Scarface - arpinaama
Keskiarvo
Arvostelut (10): 
Pikatuomiot (642):
Oma pikatuomio
- Alkuperäinen nimi:
- Scarface
- Tuotantovuosi:
- 1983
- Ohjaajat:
- Brian De Palma
- Pääosissa:
- Al Pacino, Mary Elizabeth Mastrantonio, Michelle Pfeiffer, Robert Loggia, Steven Bauer
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 163 min
- Genret:
- Draama, Toiminta, Rikos
Scarface on tabu. Harva on ikinä elokuva haukkunut ja sitäkin useampi elokuvaa ylistänyt. Scarface on suoranainen legenda.
Juoni on siis kaikille tuttu. Tony Montana ja hänen nahjuskaverinsa muuttavat jenkkeihin kuubasta ja aluksi tekevät hanttihommia.
Sitten alkaa rahan kylmä kutsu kuulua jo liian kovana ja he valitsevat rikoksen tien. Kohta jo Tonyn arpien halkoma naama käy tutuksi Miamin klubeilla, ja pian Tony onkin jo paikallisen alamaailman kuningas. Ruumiilta tarinassa ei tietenkään vältytä, kuten yleensä.
Montanaa esittää tietenkin Al Pacino, jonka räyhääminen ja mesoaminen alkaa jo vaikuttaa hyvin itsetarkoitukselliselta elokuvan loppua kohti, ja aiheuttaakin päänsärkyä vaativalle katsojalle monen tunnin ajaksi elokuvan jälkeen.
Vaimokseen Montana hommaa klubilta perusmafiosovaimon roolia vetävän Michelle Pfeifferin, jonka rooli jää hieman statistiksi Pacinon taakse. Hän hukkuu minkkiturkkien, kullan ja kimalteen alle, kuten elokuvakin jossain kohdin.
Juoni on suurinpiirtein sama kuin 50 vuotta aiemmin tehdyssä Hawksin versiossa, paitsi runsaasti venytetty. Scarface koettaa olla erilainen kuin kieltolain aikaan tehty originaaliversionsa, siis ei moraalinen opetustarina gangsterien pahuudesta, vaan ihmiskuvaus.
Siihen Scarface juuri kompastuukin, ihmiskuvaus alentuu rappiokuvaukseksi, joka taas on moraaliopetuksen epäsuorempi muoto. Scarface ei De Palman kuvakikoista ja Pacinon ylinäyttelemisestä huolimatta onnistu samaan nasevuuden ja välittömyyden tuntuun kuin alkuperäisversionsa.
Scarfacella on kylmä sydän, henkilöiden kohtalot ovat katsojalle hälläväliä-kokemuksia ja jälkimaku on paha. Elokuva koettaa verhoilla tunnekylmyytensä kimalteeseen ja räiskintään.
Scarfacehan oli De Palmalle tietynlainen läpimurto suureen yleisön tietoisuuteen, jonka jälkeen kauhu-jännärit saivat jäädä lahjomattomien kaltaisten epäelokuvien tiellä.
Mutta ei silti, Palman tyyli iskee joissain kohdin elokuvaa missä, kasaritunnelma, hieno tunnari ja Pacinon ylinäytteleminen ovat sulassa sovussa keskenään. Silloin elokuvassa on kieltämättä jotain imua. Mutta harmillisesti nämä muutamat hetket hukkuvat kahden tunnin yhdentekevään massaan. Scarface on kaikesta toiminnastaan huolimatta tylsä.
Elokuvasta silti jää jotain ikävää hampaankoloon, siitä nämä katkerat rivit tästä mammuttimaisesta pettymyksestä.
