Jurassic Park III (2001)

Dinosaurukset ovat aina kiehtoneet minua. Pienestä pojasta asti olen katsellut kaikki mahdolliset näihin otuksiin littyneet filmit. Paras niistä on ehdottomasti Jurassic Park. Ja muistan pitäneeni jatko-osista joskus todella paljon, voisinpa olla samaa mieltä nytkin. Jurassic Parkin kolmas osa on nimittäin melkein huonoin dinosaurusleffa. Melkein.

Juoni on selostettu jo niin moneen otteeseen, etten viitsi sitä ruveta enää pahemmin puimaan. Pikkupoika katoaa varsin vaaralliselle saarelle, ja tämän eronneet vanhemmat aikovat totta kai hakea lapsensa pois sieltä. Mukaan otetaan ykkösosasta tuttu paleontologi Alan Grant, tietysti rahan avulla, sekä muutama heppu, joiden on määrä taata turvallisuus. Ja perillähän kaikki menee heti päin prinkkalaa...

Samaa, rehellistä dinoilua kuin legendaarisessa ykkösosassa ja toisessakin pätkässä. Sitähän tämä on. Olen huomannut (vihdoin), että alkuperäinen Jurassic Park on näistä kolmesta ainoa, joka kestää sellaiset satakunta katselukertaa. Muistan kyllä odottaneeni tältäkin jotakin legendaarista. Sain vain pettyä lievästi.

Kuten useimmat ovat sanoneet, JP3:ssa ei ole enää kunnon juonta. Spielbergin paikan ohjaajana ottanut Joe Johnston on tehnyt filmistä todella kertakäyttöisen oloisen. Kaveri kuvitteli voivansa rakentaa hyvän hirmuliskofilmin pelkän juoksun ja koheltamisen ympärille. Veikkaanpa, että JP3 olisi voinut toimia paljon paremmin, jos kaiken toiminnan keskelle olisi otettu hieman jotain pohdiskelua tai muuta ajatusta ja ennen kaikkea kunnon juoni. Juuri tästä syystä se ensimmäinenkin oli toimiva. Ällöttävän kliseistä perhedraamaa Johnston on tähän silti tunkenut. Ja se syö leffan viehättävyyttä aika lailla.

Uusia dinosauruksia leffaan on saatu vaikka millä mitalla. On jättimäinen T-Rexinkin nujertava Spinosaurus, on entistä älykkäämpiä raptoreita... hienosti toteutettuja, varsinkin Spinosaurus, jonka karjunta on ajoittain verta hyytävää, ajoittain taas ikävä kyllä sen kuuloista, että tekisi mieli loikata ruudun toiselle puolelle ja tarjota hirviölle kurkkupastilleja. Olisin kyllä toivonut jättiläiselle enemmän mystisyyttä. Hirviö paljastetaan heti alussa, mikä vie mielenkiintoa. Alun lentokonekohtaus on juuri toimiva, mutta loppukohtaus jossa Spino myös esiintyy, on surkea. Ja juuri siitä syystä, että hirviö on jo ehtinyt ravata ruudussa jatkuvalla syötöllä. Tarina olisi ollut paljon kiintoisampi jos ensin olisi löydetty vaikka mystisen hirviön jalanjälkiä tai jotain sen aiheuttamaa hävitystä. Ja se että T-rex ei esiinny leffassa paria minuuttia lukuunottamatta on oikeasti huono juttu. Lentoliskot olivat sentään ihan kiva piristysruiske leffalle.

Näyttelijätyö on osittain ihan laadukasta. Jurassic Parkeille ominaismaisesti elokuvassa on ärsyttävä lapsinäyttelijä ja naispääosa. Tea Leoni on jotenkin ärsyttävä. Ainoa onnistunut naispääosa on mielestäni Kadonneessa maailmassa, näin ohimennen, mahtavaa Julianne Moore! Onneksi tähän saatiin sentään houkuteltua Sam Neill pääosaan. Kaveri on roolissaan niin uskottava, että miehen luulisi olevan oikeassakin elämässä paleontologi.

