Scarface on vaan aina ollut itselleni yksi viihdyttävimmistä leffoista, mutta onneksi se ei ole ”piratesofthecaribbean” tavalla viihdyttävä josta puuttuu kunnon juoni, tarina, näytteleminen, dialogi, ja teemallisuus. Vaan itseasiassa nuo kohdat tekevät Scarfacesta pirun hyvän elokuvan. Näytteleminen ja dialogi vielä tuovat suuren viihdytysasteen ennalta loistavaan ”ryysyistä rikkauksiin” tarinaan.
Al Pacino näyttelee Tony Montanaa joka on Kuubalainen maahanmuuttaja. Hän lähtee kaverinsa Manny Ribeiran kanssa hamuamaan mainetta, kunniaa ja ennenkaikkea mammonaa Miamilaisen mafian parissa. Tony Montanan tullessa isoksi kihoksi, mutta itsekkääksi ja vihaiseksi, alkavat muut mafiapiirit saada hänen käytöksestään tarpeeksi.
Tarina on tässä kerrassaan kutkuttavan hyvä ja koukuttava. Ensimmäiset pari tuntia kulkevat erittäin jouhevasti ja nopeasti viihdyttävän näyttelemisen, action kohtauksien ja juonen parissa. Etenkin Al Pacino ja Steven Bauer vetävät täydelliset suoritukset. Elokuva on täynnä loistavasti kirjotettuja ja näyteltyjä sivuhahmoja. Michelle Pfeiffer, Mary Mastrantonio, Robert Loggia, Miriam Colon ja Paul Shenar näin esimerkiksi. Oliver Stonea saadaan isolla kädellä kiittää loistavasta käsikirjoituksesta.
Itse en ole nähnyt sitä alkuperäistä Scarfacea vuodelta 1932, mutta voin laittaa vaikka pääni pantiksi että tämä uusintaversio pesee sen korvia myöten. Tämä Scarface on nimittäin jotain niin uutta ja erilaista mafialeffojen saralle. Teemanahan elokuva käyttää niitä tuttuja ”raha ei tee onnelliseksi” ja ”rikos ei kannata” aihepiirejä. Mutta tämä lähes kolmituntinen elokuva kertoo sen aivan uudella tavalla. Elokuvan loppuhan on jotain aivan maagista ja jokainen varmasti tietää kuuluisan ”say hello to my little friend” kohtauksen. Se kohtaus on myös teemallisesti erittäin järkevä ja se on täydellinen loppu Tony Montanan hahmolle. Se kohtaus kuvastaa hienosti sitä kuinka Montana on kaiken muun menettänyt elämässään, paitsi arvokkaat rahansa. Mutta loppujen lopuksi niillä ei ole yhtään mitään väliä.