Pisteet: 
Arvosteltu: 22.07.2008
Katsottu: Kotona
Kuubasta rantautuu 80-luvun alussa Yhdysvaltoihin, Miamiin joukko pakolaisia, seassa muutaman futisjoukkueen verran paatuneita rikollisia. Kaksi kaverusta, Antonio Montana ja Manny Ribera, saavat purilaismestasta työtä, kunhan laittavat muuan heebosta ensin ilmat ulos. Pihvien kääntely ei "lattariperseitä" kiinnosta, vaan he lähtevät heti riskialttiimpiin hommiin kokaiinin toimituksen välikäsiksi. Ei kestä kauaakaan, kun pomo on raivattu pois tieltä. Rahaa virtaa yksinomaan nousevalle Montanalle ja elämä on yhtä luksusta ja valkoista nenää. Ahneus on kuitenkin turmiollista - lähimmäisilläkään ei ole enää merkitystä raa'assa huumebisneksessä. Tärkeintä on tuotto ja kokaiini.
Melko vasta lähdin tarkastamaan ensi kertaa kovasti kehuttua elokuvaa, Howard Hawksin 30-luvun gangsterielokuvasta väsättyä uusintaa. Olen aikaisemmin suhtautunut elokuvaan melko ennakkoluuloisesti, ajattelut sen olevan "kuitenkin" yliarvostettu, joten Scarfacelle iskeytyi siis kovat paineet ennakkoluulojen kääntämisessä.
Kyllä vain onnistuikin. Elokuva on lähes kolmituntinen, ja vaikka muutama kohtaus lyhemmäksi olisi tarinan voinut jättää, pitää se silti otteessaan tiukasti. Aluksi en tiennyt, mitä ajatella, mutta seuraavana päivänä piti levy laittaa dvd-soittimeen uudemman kerran silkasta ihastuksesta. Muut näyttelijät jäävät alle, kun Pacino heiluu ruudussa jatkuvasti ja "fuck"-sanaa viljellään enemmän kuin ruumiita Commandossa. Montanasta on vaikea sanoa, onko hän elokuvan sankari vai se itse pahuuden ruumiillistuma, pitäisikö häntä ihailla vai halveksia oikein viimeisen päälle. Ainakin Pacinon tulkitsemana allekirjoittaneessa syntyy pieni kunnioituksen vivahde. Ei sen puoleen, että ihmisten niittaaminen olisi coolia, vaan se asenne ja kunnianhimo, joka ei kumartele ketään. Samalla Pacino osasi myös tehdä parista kohtauksesta jopa hauskan, vaikkei sitä olisi tarkoitettukaan. Lopuksi on mielenkiintoista huomata, mistä lopullinen, kirjaimellinen tuho, johtui - Tony ei sittenkään ole läpeensä tunteeton?
Mitä muuta Scarface tarjoaa? Varmasti liudan ikimuistoisia kohtauksia ja repliikkejä ("pikku ystävän tervehtiminen" taannutti minut lapsen tasolle, ja kohtaus piti katsoa vähintään 10 kertaa), fiiliksiä, joita yksikään elokuva tähän saakka ei ole voinut tarjota, tylyin loppusota aikoihin, tyylikästä kasarilookia, huonoa esimerkkiä pienemmille, sekä toimintaa actionin-janoisille, mutta samalla koskettavaa draamaa ahneen kuubalaisen noususta ja tuhosta. Ja erityishatunnosto säveltäjä Giorgio Moroderille, jonka disco-hitit ja hieman rauhallisemmatkin kokkaukset saivat harkitsemaan ensimmäisen kerran vakavasti soundtrackin ostoa, sekä pysymään tiukasti penkillä koko lopputekstien ajan. Kuinka tällaista pakettia ei voisi arvostaa?
DVD:n lisätarjontaan en nyt puutu - johtuen siitä, että ne eivät ole ehtineet vielä syyniin - mutta itse elokuvan arvosteluhan tässä tärkeintä on. Mitäpä muuta, Pacino-arvostus kohosi ja aivot tekevät laskelmia, kuinka korkealle Montana nousee 'kovin jätkä'-taulukossa, ja kuinka korkealle itse elokuva nousee suosikkilistalla. Enpä usko, että kauaa menee, kun istuksin taas katsomassa näinkin näyttävää pätkää.
nimimerkki: Lore
Pisteet:
Arvosteltu: 14.04.2007
Katsottu: DVD
Arvostelija
Lore
Vieras
Tulipa pitkästä-aikaa katseltua Scarface, tuo Al Pacinon loistava yhden miehen show noususta ja tuhosta. Scarface on kestänyt ajanhampaan paremmin kuin moni muu klassikko. Vieläkin tuntui kuin se olisi eilen tehty. Scarface on vuosien saatossa saanut muutamia jäljittelijöitä, mutta eipä tämän tasolle mikään elokuva tule pääsemään.
