Scarface on tabu. Harva on ikinä elokuva haukkunut ja sitäkin useampi elokuvaa ylistänyt. Scarface on suoranainen legenda.
Juoni on siis kaikille tuttu. Tony Montana ja hänen nahjuskaverinsa muuttavat jenkkeihin kuubasta ja aluksi tekevät hanttihommia.
Sitten alkaa rahan kylmä kutsu kuulua jo liian kovana ja he valitsevat rikoksen tien. Kohta jo Tonyn arpien halkoma naama käy tutuksi Miamin klubeilla, ja pian Tony onkin jo paikallisen alamaailman kuningas. Ruumiilta tarinassa ei tietenkään vältytä, kuten yleensä.
Montanaa esittää tietenkin Al Pacino, jonka räyhääminen ja mesoaminen alkaa jo vaikuttaa hyvin itsetarkoitukselliselta elokuvan loppua kohti, ja aiheuttaakin päänsärkyä vaativalle katsojalle monen tunnin ajaksi elokuvan jälkeen.
Vaimokseen Montana hommaa klubilta perusmafiosovaimon roolia vetävän Michelle Pfeifferin, jonka rooli jää hieman statistiksi Pacinon taakse. Hän hukkuu minkkiturkkien, kullan ja kimalteen alle, kuten elokuvakin jossain kohdin.
Juoni on suurinpiirtein sama kuin 50 vuotta aiemmin tehdyssä Hawksin versiossa, paitsi runsaasti venytetty. Scarface koettaa olla erilainen kuin kieltolain aikaan tehty originaaliversionsa, siis ei moraalinen opetustarina gangsterien pahuudesta, vaan ihmiskuvaus.
Siihen Scarface juuri kompastuukin, ihmiskuvaus alentuu rappiokuvaukseksi, joka taas on moraaliopetuksen epäsuorempi muoto. Scarface ei De Palman kuvakikoista ja Pacinon ylinäyttelemisestä huolimatta onnistu samaan nasevuuden ja välittömyyden tuntuun kuin alkuperäisversionsa.
Scarfacella on kylmä sydän, henkilöiden kohtalot ovat katsojalle hälläväliä-kokemuksia ja jälkimaku on paha. Elokuva koettaa verhoilla tunnekylmyytensä kimalteeseen ja räiskintään.
Scarfacehan oli De Palmalle tietynlainen läpimurto suureen yleisön tietoisuuteen, jonka jälkeen kauhu-jännärit saivat jäädä lahjomattomien kaltaisten epäelokuvien tiellä.
Mutta ei silti, Palman tyyli iskee joissain kohdin elokuvaa missä, kasaritunnelma, hieno tunnari ja Pacinon ylinäytteleminen ovat sulassa sovussa keskenään. Silloin elokuvassa on kieltämättä jotain imua. Mutta harmillisesti nämä muutamat hetket hukkuvat kahden tunnin yhdentekevään massaan. Scarface on kaikesta toiminnastaan huolimatta tylsä.
Elokuvasta silti jää jotain ikävää hampaankoloon, siitä nämä katkerat rivit tästä mammuttimaisesta pettymyksestä.