Ikävä kyllä mahtavat tietokonedinosaurukset ja kohtalaiset näyttelijäsuoritukset eivät kanna tätä ikävän yhdentekevää jatko-osaa kovinkaan pitkälle. Juoni on suurimmaksi osaksi huono, parhaat kohtaukset, eli lentokonekohtaus ja Spinosaurus vs. T-rex ovat jo aivan alussa. Sen jälkeen ei tapahdu enää paljoa. Toivoisin sydämestäni, että sen Jurassic Park IV:n sijaan Spielberg tekisi tämän elokuvan uudestaan. Ottaisi mukaan Spinosauruksen ja samat näyttelijät, mutta muuttaisi tarinaa. Se on tämän teoksen pahin ongelma. Ja siitä tulevasta nelososasta... en ollut aluksi kovin innostunut, mutta tieto siitä, että Spielberg ohjaa sen, saa toivon heräämään - että jospa sittenkin. JP3 ansaitsi ekalla katselukerralla sellaiset kolme tähteä, joten eipä niitä pisteitä sovi muuttaa. Yksinkertaisesti kertakäyttöistä kamaa, joka ei uusilla katselukerroilla tarjoa oikein mitään.

nimimerkki: Movie Myers

Pisteet:
Arvosteltu: 28.04.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Movie Myers
Vieras

Jurassic Park oli ilmestyessään yli kymmenen vuotta sitten jättimenestys. Jurassic Parkin ykkösosa onkin hyvä elokuva. Sitten tuli vuonna 1997 surullisenkuuluisa jatko-osa, Kadonnut maailma. Sekin oli menestys, vaikka melkoista sontaa olikin. Nyt arvostelussa on Jurassic Park-saagan kolmos-osa, joka ei myöskään tee mitään kunniaa ykkösosalle. Hyvä, jos pystyy kamppailemaan edes Kadonneen maailman kanssa. Valitettavinta koko tapauksessa on se, että emme välty Jurassic Park neloselta.

Paleontologi Alan Grant (Sam Neill) haluaa jo unohtaa Jurassic Parkin tapahtumat. Mutta menneisyys ei jätä rauhaan. Kirbyn pariskunta (William H. Macy & Tea Leoni) pyytävät Grantin rahalla ja valheilla mukaansa Isla Sornan saarelle, missä dinot elelevät. Kirbyt väittävät haluavansa vain lentää saaren yli, mutta he haluavatkin hakea sieltä poikansa Ericin (Trevor Morgan). Homma ei kuitenkaan suju helposti, sillä dinosaurusten mielestä ihmiset ovat mainiotta vaihtelua ruokavalioon.

Elokuva on vedetty täysin överiksi. Voodoodinoilta ja kaupunkien tuhoamisilta sentään vältytään, mutta nyt on aivan muut seikat vedetty yli ja vieläpä epäloogisella tavalla. Varsinkin kolmososan raptorit ovat aivan erilaisia, kuin ykkösosassa. Varsinkin niiden sosiaalisessa käyttäytymisessä on isoja eroja. Ykkösen raptorit olivat todella sosiopaattisia otuksia, mutta kolmosessa ne tekevät täydellistä yhteistyötä ja ne vieläpä kommunikoivat ääntelyllä tai pikemminkin puheella. Ykkösosan raptorit eivät kuitenkaan olleet näin älykkäitä. Myös loppu oli vedetty överiksi ja elokuva sortuu välillä turhaan sokerointiin.

Elokuva on muuten tehty ihan hyvin. Dinosaurukset näyttävät aidoilta ja myös näyttelijätyö on ihan hyvää. Myös musiikki on sopivaa. Nähdäänpä tässä myös uusia dinosauruslajejakin.

Pisteet:
Arvosteltu: 03.01.2005
Katsottu: VHS

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
473 arvostelua

Jurassic Park oli 1993 aikansa spektaakkeli ja taideteos, sitä faktaa ei käy kiistäminen. Sen jälkeläinen Lost World oli jo paha ylilyönti ja tuherrus, joka upposi vielä edellisen huumassa. Mutta mikä merkitys kolmososalla enää on? No tietenkin rahastus, kuinkas muuten pikkutenavat saadaan haluamaan kaupasta kaikkea oheiskrääsää ja kassakoneet kilkattamaan.

Eniten JP3:ssa harmittaa sen harhaileminen juonikäänteissään: siinä missä osat 1 ja 2 perustuivat vielä jotakuinkin Michael Crichtonin hienoihin kirjoihin, on kolmonen säälittävä räätälöinti kirjojen pätkistä, jotka aiemmilta leffoilta on jouduttu sovituksesta johtuen jättämään pois. Mitään uutta ei siis tarjota, jollei lasketa paria uutta liskolajia ja ihanan imelää perheen yhteen parsimista. Näyttelijäsuoritukset tuntuvat melko turtuneilta, "hoidetaan tämä nyt äkkiä alta pois" -asenne heijastuu suorituksista, ja normaalisti niin kaunis ja loistava Tea Leonikin on aivan näkymätön.

Hauskinta leffassa on sivuhenkilöiden onneton kohtalo, ei ole hankala arvata ketkä henkiin jätetään, jotta jenkkiyleisö olisi tyytyväinen. Pikkupoika selviää hirmuliskojen keskellä niin pitkään kuin haluaa, mutta auta armias, jos kyseessä onkin ase-expertti yms. Silloin veri roiskuu alta aikayksikön. Hellävaroin tietenkin, jottei maksavaa yleisöä säikäytetä.