Oliver Stonen käsikirjoittaman tarinan, Brian De Palma ohjasi erittäin hyvin. On Paras Palman ohjaama elokuva, vaikka mieheltä muutama hyvä elokuva listoilta löytyykin. Al Pacinon Tony Montana hahmo on todella loistava, häntä joko inhoaa tai hänestö todella pitää. Pacino oli juuri oikea mies esittämään häikäilemätöntä oman imperiuminsa valtiasta, jolle ei vinoileen mennä, Pacino vain on äijä.
Juonta ei tarvitse enempää kertoilla. Kuubasta tulee porukkaa USAhan. Tony Montana (Pacino) ja hänen paras kaverinsa Manny Ribera (Bauer) ovat aluksi vain pikkurikollisia kunnes he taapaavat rikollispomo Frank Lopezin (Loggia) tästä alkaa Montanan nousu.
Scarface on ajaton klassikko. Tällaisia ei juurikaan enää tehdä. Toivottavasti kukaan ei ala edes koskaan suunnitelemaan tästä remakea, tai no onhan tämäkin vuoden 1932 version eräänlainen uusinta. Kuten mainitsinkin Al Pacino loistaa Montanan roolissa. Steven Bauerilta ei tämän jälkeen juurikaan ole hyviä elokuvia tullut. Muutkin näyttelijät olivat hyviä.
Scarface on ehkä paras elokuva mitä olen nähnyt, klassikko-tittelin täysin ansainnut mestariteos. Kohtaus jossa Montanan Tony tulee kranaatin turvin oven läpi näyttää vieläkin hiton hyvältä.
nimimerkki: andy
Pisteet:
Arvosteltu: 08.03.2006
Katsottu: DVD
Vuonna 1932 valmistui Howard Hawksin ohjaama Scarface joka kertoi kunnianhimoisen gangsterin nousun rikosmaailman johtohahmoksi ja saman hahmon alamäkeen joutumisen. Brian De Palma ohjasi kyseistä elokuvasta remaken yli 50 vuotta myöhemmin. Pääjuoni (rikollisen nousu - ja alamäki) näissä elokuvissa on sama mutta muuten kyseiset teokset eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Kun alkuperäinen Scarface sijoittuu kieltolain aikaan niin vuoden 1982 Scarface sijoittuu kokaiinin pöllyiseen Miamiin, jossa ase ja moottorisaha puhuvat.
Elokuva starttaa vuodesta 1980 jolloin presidentti Castron suostumuksen alaisina Amerikkaan saapuu tuhansia pakolaisia. Hiedän joukossaan on Tony Montana (Al Pacino) joka on parhaan ystävänsä kanssa tullut Kuubasta Yhdysvaltoihin aikomuksenaan aloittaa Miamissa uusi rahakas elämä. Kaksikko tekee aluksi pihvinpaistohommia, kunnes he saavat pieniä työtarjouksia huumerikollisilta. Pian työt muuttuvat isompiin keikkoihin ja eipä aikaa kun Tony kiinnostuu gangsterin urasta. Pian hänestä tulee Miamin huumeimpeureumin johtaja, mutta pian Tony huomaa että kaikella on hintansa ja ahneella on paskanen loppu.
Oliver Stonen rustaama käsikirjoitus toimii ja on hyvin todentuntuinen. Brian De Palma on juuri oikeanlainen mies ohjaamaan tälläistä elokuvaa ja kun pakettiin vielä yhdistetään Al Pacinon mainio roolisuoritus niin tuloksena mestarillinen rikoselokuva. Aina yhtä loistava Al Pacino onnistuu roolissaan mainiosti ja äijää voisi luulla oikeastikin joksikin huumepomoksi. Ja uskallanpa väittääkin että nyt olisi kyseessä Pacinon paras roolityö.
