Tony Montana saapuu Kuubasta jenkkeihin ystävänsä Mannyn kanssa. Työlupaa ei meinaa järjestyä mistään, mutta Mannyn tuttu lupaa hoitaa sen Miamista, jos Manny ja Tony ensin päästävät ilmat yhdestä vanhasta kommunistista. Hommahan hoituu kuin ilmaa, ja pian kaverukset paistavat nakkeja Miamissa. Mutta se ei jää siihen. Pian he jo hakevat kokaiinilastia parin gangsterin laskuun. He pääsevät sisään organisaatioon, ja pian Tony kaappaa vallan. Mutta Tony muuttuu ahneeksi, ja pian muut gangsteriporukat saavat tarpeekseen…
Arpinaama kertoo erään pakolaisen matkasta rikolliskeisariksi, jonka valta sumentaa täysin. Se on väkivaltainen kuvaus rikollismaailmasta, jossa mennään eikä meinata… mielenkiintoinen yksityiskohta on, kuinka monet nykyräppärit ja muut ”pahan pojan” imagoa tavoittelevat pikkujulkkikset mainitsevat esikuvakseen Tony Montanan. Joko nämä ukot haluavat tahallaan antaa itsestään tyhmän kuvan, tai sitten minä en vain löydä vähälahjaisesta kuubalaisesta rikollishörhöstä mitään ihailtavaa.
Brian De Palma on tunnetusti hyvä ohjaaja, ja on tälläkin kertaa loihtinut varmoin ottein kankaalle veristä valssia ajatuksella. Al Pacino pääsee möykkäämään oikein kunnolla arpinaamaisena Montanana, eikä Michelle Pfeifferiäkään voi kritisoida… Kaikesta huolimatta Scarfacesta puuttuu jotain. Kyseessä on hieno leffa, mutta mistään mykistävästä kokemuksesta ei nyt voida puhua. No, ei sitä aina tarvitsekaan.
Suosittelisin ennenkaikkea mafiaelokuvien ystäville, mutta tehän nyt olette jo Scarfacen nähneet aivan tarpeeksi monta kertaa. Draama -ja toimintaelokuvien ystävätkään eivät varmastikaan pety. Tiivistettynä: Hyvä elokuva miltä tahansa kantilta.
”Say hello to my little friend!”, sanoo Pacino ja roiskaisee neljänkymmenenmillin kranaatin ovesta läpi.
