Twilight perustuu Stephanie Myersin saman nimisen kirjasarjan ensimmäiseen osaan. Juonihan menee lyhennetysti näin: 17 vuotias Isabella, Bella, Swan (Kristen Stewart) muuttaa isänsä luo pieneen kaupunkiin, jossa hän tutustuu yliluonnollisen kauniiseen Cullenien perheeseen. Heistä hän rakastuu poikaan nimeltä Edward (Robert Pattinson), joka ei olekkaan ihan tavallinen poika. Cullenien vamppyyri perheeseen sopeutuminen ei tapahdu Bellalle ongelmitta ja lopulta käydäänkin taistelua elämästä ja kuolemasta.
Päähenkilöiden kemiat pelaavat loistavasti yhteen, mikä onkin suuri osa elokuvan kiinnostavuutta. Cullenien perhettä katsoo mielellään, sillä jokainen hahmo muistuttaa niin paljon sitä mielikuvaa jonka kirjaa lukiessa saa. Siinä suhteessa en joutunut itse pettymään, vaikka monelle muulle on nähtävästi näin käynyt. Silmäniloa riittää kyllä molemmille sukupuolille ja mainittakoon vain, että todella komea Peter Facinelli varastaa kyllä huomion aina kohtaukseen ilmestyttyään.
Ymmärrän kyllä, että tämä elokuva voi tuntua juonellisesti hitaasti etenevältä, mutta itse pidin juuri siitä seikasta, että kerronnan eteneminen oli lähes sadunomaista. Elokuvan loppua kohden kerronnan vauhti kuitenkin kiihtyy.
On kuitenkin totta, että jos ei ole lukenut Meyerin kirjaa ensin, eivät kaikki asiat elokuvassa aukene katsojalle välttämättä sillä tavalla kuin ne on tarkoitettu. Edward joutuu esimerkiksi kohtelemaan Bellaa kuin kukkaa kämmenellä, sillä hän on sen verran voimakas, että jokaisen kosketuksen tulee olla tarkoin harkittu. Unohtamatta tietenkään, että Edward joutuu jatkuvasti taistelle haluaan vastaa syödä Bella suihinsa.. Tästä hyvä osoitus esiintyvä suutelukohtaus; Bella luultavasti murkaantuisi kuoliaaksi jos Edwar olisi antanut haluilleensa vallan.
Noiden kahden henkilön suhteessa on jotain niin kiehtovaa, että katsoessaan (ja varsinkin lukiessaan) toivoo salaa ikioman Edwardin odottavan jossain piilossa valmiina minua varten. Heidän suhteensa ei voi periaatteessa perustua samoihin asioihin kuin suhde, jossa molemmat osapuolet ovat ihmisiä. Heillä on todella halu olla ikuisesti yhdessä. Toisen puolesta on todella valmis kuolemaan. Tuollaisesta ei voi tällainen romanikko olla innostumatta. Saman asian huomaa tutkiessan muös muiden Cullenien välisiä suhteita. Alicen & Jaspern, Rosalien & Emmettin, Carlislen & Esmen..
Tietenkin kirjaan verrattuna elokuvasta jäi puuttumaan jotain, mutta ehkä juju olikin siinä etten mennyt teatteriin suurin odotuksin. Itse kävin katsomassa kyseisen elokuvan kahden parikymppisen kaverini kanssa , jotka molemmat piti elokuvasta todella paljon. Että kyllä myös hieman vamhempien katsojien on mahdollista saada elokuvasta jotakin irti. Tämä on vain luultavasti taas niitä elokuvia joista kriitikot ei pidä ja katsojat jakaantuvat kahtia mielipiteidensä kanssa. Itse olen muutenkin aina vastarannankiiskenä, joten en häpeä tunnustaa, että pidin todella tästä elokuvasta.
Mainittakoon vielä, että vuoden 2009 aikana elokuvissa alkaa pyörimään kirjasarjan toinen osa ”New Moon”, joka tulee varmasti olemaan monelle pettymys, varsinkin jos kirjoja ei ole lukenut ensin. Aina kun elokuva pohjautuu kirjaan on järkevää lukea tämä kyseinen teos, jotta todella ymmärtäisi elokuvan hahmoja ja juonta paremmin. Suosittelen siis lämpimästi tutustumaan noihin kirjoihin.