Elokuvan K18-ikärajasta voidaan olla monta mieltä mutta itse olen sillä kannalla että ikäraja on tarpeen. Elokuvassa kuullaan kovia sanoja lähes tauotta, kokaiini pöllyää ja väkivalta on tylyä vaikkei olekaan mistään verisimmästä päästä. Siitä lienee kuitenkin kaikki on samaa mieltä kun Al Palcino riehuu aseensa kanssa huumepalatsissaan kolumbialaisia niitaten niin se ei ole mitään lasten katsottavaa.
Kyseessä on tyly rikosdraama, joka ei ole ehkä paras mahdollinen valinta perjantai-illan viihdykkeeksi. Ruuti haisee, kokaiini pöllyää ja keneen ei voi luottaa. Joka tapauksessa Scarface on mestaritason elokuva, joka saa plussaa vielä ultracoolista 80's-lookista. Suosittelen kaikille Palcino-faneille sekä tämäntyylisten rikosleffojen ystäville. Ette pety.
nimimerkki: Mask
Pisteet:
Arvosteltu: 13.08.2005
Katsottu: DVD
"Say hello to my little friend!" kuuluu karjaisu ja ovi lentää palasina kovanaamojen päälle.
Kuuban kiero pomo Fidel raottaa rajojaan ja Yhdysvaltoihin siirtyy melkoinen joukko pakolaisia. Samalla vankiloita tyhjenee samaan joukkioon mukaan. Antonio "Tony" Montana (Pacino) on yksi näistä pakolaisista. Saadakseen työluvan hän tekee selvää eräästä poliittisesta kihosta ja tästä episodista alkaa hänen nousunsa. Rehellinen työ ei kuitenkaan kiinnosta ja nopeasti hän ajautuu huumebisnekseen, missä henki on halpa.
Brian de Palman ohjaama Scarface on myöhemmin saanut maineen parhaiten 1980-lukua kuvaavana elokuvana. Tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta tätä elokuvaa on mukava katsoa. Al Pacinon raivokasta työskentelyä ei voi olla ihailematta ja myös muut näyttelijät tekevät loistavaa työtä.
Käsikirjoitus rakentaa Tonysta elämää suuremman hahmon, joka huolimatta kaikista huonoista ominaisuuksistaan säilyttää osan moraalistaan ja kunniallisuudestaan. Tämä inhimillisyys on hänen tuhonsa ja huumoria ei ole tippaakaan tarinassa, missä yksikään ei ole rehellinen tai korvaamaton. Väkivaltaa on runsaasti. Sanallista ja toiminnallista.
Visuaalisena heikkoutena voi pitää hieman haaleaa värimaailmaa, mutta se ei kuitenkaan ehdi haitata erinomaisen käsikirjoituksen kaapatessa mukaansa ja pakottaessa seuraamaan Tony Montanan nousua, uhoa ja tuhoa. Katsoja vihaa ja halveksuu tätä kokaiinia kiskovaa, vihaisesti karjuvaa öykkäriä, mutta samalla tuntee sääliä tätä yksinkertaista ihmistä kohtaan.
Ja se on pakko mainita, että lopussa oleva toimintakohtaus, jossa Montana tekee kirjaimellisesti yksin selvää parista tusinasta huumepomon kätyristä raivosta ulvoen ja ottaen luodit vastaan on silkkaa näyttelijäntyön, kuvauksen ja käsikirjoituksen juhlaa.
Loistava elokuva ennen kaikkea Pacinon suorituksen takia, vaikka kaikki muukin on erinomaista.
nimimerkki: Jurpo
Pisteet:
Arvosteltu: 04.08.2004
Katsottu: VHS
Tony Montana saapuu Kuubasta jenkkeihin ystävänsä Mannyn kanssa. Työlupaa ei meinaa järjestyä mistään, mutta Mannyn tuttu lupaa hoitaa sen Miamista, jos Manny ja Tony ensin päästävät ilmat yhdestä vanhasta kommunistista. Hommahan hoituu kuin ilmaa, ja pian kaverukset paistavat nakkeja Miamissa. Mutta se ei jää siihen. Pian he jo hakevat kokaiinilastia parin gangsterin laskuun. He pääsevät sisään organisaatioon, ja pian Tony kaappaa vallan. Mutta Tony muuttuu ahneeksi, ja pian muut gangsteriporukat saavat tarpeekseen...
