Twilight – houkutus on nimensä mukainen houkutus, mutta vain kirjana. Yksi hyvä syy sille, miksi elokuva on niin laimea, on sen pohjautuminen Stephanie Meyerin suuren suosion saavuttaneeseen kirjasarjaan.
Twilight kertoo tavallisesta 17-vuotiaasta tytöstä, joka muuttaa isänsä luo Forksiin ja tapaa siellä huumaavan komean pojan, joka on kaikkea sitä mitä tyttö ei ole ja näin ollen aivan tavoittamaton. Rakkaus tuntuu mahdottomalta, mutta totta kai se onnistuu, kun on halua. Hommaa tietysti vaikeuttaa se, että Edward (Robert Pattinson) sattuu olemaan pelottavan voimakas, Bellan (Kristen Stewart) verta janoava vampyyri. Ja jotta elokuva ei kuivuisi kokoon, on siinä oltava muutava kammottava pahis, jotka myös janoavat samaisen tytön verta ja saavat näin aikaan mukavan takaa-ajon elokuvan loppuun.
Kirjaan verrattuna elokuva on luonnollisestikin pettymys (aika harvoin sattuu kohdalle kirjasta tehty elokuva, joka on parempi kuin kirja), mutta pettymys se on ollut myös niille, jotka eivät kirjaa ole lukeneet. Se on tavallista höttöä, jossa on monia puutteita niin näyttelijöiden, käsikirjoituksen kuin kuvauksenkin suhteen.
Ensinnäkin näyttelijät; minulle oli etukäteen hehkutettu Kristen Stewartin roolityötä ja haukuttu Robert Pattinsonia, mutta asia onkin päin vastoin. Stewartin Bella on ärsyttävä, pelokas, liiankin ulkopuolinen tyttö, jossa on hyvin vaikea nähdä sitä Bellaa, joka kirjoissa on kuvattu. Pattinson taas tuntuu oikeasti eläytyvän Edwardin mielenliikkeisiin ja pienilläkin ilmeillä kuvaa tämän hankalaa olotilaa. Tämä epäsuhtaisuus verottaa elokuvan mielenkiintoa, vaikka sivuhenkilöissä, erityisesti Bellan isää näytelleessä Billy Burkessa ja koko Edwardin perheessä, on mukavaa lisämakua elokuvaan. Mutta kun pääparin kehuttu kemiakin on vain toisen vastuulla, ei lopputulos hirveän vakuuttava voi olla.
Toiseksi, edellistäkin ärsyttävämpi seikka on käsikirjoitus. Kun elokuvan tekijät tietävät, että odotukset ovat kovat, he ovat usein liiankin arkoja puuttumaan alkuperäiseen kirjaan. Noh, tällöin mennään jo pelottavasti metsään. Nytkin elokuvaan on tehty vain vähän muutoksia, ja vaikka ne olivatkin toimivia, jäi jälkimauksi vähän juosten kustu -olo. Ei oltu osattu mennä tarpeeksi pitkälle. Myös muuten mielenkiintoinen ratkaisu käyttää Bellaa kertojana on huono, kiitos Stewartin roolityön. Kirjassa tärkeässä roolissa olevat keskustelut pääparin välillä on katkottu ja lopputuloksena on melkoinen sillisalaatti.
Viimeisenä elokuvan pilaajana on kuvaus. Tuntuu kuin puolet ajasta kuvaus olisi keskittynyt silmiin. Toki ne ovat tärkeitä mielialan osoittamisessa, mutta mielelläni olisin nähnyt kuvattavan muutakin. Myös ylenpalttinen luonnon kuvaaminen musiikin säestyksellä söi elokuvan tehoa.
Vaikka kaikki kommenttini ovatkin olleet pääasiassa negatiivisia on myönnettävä, että aika Twilightin parissa kului kuin siivillä. Yhtäkkiä se olikin jo loppu.
