Leffa tuli nähtyä ensi kertaa reilu kymmenkunta vuotta sitten. Täytyy sanoa että mitään selkeää muistikuvaa tapauksesta ollut. Tottakais pyssyllä sohimiset ja luotien viuhuna, muttei pahemmin muuta. Näin uuden tarkastelun alla leffa osoittautuu varsinaiseksi mestariteokseksi. Mitä muuta se voi ollakaan jos käsikirjoituksen on rustannut Oliver Stone, ohjannut Brian De Palma sekä Pacino ja Pfeiffer päärooleissa.
Kun plätyn extroja tarkastelee niin melko mielenkiintoista huomata että pläjäys onkin osittain uudelleenfilmatisointia vuoden -32 samannimisestä Howard Hawksin leffasta. Eipä tiennyt tuotakaan aikaisemmin. Nuo vanhemmat palat ei nappaa niin kovasti, mutta kun filmejä asetellaan rinnan niin eipä voi erehtyä ja samoja kohtauksiahan näissä selkeästi löytyy. Mielenkiintoinen pointti on myös se että kässärin rustaaja Oliver Stone kärsi myös tuohon aikaan itse pulveriongelmasta, josta Scarfacenkin Amerikanunelman kariutuminen koostuu. Stone lähti Pariisiin kesän viettoon päästäkseen pulvereista eroon ja kirjoittikin leffan siellä välillä lenkkeillen.
Homma on mielenkiintoinen yhdistelmä vanhan rainan osittaista uudelleen tulkintaa, Ameriikan historiaa ja fiktiota. Vuonna 1980 Castro raotti rajaa ja Kuubasta tuli jenkkeihin 125 000 pakolaista. Castro lastautti laivoihin sukulaistensa lisäksi 25 000 Kuuban pahimpaa rikollista suoraan vankiloista. Alkutekstien aikana pyöritellään dokumenttimateriaalia asiasta. Pacinon esittämä Tony Montana rantautuu samassa rytäkässä. Kovaluinen moottoriturpa ja herhiläinen rakentaa vapauden maassa oman huumeimperiuminsa. Raha ei tuo onnea, mutta se tekee elämästä mukavampaa.
Niin ja tuo legendaarinen Pacinon loppulausehan menee ”If you fuck with me, you fuck with the best”.