Arpinaama kertoo erään pakolaisen matkasta rikolliskeisariksi, jonka valta sumentaa täysin. Se on väkivaltainen kuvaus rikollismaailmasta, jossa mennään eikä meinata... mielenkiintoinen yksityiskohta on, kuinka monet nykyräppärit ja muut "pahan pojan" imagoa tavoittelevat pikkujulkkikset mainitsevat esikuvakseen Tony Montanan. Joko nämä ukot haluavat tahallaan antaa itsestään tyhmän kuvan, tai sitten minä en vain löydä vähälahjaisesta kuubalaisesta rikollishörhöstä mitään ihailtavaa.
Brian De Palma on tunnetusti hyvä ohjaaja, ja on tälläkin kertaa loihtinut varmoin ottein kankaalle veristä valssia ajatuksella. Al Pacino pääsee möykkäämään oikein kunnolla arpinaamaisena Montanana, eikä Michelle Pfeifferiäkään voi kritisoida... Kaikesta huolimatta Scarfacesta puuttuu jotain. Kyseessä on hieno leffa, mutta mistään mykistävästä kokemuksesta ei nyt voida puhua. No, ei sitä aina tarvitsekaan.
Suosittelisin ennenkaikkea mafiaelokuvien ystäville, mutta tehän nyt olette jo Scarfacen nähneet aivan tarpeeksi monta kertaa. Draama -ja toimintaelokuvien ystävätkään eivät varmastikaan pety. Tiivistettynä: Hyvä elokuva miltä tahansa kantilta.
"Say hello to my little friend!", sanoo Pacino ja roiskaisee neljänkymmenenmillin kranaatin ovesta läpi.
Pisteet:
Arvosteltu: 27.10.2003
Katsottu: Kotona
1980 Marielin satamasta Kuubasta lähti matkaan useita tuhansia pakolaisia kohti Amerikkaa presidentti Castron suostumuksella jotta he voisivat tavata sukulaisiaan USA:ssa. Mutta kuten punaisessa aatteessa yleensäkkin, hommassa oli naapurin musti haudattuna: 125 000 pakolaisen joukossa oli myös parikymmentä tuhatta rikollista, heidän joukossaan Tony Montana (Al Pacino).
Tony aloittaa duuninsa luvatussa maassa tehden erinäisiä hanttihommia pikkurikollisille ja sittemmin vähän isommillekin. Pian hän alkaa uskoa huumeissa olevan tulevan rikollisen uransa alfa ja omega ja hän alkaa kääriä itselleen hiukan sivutuohta taskuun bisnesten lomassa. Tästähän ei pomo tykkää yhtään muttei se mittään, Tonylla on jo vallankaappaussuunnitelma taskussa konepistoolin ja kokapussin viereen parkeerattuna...
Olin kuullut tästä elokuvasta paljon kehuja ja repliikkejä ja päätin ostaa DVD:n eräästä liikkeestä suht halpaan. Enkä hitto vie kadu yhtään. Elokuva on todellakin yksi viimeisen neljännesvuosisadan parhaita ja tiivistää amerikkalaisen unelman nousun ja tuhon häkellyttävällä tavalla johon todella harva on pystynyt ja pystyy.
Tony "Scarface´" Montanan tie on dollareilla, raadoilla ja kokalla silattu, kuten ikävä kyllä hänen tuhonsakin. Elokuva näyttää ainutlaatuisella tavalla miten valta rappioittaa ihmisen siihen pisteeseen ettei millään ole enää mitään väliä, kunhan on rahaa ja, mainitsinko jo kokaiinin? Huumeteollisuuden arki on raakaa ja yksikin väärä sana tai teko johonkin suuntaan voi hyvin olla se viimoinen. Karua.
