Hollywoodissa on päätetty tehdä hieman rahaa. On hankittu kaikki ainekset mitä kliseinen ja harvinaisen yksiulotteinen leffa teini-ikään ehtineille voi tarjota. On komea miestähti Edward (Pattinson) ja nätti ja avuton teinityttö Bella (Stewart), jonka elämä luonnostaan täydellisyyttä hipovana tuntuu pyyhkivän harvinaisen surkeasti.
Elokuva noudattaa tasan sitä kaavaa mitä muutkin saman lajin edustajat: ensin pitkiä ottoja (jossa päähenkilöt mystisesti katselevat toisiaan silmäripsiensä alta), sitten rakastutaan, käydään kriisin partaalla, koetaan se pakollinen Hollywood taistelukohtaus ja taas ollaan ikinonnellisia. Lienee turha sanoa, että elokuvaan on onnistuttu varsin hyvin tunkemaan kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) stereotyyppiset hahmot kiinalaisista typeriin pissiksiin. Ja kaikki sulassa sovussa!
Ohjaaja Catherine Hardwicke (Thirteen) tuntuu olevan vain hieman hukassa. Välillä haahuillaan tuolla ja sitten vähän täällä, lieneekö sitten teinilinjalle ratkennut.
Kuvaus ei ole huono. Ei sillä nyt mitään Oscareita hankita, mutta maisemia ollaan käytetty hienosti. Ainoa häiritsevä seikka on jatkuvat kuvaukset nenästä ylöspäin, eivät ne silmät nyt niin ihmeelliset ole.
Mikä elokuvan sitten lopullisesti vetää pohjalle on Kristen Stewart. En voi ymmärtää miten kyseinen näyttelijätär on koskaan ylipäätään valittu. Kirjat lukeneena tiesin kyllä Bellan olevan yksilotteinen ja kliseinen, mutta kaikki loputkin hahmon persoonallisuudesta päätettiin sitten repiä riekaleiksi. Stewart tekee varsinaisen rimanalituksen eikä tunnu olevan aivan ajatuksella mukana. Ei sillä, samaa sarjaa jatkaa Pattinson, joka on niin puupökkelö, että itseäkin hävettää. Paras veto tulee ehdottomasti Bellan isää esittävältä Billy Burkelta, joka Alicen (Ashley Green) lisäksi tuntuu tajuavan mitä palkkansa eteen tulee tehdä.
Koko soppa sitten lyhyesti. Rahankuvat mielessä tehty elokuva, jonka näyttelijöistä suurin osa ei tunnistaisi teatteria, vaikka se sanoisi käsipäivää. Hieno musiikki ja maisemat, mutta luulisi että 37 miljoonan elokuva tarjoaisi hieman enemmän. Mainiosti vedottu teini-ikäisiin ja käsikirjoittaja Melissa Rosenberg on lukenut läksynsä kuinka tämä kohderyhmä saadaan tuhlaamaan paljon rahaa lippuihin.