Perusta leffalla on kunnossa, siitä ohjaaja Johnston saa kiittää Spielbergiä ja Crichtonia, ei omia ohjaajan kykyjään. Eli jos kaipaa vauhtia, ja on valmis kääntämään aivonsa off-asentoon puoleksitoista tunniksi, niin JP3 on mitä erinomaisinta viihdettä. Muuten lähinnä ykkösosan maineen mustaamista, joskin tällä kertaa suurkaupunkiin eksyviltä dinoilta vältytään. Siitä isot plussat.

Pisteet:
Arvosteltu: 19.01.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
696 arvostelua

10 vuotta sitten Jurassic Park oli jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Kakkonen meni vielä lähes ykkösen huumassa. Moni hyväkin elokuvasarja on alkanut kompuroimaan kolmannen osan kohdalla. Niin myös tämä.

Tavallisen perheen teinipoika eksyy ollessaan riippuliitoreissulla karibianmeren Isla Sorna -saaren lähistöllä. Pojan iskä ja äiskä houkuttelevat viekkaudella ja vääryydellä Alan Grantin mukaan saarelle pelastamaan poikaa, ja jos olet katsonut aiemmat osat Jurassic Park -sarjasta, arvaatkin jo miten loppuelokuva etenee: juostaan pakoon erilaisia terävähampaisia karjuvia otuksia ja ihaillaan etäältä kauniita kasvissyöjiä niityillä.

Tämä dinoidea alkaa jo olemaan loppuunkäytetty, mutta sepä ei ilmeisesti ole filmintekijöillä käynyt mielessä. Puhumattakaan niistä jotka suunnittelevat vuodelle 2005 Jurassic Parkin nelososaa. Tähän kolmoseen on vihdoin saatu mukaan lentoliskot, mutta siihenpä ne uudet asiat jäävätkin. Sam Neill on saatu houkuteltua takaisin dinojen pariin, vai olisiko mies itse rahanpuutteessa joutunut alentumaan tähän, mene ja tiedä. Mies sopii kuitenkin rooliinsa hyvin. Mieltäni yleensä lämmittävä Tea Leonikaan ei tällä kertaa sytytä millään tasolla. Filmi menee tusinaviihteenä, kunhan ei odota aiempien osien laatua.

Pisteet:
Arvosteltu: 17.01.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Jaqqe Nakuttaja
Vieras

Hirmuliskoja. Hui. Vaikka pahuksen otukset kuolivat sukupuuttoon jo useamman miljoonaa vuotta sitten, jo ensimmäisissä mykkäkauhuelokuvissa lähes sata vuotta sitten ne ahdistelivat luolaihmisiä. Ja nyt, teknologian edistyessä, tinosaurukset ryntäävät olohuoneisiimme (ja Universalin kassakoneeseen) jo kolmannen kerran Jurakautinen puisto-nimikkeen alla. Aikaisemmat osat ovat olleet ihan mukavaa aivot pois-viikonloppuhuttua, mutta nyt ikävä kyllä ideanikkari Steven Spielberg ei ole enää ohjaimissa ja se näkyy harmillisen selkeästi lopputuloksessa.

Arkeologi Alan Grant (Sam Neill) on muutaman vuoden aikana yrittänyt unohtaa traagiset onnettomuuden Jurassic Park-puistossa, jossa geneettiset tehdyt dinosaurukset pääsivät irti puiston turvajärjestelyiden pettäessä. Hän on kovaan ääneen vannonut ettei aio enää missään nimessä astua saarelle ja haluaisi että puiston otukset jätettäisiin oman onnensa nojaan. Mutta annappas olla kun miljonääri Paul Kirby (William H. Macy) vaimoineen lupaa miehelle mehevän tukun rahaa jos tämä vain suostuu olemaan heidän oppaanaan heidän lentäessä saaren yli, heillä kun on kuulemma siihen erityislupa. No, tuumasta toimeen, mutta paikan päällä huomataan ettei Kirbyllä olekaan ihan puhtaita jauhoja pussissaan. Pian on kuitenkin jo liian myöhäistä kun sekalainen seurakunta tekee pakkolaskun viidakon siimekseen ja äkäisiä otuksia piisaa ympäristössä kun perättömiä ilmiantoja Hannu Karpon ohjelmassa. Ja täältä pitäisi vielä selviytyä hengissä kotiin asti. Ei ole helppoa niilläkään. Eikä aina katsojallakaan.