Al Pacino tulkitsee uskomattomalla tavalla Tony Montanan hahmon joka ei siedä itsensä pallottelua vaan ottaa ohjat helposti omiin käsiinsä usein ruudinsauhun kautta. Väkivallan lisäksi myös fuck-sanaa ei todellakaan säästellä joten siirtäkää perheen pikkuisimmat killisilmät ja kotieläimet pois huoneesta Pacinon ilmaantuessa ruutuun. Muita näyttelijöitä on turha edes mainita sillä he jäävät väistämättä Pacinon karisman alle.
Alunperinhän elokuvaa ei suinkaan haukuttu huumeteollisuuden kuvaamisesta vaan liiasta kiroilusta. Kyllähän tavaraa saa sniffata ja ihmistä vedellä partnerilla massuun kunhan ei sanota tuhmia. DVD:llä mukana olevassa dokkarissa näkyy pätkiä sensuroidusta versiosta ja hiekkalaatikollakin kuulee pahempaa herjaa.
Joka tapauksessa Scarface on upea mestariteos, jota sävyttävät väkevän tarinan ja Pacinon upean roolityön ohella 80-luvun kamalaakin kauheampi muoti ja diskohitit. eli josset ole nähny vielä niin kuuluu suorastaan yleissivistykseen :)Elokuvan iästä huolimatta it`s still standing ja pesee kilpailijansa kevyesti.
Pisteet:
Arvosteltu: 10.08.2003
Katsottu: DVD
Brian De Palman uran parhaisiin leffoihin kuuluu ehdottomasti klassinen tarina Tony Montanan noususta ja tuhosta ja täytyy myöntää että elokuva oli paljon upeampi kuin muistin, varsinkin laadukkaana DVD:nä.
Kuubasta saapuu jenkkeihin monia ihmisiä. Pikkurikollinen Tony Montana löytyy näiden joukosta. Suuta soitteleva ja kokoajan uhoava hebbu aloittaa uransa Amerikoissa pikku jutuilla, kunnes saa isomman huumekeikan innostuttuaan uhoilemaan gangstereille. Montana kavereineen järjestää verilöylyn ja saa sekä rahat ja huumeet. Tästä lähtee rakentin lailla nousuun Tony Montanan eli arpinaaman ura, mutta kuten tiedetään raha ei tuo onnea ja ahneella on paskainen loppu.
Oliver Stone on tehnyt upean käsikirjoituksen, jota De Palman ohjaus täydentää upeasti. Al Pacino tekee Montanana paremman roolin kuin Kummisedissä. Pacino on uskottava uhoavana ja kiroilevana gangsterina, eikä muutkaan roolisuorituksen ole huonoja. Leffan musiikit ovat myös erittäin upeaa kuunneltavaa ja sopivat leffaan täydellisesti.
Moottorisahakohtauskin on kovaa tavaraa vaikka siinä ei sahausta juuri näykkään, mutta leffan parhaaksi kohtaukseksi nousee kuitenkin kohta jossa Tony Montana katselee taivaalla lentävää ilmalaivaa jossa vilkkuu teksti "The world is yours" edellä mainittujen hienojen musiikkien säestämänä.
Scarfacesta löytyy klassisia lausahduksia ja niistä suurin osa tulee Montanan suusta ja suurin osa alkaa tai loppuu sanaan "fuck". Hieno ohjaus, hieno kässäri, upeat näyttelijät, mahtipontiset musiikit ja kaikkienaikojen paras huumeinen gangsterileffa on kasassa, josta ei puutu mitään.
nimimerkki: Criiticco
Pisteet:
Arvosteltu: 29.06.2003
Katsottu: DVD
Leffa tuli nähtyä ensi kertaa reilu kymmenkunta vuotta sitten. Täytyy sanoa että mitään selkeää muistikuvaa tapauksesta ollut. Tottakais pyssyllä sohimiset ja luotien viuhuna, muttei pahemmin muuta. Näin uuden tarkastelun alla leffa osoittautuu varsinaiseksi mestariteokseksi. Mitä muuta se voi ollakaan jos käsikirjoituksen on rustannut Oliver Stone, ohjannut Brian De Palma sekä Pacino ja Pfeiffer päärooleissa.
