1980 Marielin satamasta Kuubasta lähti matkaan useita tuhansia pakolaisia kohti Amerikkaa presidentti Castron suostumuksella jotta he voisivat tavata sukulaisiaan USA:ssa. Mutta kuten punaisessa aatteessa yleensäkkin, hommassa oli naapurin musti haudattuna: 125 000 pakolaisen joukossa oli myös parikymmentä tuhatta rikollista, heidän joukossaan Tony Montana (Al Pacino).
Tony aloittaa duuninsa luvatussa maassa tehden erinäisiä hanttihommia pikkurikollisille ja sittemmin vähän isommillekin. Pian hän alkaa uskoa huumeissa olevan tulevan rikollisen uransa alfa ja omega ja hän alkaa kääriä itselleen hiukan sivutuohta taskuun bisnesten lomassa. Tästähän ei pomo tykkää yhtään muttei se mittään, Tonylla on jo vallankaappaussuunnitelma taskussa konepistoolin ja kokapussin viereen parkeerattuna…
Olin kuullut tästä elokuvasta paljon kehuja ja repliikkejä ja päätin ostaa DVD:n eräästä liikkeestä suht halpaan. Enkä hitto vie kadu yhtään. Elokuva on todellakin yksi viimeisen neljännesvuosisadan parhaita ja tiivistää amerikkalaisen unelman nousun ja tuhon häkellyttävällä tavalla johon todella harva on pystynyt ja pystyy.
Tony ”Scarface´” Montanan tie on dollareilla, raadoilla ja kokalla silattu, kuten ikävä kyllä hänen tuhonsakin. Elokuva näyttää ainutlaatuisella tavalla miten valta rappioittaa ihmisen siihen pisteeseen ettei millään ole enää mitään väliä, kunhan on rahaa ja, mainitsinko jo kokaiinin? Huumeteollisuuden arki on raakaa ja yksikin väärä sana tai teko johonkin suuntaan voi hyvin olla se viimoinen. Karua.
Al Pacino tulkitsee uskomattomalla tavalla Tony Montanan hahmon joka ei siedä itsensä pallottelua vaan ottaa ohjat helposti omiin käsiinsä usein ruudinsauhun kautta. Väkivallan lisäksi myös fuck-sanaa ei todellakaan säästellä joten siirtäkää perheen pikkuisimmat killisilmät ja kotieläimet pois huoneesta Pacinon ilmaantuessa ruutuun. Muita näyttelijöitä on turha edes mainita sillä he jäävät väistämättä Pacinon karisman alle.
Alunperinhän elokuvaa ei suinkaan haukuttu huumeteollisuuden kuvaamisesta vaan liiasta kiroilusta. Kyllähän tavaraa saa sniffata ja ihmistä vedellä partnerilla massuun kunhan ei sanota tuhmia. DVD:llä mukana olevassa dokkarissa näkyy pätkiä sensuroidusta versiosta ja hiekkalaatikollakin kuulee pahempaa herjaa.
Joka tapauksessa Scarface on upea mestariteos, jota sävyttävät väkevän tarinan ja Pacinon upean roolityön ohella 80-luvun kamalaakin kauheampi muoti ja diskohitit. eli josset ole nähny vielä niin kuuluu suorastaan yleissivistykseen :)Elokuvan iästä huolimatta it`s still standing ja pesee kilpailijansa kevyesti.
