Arviossa: Oliver ja kumppanit

Oliver ja kumppanit tuntuisi jääneen pahasti Disneyn myöhempien klassikoiden varjoon.

Arviossa: Suoraa toimintaa

Kerrankin elokuva, jonka nimi kertoo kaiken olennaisen sen varsinaisesta sisällöstä.

Arviossa: Rakkaat toverit

Andrei Kontšalovski on erinomaisessa iskussa vielä vanhuudenpäivilläänkin.

Arviossa:

Tarinankerronnallista inspiraatiota on selvästi haettu niin Kurosawalta kuin Hitchcockiltakin.

Arviossa: Basil Hiiri – Mestarietsivä

Basil Hiiren kellopelin tarkkuudella toimiva kliimaksi lukeutuu edelleen Disneyn kautta aikain huikeimpiin.

Arviossa: Turvallisuus viimeiseksi

Lloydin elokuvan stuntit ja trikkikuvat säväyttävät yhä liki sata vuotta ilmestymisensä jälkeenkin.

Arviossa:

Sanrio on uskaltanut ottaa valtavan riskin muuttamalla tuttua konseptia, mutta lopputulos ei vain naurata aiempien tuotantokausien tapaan.

Arviossa: Belle

Näyttävä visuaalinen spektaakkelimaisuus ei riitä paikkaamaan ontuvan käsikirjoituksen puutteita.

Arviossa: Kenraali

Buster Keatonin uran kirkkain kruununjalokivi on kestänyt aikaa laadukkaan viinin tavoin.

Arviossa: Vaikenemisen laki

Toimintaguru Andrew Davis väläytti osaamistaan jo Chuck Norriksen tähdittämässä läpimurtoleffassaan.

Arviossa: Blade

Blade on elokuvana vähän kuin teinipojille suunnattu Twilight, jossa hyvät tyypit ovat aina tyylitajuisia ja pahat vain yrittävät olla.

Arviossa: Catwoman

Kissanmintun sijaan katsojalle on luvassa pelkkää kissanhiekkaa.

Arviossa: Steel – mies täyttä terästä

Steelin pahin kompastuskivi löytyy sen roolituksista päättäneiden tahojen korvien välistä.

Arviossa: Spawn

Spawnin kohtaloksi koitui lopulta väärä kohderyhmä.

Arviossa:

Tarinan lupaava lähtöasetelma redusoituu nopeasti silkaksi hyvän mielen lastenpiirretyksi.

Arviossa:

Surrealistisuuteen asti hölmön Turbo Teenin henkinen perintö elää nykyisinkin lukuisissa parodioissa.

Arviossa:

Legenda modernin amerikkalaisen sodanjumalan ikioman pullistelupiirretyn noususta ja tuhosta.

Arviossa:

Salaisten kansioiden ensimmäinen tuotantokausi keskittyi vielä vahvasti sarjan konseptin esittelyyn.

Arviossa:

Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta.

Arviossa:

Darkstalkers syö miestä.

Arviossa:

Chargeman Kenin löytymisen on sanottu mullistaneen japanilaisen meemikulttuurin kertaheitolla.

Arviossa:

Animoidun Haamujengin tarinat ovat parhaimmillaan niin kekseliäitä ja hauskoja, että niistä riittäisi helposti virikkeitä vaikka kokonaiseen elokuvasarjaan.

Arviossa:

Ajatelkaa lapsia!

Arviossa:

Jumanjissa muistettavinta on Everett Peckin omalla susirumalla tavallaan siisti ysäridesign.

Arviossa: Encanto

Värikylläisessä Encantossa on onneksi muutakin kuin pelkkää vanhan kierrätystä.

Arviossa:

Aladdinin seikkailuista nähtiin Suomessa lähinnä hyvällä maulla valikoitu laadukkaampi osa.

Arviossa: Beavis and Butt-Head Do America

MTV:n ja Mike Judgen elokuva on itsessään hauskaa perseilyä, mutta sillä on myös historialliset ansionsa.

Arviossa:

Hasbron häikäilemätön mielikuvamarkkinointi tehosi aikansa lapsiin kuin vesirokko.

Arviossa:

Synkistely on taitolaji.

Arviossa: Wicked City

Mestari Kawajirin legendaarinen tyylitaju on niin pistämätön, ettei edes kämäinen käsikirjoitus kykene taittamaan sen parasta terää.