01.2009
Katsottu: Teatterissa

Kaunista katseltavaa

Twilight perustuu Stephanie Myersin saman nimisen kirjasarjan ensimmäiseen osaan. Juonihan menee lyhennetysti näin: 17 vuotias Isabella, Bella, Swan (Kristen Stewart) muuttaa isänsä luo pieneen kaupunkiin, jossa hän tutustuu yliluonnollisen kauniiseen Cullenien perheeseen. Heistä hän rakastuu poikaan nimeltä Edward (Robert Pattinson), joka ei olekkaan ihan tavallinen poika. Cullenien vamppyyri perheeseen sopeutuminen ei tapahdu Bellalle ongelmitta ja lopulta käydäänkin taistelua elämästä ja kuolemasta.

Päähenkilöiden kemiat pelaavat loistavasti yhteen, mikä onkin suuri osa elokuvan kiinnostavuutta. Cullenien perhettä katsoo mielellään, sillä jokainen hahmo muistuttaa niin paljon sitä mielikuvaa jonka kirjaa lukiessa saa. Siinä suhteessa en joutunut itse pettymään, vaikka monelle muulle on nähtävästi näin käynyt. Silmäniloa riittää kyllä molemmille sukupuolille ja mainittakoon vain, että todella komea Peter Facinelli varastaa kyllä huomion aina kohtaukseen ilmestyttyään.

Ymmärrän kyllä, että tämä elokuva voi tuntua juonellisesti hitaasti etenevältä, mutta itse pidin juuri siitä seikasta, että kerronnan eteneminen oli lähes sadunomaista. Elokuvan loppua kohden kerronnan vauhti kuitenkin kiihtyy.

On kuitenkin totta, että jos ei ole lukenut Meyerin kirjaa ensin, eivät kaikki asiat elokuvassa aukene katsojalle välttämättä sillä tavalla kuin ne on tarkoitettu. Edward joutuu esimerkiksi kohtelemaan Bellaa kuin kukkaa kämmenellä, sillä hän on sen verran voimakas, että jokaisen kosketuksen tulee olla tarkoin harkittu. Unohtamatta tietenkään, että Edward joutuu jatkuvasti taistelle haluaan vastaa syödä Bella suihinsa.. Tästä hyvä osoitus esiintyvä suutelukohtaus; Bella luultavasti murkaantuisi kuoliaaksi jos Edwar olisi antanut haluilleensa vallan.

Noiden kahden henkilön suhteessa on jotain niin kiehtovaa, että katsoessaan (ja varsinkin lukiessaan) toivoo salaa ikioman Edwardin odottavan jossain piilossa valmiina minua varten. Heidän suhteensa ei voi periaatteessa perustua samoihin asioihin kuin suhde, jossa molemmat osapuolet ovat ihmisiä. Heillä on todella halu olla ikuisesti yhdessä. Toisen puolesta on todella valmis kuolemaan. Tuollaisesta ei voi tällainen romanikko olla innostumatta. Saman asian huomaa tutkiessan muös muiden Cullenien välisiä suhteita. Alicen & Jaspern, Rosalien & Emmettin, Carlislen & Esmen..

Tietenkin kirjaan verrattuna elokuvasta jäi puuttumaan jotain, mutta ehkä juju olikin siinä etten mennyt teatteriin suurin odotuksin. Itse kävin katsomassa kyseisen elokuvan kahden parikymppisen kaverini kanssa , jotka molemmat piti elokuvasta todella paljon. Että kyllä myös hieman vamhempien katsojien on mahdollista saada elokuvasta jotakin irti. Tämä on vain luultavasti taas niitä elokuvia joista kriitikot ei pidä ja katsojat jakaantuvat kahtia mielipiteidensä kanssa. Itse olen muutenkin aina vastarannankiiskenä, joten en häpeä tunnustaa, että pidin todella tästä elokuvasta.

Mainittakoon vielä, että vuoden 2009 aikana elokuvissa alkaa pyörimään kirjasarjan toinen osa "New Moon", joka tulee varmasti olemaan monelle pettymys, varsinkin jos kirjoja ei ole lukenut ensin. Aina kun elokuva pohjautuu kirjaan on järkevää lukea tämä kyseinen teos, jotta todella ymmärtäisi elokuvan hahmoja ja juonta paremmin. Suosittelen siis lämpimästi tutustumaan noihin kirjoihin.

isabella
Käyttäjä, 1 arvostelu
Pisteet:
Arvosteltu: 02.02.2009
Katsottu: Teatterissa