Nimeni on Punainen.

15.3.2022 14:50

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Turning Red
Valmistusvuosi:2022

[movie]Teen Wolf[/movie] on tarina Michael J. Foxin esittämästä lukioikäisestä teinistä, joka muuttuu eräänä päivänä ihmissudeksi suvussaan periytyvän susihukkakirouksen vuoksi. Ilman minkäänlaista järjellistä syytä lukiolaiset pitävät coolista ja sympaattisesta ihmissudesta: karvaisesta Michael J. Foxista tulee nopeasti koko koulun halutuin poikamies ja bilehile. Lopussa Michael oppii yhtä ja toista omana itsenään olemisen tärkeydestä. Teen Wolf on harvinaisen hölmö elokuva.

Disney-Pixarin Punainen on tarina lukioikäisestä Meilinistä, joka muuttuu eräänä päivänä jättimäiseksi pikkupandaksi suvussaan periytyvän pikkupandakirouksen vuoksi. Ilman minkäänlaista järjellistä syytä lukiolaiset pitävät coolista ja sympaattisesta pikkupandasta: karvaisesta Meilinistä tulee nopeasti koko koulun halutuin tyttö ja bilehile. Lopussa Meilin oppii yhtä ja toista omana itsenään olemisen tärkeydestä. Punainen on kuulemma mestariteos.

Disneyn uutukainen jatkaakin jo tutuksi tullutta trendiä, jossa siimahäntäkorporaatio näyttäisi pyrkivän ottamaan yhä raivokkaammin pesäeroa männävuosien klassikoihinsa siirtämällä tarinoidensa tapahtumia jännän fantasiamaailman sijaan tylsästi arkisempaan ympäristöön varsinaisen juonellisen anninkin keskittyessä laadukkaan eskapistisen animaatioviihteen sijaan ohjaajan ja käsikirjoittajien omaelämänkerrallisiin kiemuroihin – samalla kaameiden koronavuosien jättämiä traumoja on koetettu kaihtaa suunnittelemalla elokuva toisensa jälkeen kierrättämään mahdollisimman paljon muiden yrittäjien valmiiksi koeponnistamia ideoita. Uuden ajan trendien muodostama intiimimpi yhtälö ei siis ole kertomuksena välttämättä sen enempää jännittävä, luova kuin helposti kenen tahansa lähestyttäväkään.

Toisin sanoen vähän turhankin kevyehköltä kalskahtavassa Punaisessa ei ole satojen miljoonien hintalapustaan huolimatta minkäänlaista [movie]Encanto[/movie]n kaltaista spektaakkelimaista musikaaliseikkailua tai edes [movie]Luca[/movie]n kuivahkon tarinan harvoja panoksia luomassa jännitystä. Vähä Teen Wolfin valmiiseen raamiin ynnätty oma ajatustoiminta keskittyy Meilinin ja tämän äidin suhteeseen, mutta kaksi täysin erilaista punaista lankaa ei lopulta täysin kohtaa, sillä lopun kliimaksia lukuun ottamatta ääripäät eivät tunnu käyvän juuri lainkaan vuoropuhelua keskenään: Meilinin muuttuessa pikkupandaksi tämän vanhemmat eivät esimerkiksi puhu tai käyttäydy kuin tietäisivät sukunsa kirouksesta etukäteen, saati sitten että nämä olisivat aiemmin maininneet tyttärelleen tämänkin eteen tulevasta sukurasitteesta. Alun jälkeen kahden erilaisen kuvion välillä loikitaan hämmentävästi pitkin elokuvaa tuon tuostakin.

Mielenkiintoisinta Punaisessa onkin ollut sen ihmisissä kirvoittamat reaktiot: moni tuntuisi ottaneen Disneyn uusimman vastaan perinteiseen tapaan housut kintuissa, mutta tällä kertaa mukaan on mahtunut myös poikkeuksellisen paljon kovaa kritiikkiä Disneyn uutukaisen varsinaisesta sanomasta. Eräänä esimerkkinä kömpelöstä Meilinistä tulee koulunsa suosituin oppilas yksinkertaisesti muuttumalla söpöksi pandaksi ilman minkäänlaisia konkreettisia tekoja. Äidin ja tyttären suhteesta kertovassa puolikkaassa Meilin vastaavasti mm. twerkkaa, valehtelee vanhemmilleen sekä karkaa salaa kotoa, mitä kaikkea siis kuvataan erityisen positiivisessa valossa. Monelle konservatiivisemmalle vanhemmalle viimeinen niitti näyttäisi olleen kohtaus, jossa Meilinin perheineen selitetään kunnioittavan sukunsa esi-isiä monenkarvaisten jumalten tai jumalan sijaan – amerikkalaisittain kyseessä on synti, jota mikään puhtoisuussormus tässä maailmassa ei pysty pesemään pois.

Punainen lukeutuukin siis ainakin kirjoitushetkellä kautta aikain heikoimpien Pixar-leffojen joukkoon. Harmittavinta siinä toisaalta onkin, että tarinasta olisi helposti saanut kelvollisen esimerkiksi muuttamalla päähenkilö söpön halinallen sijaan vaikka [movie=1982]The Thing[/movie] kaltaiseksi groteskiksi limaotukseksi, jolloin Meilin olisi oppinut olemaan sinut kehonsa hämmentävien muutosten kanssa sekä ansainnut pinnallisten ihmisten kunnioituksen osoittamalla, miten rumalla ulkomuodolla ei oikeasti ole niinkään väliä sisäisen kauneuden rinnalla. Toisaalta, mitäpä väliä elokuvan laadulla onkaan, tietäähän Disneyn mahtava markkinointikoneistokin painottaa Punaisen ohjanneen Domee Shin olevan jälleen ensimmäinen sitä ja historiallinen tätä, joten kaikki olennainen on byrokraattien, rahoittajien sekä sosiaalisen median pundiittien näkökulmasta kunnossa.

Arvosteltu: 15.03.2022

Lisää luettavaa