Antichrist (2009)
- Tunnetaan myös nimillä:
- Antikristus (tv)
- Ohjaajat:
- Lars von Trier
- Käsikirjoittajat:
- Lars von Trier
- Pääosanäyttelijät:
- Charlotte Gainsbourg, Willem Dafoe
- Maat:
- Tanska, Saksa, Ranska, Ruotsi, Italia, Puola
- Kielet:
- englanti
Arvostelut
Todella naulitseva, säpsäyttävä ja äärimmilleen vedetty sielunmessu.
Provosoivasti tanskalaisen Lars von Trierin uusimman elokuvan julisteessa näemme sanan Antichrist t-kirjaimen muodostuvan naissukupuolen merkistä. En lähtisi silti väittämään Trieriä naisvihamieliseksi, vaan pikemminkin hänen omien kokemustensa takia hänelle on todennäköisesti ainoastaan helpompaa kuvata elokuvissaan naisten kärsimystä.
Toki mistä tahansa tekeleestä löytää kaikenlaisia piilomerkityksiä jos todella alkaa etsimään, mutta niiden merkitys tai merkitsemättömyys olisi hyvä osata tunnistaa ennen noloja möläytyksiä, ja tällä viittaan muun muassa Cannesin elokuvajuhlilla tapahtuneisiin reaktioihin.
Ei ole vaikea uskoa puheita siitä, että Lars von Trier uusimmassa filmissään projisoi valkokankaalle materiaalia omasta ahdistuksestaan. Myös esimerkiksi Roman Polanskilla on oman elämän traumat olleet keskeisenä vaikuttimena kuuluisimpia psyyketutkielmiaan luodessa. Kuten Polanski, myös Trier tarkastelee henkilöhahmojensa sisimpiä pelkoja ammattimaisella antaumuksella. Antichrist on nimittäin kauhuelokuva sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä varoituksia peittelemättömästä sisällöstä pidä ottaa kevyesti.
Kokonaisuus on jaettu prologin ja epilogin lisäksi neljään eri osaan: murhe, tuska, epätoivo ja kolme kerjäläistä. Se alkaa jaksolla, jossa näemme pariskunnan harrastamassa seksiä ja toisessa huoneessa heidän pieni lapsensa ihmettelee lumisadetta lelunalle kädessä. Miehen ja naisen ollessa täysin kiinni kiimassaan kukaan ei ole estämässä pienen lapsen kapuamista avoimelle ikkunalle, jonka seurauksena lapsi liukastuu lumisella ikkunalaudalla ja putoaa kuolemaansa. Tämä esitetään kokonaan hidastettuna, mikä lisää riipaisevaa vaikutelmaa ja sitä kuten paria muutakin kohtausta säestää G. W. Händelin kauniit sävelet.
Äiti siis ottaa syyllisyyden taakan niskoilleen tapahtuneesta ja terapeuttimiehensä avulla hän yrittää kohdata pelkonsa parantuakseen. Tämä terapia vaatii matkaa metsän keskellä sijaitsevalle mökille, jossa he lapsensa kanssa joskus vierailivat. Selkeyttääkseen naisen tilaa, mies piirtää paperille eräänlaista pyramidia, jossa pahimmat pelot sijoitetaan sen yläosaan. Naisen alitajuntaa kuoritaan hiljalleen auki pitkillä vuoropuheluilla ja unikuvia tulkiten.
Henkilöhahmojen mielikuvitusta kiihottavat äkilliset tuulenhenkäykset, usvainen metsä ja mökin katolle putoilevat tammenterhot. Jälkimmäinen iskostuu osaksi mieshahmon sielunmaisemaa niin vahvasti, että eräässä kohtauksessa hän näyttää seisovan keskellä suurta tammenterhosadetta. Vastaavanlaisia vertauksia Trier viljelee muutenkin erittäin antoisasti. Elokuva ei missään vaiheessa hävitä autenttista yleisotettaan, vaikka sisältääkin kauhussa tavallisesti tavattavia tehokeinoja.
Trier on jälleen myös uskontojen ristiriitoihin liittyvien ongelmien ytimessä: Miksi Luoja sallii kaiken sen tuskan, kärsimyksen, ahdistuksen ja raakuuden mikä on hänen omalle tuotokselleen, ihmiselle, tyypillistä? Kuka tai mikä ylipäätänsä hallitsee maailmaa? Tulkintatavasta riippuen, Trier vastaa: Häntä ei ole olemassa. Tai ehkä Hänen paikallaan on jokin muu? Harvoin annetaan helposti tulkittavaa vastausta kaikkiin niihin lukuisiin kysymyksiin, joita katsojan päähän herää elokuvan edetessä piinaavasta otoksesta toiseen.
Harvemmin varmaan katsoja suorastaan pelkää katsoa mitä filmi seuraavaksi heittää ruudulle, mutta Antichristin kohdalla tämän väittäminen ei ole mitään turhaa puhetta, sillä se on todella naulitseva, säpsäyttävä ja äärimmilleen vedetty sielunmessu. Lopulta on jäljellä vain omituinen, ehkä jopa hieman helpottunut tunne, kun lisää kauheuksia ei ole enää odotettavissa ja valot syttyvät saliin.
AP
Tähtääjä , 79 arvostelua
Arvosteltu: 14.06.2009
Katsottu: Teatterissa
Elokuva johdattaa synkkiin ajatuksiin, syvälle ihmisluonnon pimeimpiin kerroksiin.
Elokuva johdattaa synkkiin ajatuksiin, syvälle ihmisluonnon pimeimpiin kerroksiin.
Aiheeseen liittyvät uutiset
Dafoe ja Kier nymfomaanin kyytiin, Mourasta uusi nimi tähtitaivaalle?
Spider-Manin vastustaja Green Goblinia ja aiemmin myös Kristusta esittänyt Willem Dafoe on kiinnitetty The Hollywood Reporterin mukaan Lars von Trierin tulevaa... Lue loput
Saman kategorian TOP-leffoja
Suosituksia
Kommentit
Arvostelut
Todella naulitseva, säpsäyttävä ja äärimmilleen vedetty sielunmessu.
AP 14.06.2009 23:54
Mitäpä jos kauhukenttänä on itse ihmisluonto, surun takia järkkynyt, vakautta turhaan hakeva ja eksyttyään brutaaliuteen sortuva?
Arsi T. Elokolikko 14.03.2010 02:15
Äärimmäisen raaka eikä vain visuaalisesti
Karmacoma 08.09.2009 01:19
Videot
Villetys 07.03.2011
Kuvat
Jördeeni
Käyttäjä
06.03.23 klo 11:24
TatiTeThird
Käyttäjä
01.08.19 klo 14:07
Leffafriikki2000
Käyttäjä
25.07.18 klo 15:36
uusinnat
Käyttäjä
17.10.15 klo 23:39