Kun plätyn extroja tarkastelee niin melko mielenkiintoista huomata että pläjäys onkin osittain uudelleenfilmatisointia vuoden -32 samannimisestä Howard Hawksin leffasta. Eipä tiennyt tuotakaan aikaisemmin. Nuo vanhemmat palat ei nappaa niin kovasti, mutta kun filmejä asetellaan rinnan niin eipä voi erehtyä ja samoja kohtauksiahan näissä selkeästi löytyy. Mielenkiintoinen pointti on myös se että kässärin rustaaja Oliver Stone kärsi myös tuohon aikaan itse pulveriongelmasta, josta Scarfacenkin Amerikanunelman kariutuminen koostuu. Stone lähti Pariisiin kesän viettoon päästäkseen pulvereista eroon ja kirjoittikin leffan siellä välillä lenkkeillen.
Homma on mielenkiintoinen yhdistelmä vanhan rainan osittaista uudelleen tulkintaa, Ameriikan historiaa ja fiktiota. Vuonna 1980 Castro raotti rajaa ja Kuubasta tuli jenkkeihin 125 000 pakolaista. Castro lastautti laivoihin sukulaistensa lisäksi 25 000 Kuuban pahimpaa rikollista suoraan vankiloista. Alkutekstien aikana pyöritellään dokumenttimateriaalia asiasta. Pacinon esittämä Tony Montana rantautuu samassa rytäkässä. Kovaluinen moottoriturpa ja herhiläinen rakentaa vapauden maassa oman huumeimperiuminsa. Raha ei tuo onnea, mutta se tekee elämästä mukavampaa.
Niin ja tuo legendaarinen Pacinon loppulausehan menee "If you fuck with me, you fuck with the best".
Pisteet:
Arvosteltu: 22.03.2002
Katsottu: DVD
"My name is Tony Montana. Don't fuck with me." Se oli asia mikä oli muistissa Arpinaamasta. Ja kuvat luotien keskellä uhoavasta ukkelista. Nyt kun vajaan parinkymmenen vuoden perästä leffan katselee uudestaan, niin on vain todettava että hienosti on Tony Montana pitänyt pintansa. Loistava leffa, jossa on paljon muutakin kuin nuo loppusanat.
Homman juonihan on tarina kuubalaisesta joka rantautuu Floridaan muiden tuhansien venepakolaisten joukossa. Al Pacinon esittämä äijä löytää mahdollisuuksien maasta uran huumebisneksestä. Aitaa ja kukkoilevia kolleegoja alkaa kaatumaan. Pian Tonyllä on impeurumi ja kaunis vaimo hallussaan. Mutta rajansa Arpinaamakin löytää uholleen.
Jos leffalle hakee jotain vertailua, niin kenties uusimmista Blow on jotain sinnepäin. Tosin kevytversiona Brian De Palman Arpinaama-spektaakkelista. De Palma on erikoistunut viemään tiettyjä juttuja pitkälle, ja usein ne sopivat kuvioon hienosti. Arpinaamasta löytyy vastaavia vingutuksia kuin samaisen ohjaajan Lahjomattomissa. Muistattehan kohdan missä vaunut tulevat juna-aseman portaikkoa alas luotisateen keskellä tuskallisesti hidastettuna.
Vaikka pituutta leffalla onkin vajaat kolme tuntia, niin helppo on Sohvaperunan uppoutua fiilikseen. Hyvä tarina ja Al Pacinon vielä leffan tekohetkellä uudet maneerit toimivat. Michelle Pfeifferkin oli tuolloin vielä näyttelijä joka pystyi olemaan bitch.
Mafia (M) , huumemafia (HM), poliisin korruptiot (PK) - siinä aiheita joista on veivattu jos minkälaista viritystä. Arpinaama on ehdottomasti HM-osaston parasta antia. Ettei ihan esikuva monelle jälkikäteen tuotetulle versiolle.
Pisteet:
Arvosteltu: 05.03.2002
Katsottu: DVD