Kuten sanottua, minä ainakin nautin täysin estoitta Jurassic Parkista, joka oli aikanaan yllättävänkin vallankumouksellinen tietokonekassamagneetti, sekä sen jatko-osasta Kadonneesta Maailmasta. Näiden kahden ohjaaja satusetä Steven Spielberg sanoutui kuitenkin irti kolmos-osan tuotannosta ja urakka suotiin aikaisempien osien erikoistehosteista vastanneelle Joe Johnstonille. Valitettavasti se näkyy lopputuloksessa. Juonen kulku ja käsikirjoitus on auttamattoman väkinäistä, varsinkin dialogi on välillä ärsyttävän saippuaoopperamaista ja kornia. Lisäksi tässäkin elokuvassa, kuten monessa muussakin, ottaa päähän ärsyttävä sankarikakara. Miten voi olla mahdollista että 10-vuotias penska selviää puoli vuotta viidakossa yksin kun raavaat palkkiometsästäjä-äijät joutuvat heti ensimmäiseksi saarelle jouduttuaan dinon a la carte-listalle?

No, tehosteet ovat kyllä kieltämättä ihan mukavia, varsinkin isot kasvinmussuttajasaurukset ovat komeaa katseltavaa. Myös valtavan kokoinen Spinosaurus on vaikuttavan näköinen ilmestys. Tehosteet eivät kuitenkaan herätä samanlaisia elämyksiä kun ensimmäinen Jurassic Park silloin kauan sitten. Voi niitä aikoja. Harmi kyllä myös suurin osa pääosan esittäjistä muistuttaa dinosauruksia, lähinnä pällistelevät eteenpäin ja lausuvat monotonisesti omat repliikkinsä. Ainoastaan Sam Neill on hieman viihdyttävä reteenä käytännön arkeologina. Mainitsinko jo että sankarikakara on todella ärsyttävä?

Ehkä tuli mollattua hiukan liikaa. Ei JP 3 ihan toivotonta kamaa ole, lauantai-illan vietteeksi se on mitä sujuvinta. Ainakaan ei tarvitse aivoja liiemmin rasittaa. Pläjäyksessä on kuitenkin liikaa häiritseviä yksityis- ja hiukan isompiakin kohtia jotta siitä voisi täysin rinnoin nauttia. Sujuvasta perusmätöstä ja fiksuista dinoista kiksinsä saava voi tästä pitää hiukan enemmän kun allekirjoittanut, tämä nyt vaan on ikävä kyllä jälleen kerran jatko-osa joka kalpenee ensimmäsiten osien rinnalla.

Pisteet:
Arvosteltu: 14.11.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

John Lennonjohto
Käyttäjä
108 arvostelua

Dinosaurukset eivät valitettavasti tunnu valkokankaalla kuolevan millään sukupuuttoon. Jurassic Parkin kolmososassa tohtori Alan Grant saadaan huijattua liskoja vilisevään Isla Sornaan ja sen jälkeen juostaankin sitten taas taukoamatta dinoja karkuun...

Jurasssic Park III on edellisten osien täyttä toistoa ja siten pelkkä rahastusyritys. Kun erikoistehosteet ovat aikaisempaa selvästi kökömpiä ja juoni entistäkin ohuempi, ei leffasta paljon käteen jää.

Sam Neill yritti ilmeisesti puhaltaa uutta henkeä hiipuvaan uraansa palaamalla Jurassic Park ykkösessä esittämään rooliinsa. Kehno tekele pitää kuitenkin huolen siitä, ettei Neillin kurssi Hollywoodissa ainakaan nouse. Kokonaisuudessaankin näyttelijäkatras on tylsä ja valovoimaton.

Jurassic Park on yksi luku loputtomassa kirjassa nimeltä: "Täydellisen turhat jatko-osat".

Pisteet:
Arvosteltu: 09.09.2003
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Eetu Nortiainen
Vieras

On kesä ja dinojen viimekertaisesta visiitistä on kulunut neljä vuotta. Eikös niiden hirmuotusten pitäisi alkaa jo ryntäilemään? Ja sieltähän ne tulevatkin täsmälleen ajallaan. Onkohan tällä kertaa keksitty mitään erikoisempaa vai juostaanko taas dinoja karkuun henkihievereissä? Eipä ole ei, mutta eihän se mitään haittaa. Jurassic Park 3 antaa sitä mitä lupaa eli dinoja, jatkuvaa toimintaa ja lisää dinoja. Muuta ei kannata edes odottaa.

Painopiste on siis tällä kertaa dinoissa, mutta pitäähän ihmisetkin saada mukaan leikkiin. Ykkösosasta tuttu Alan Grant palaa jälleen telmimään muinaisten liskojen kanssa. Mies ei viime kerrasta viisastunut, vaan miljönääripariskunnaksi esittäytyvä kaksikko saa miehen mukaan kadonnutta poikaa etsimään. Saarelle saavuttuaan sekalainen seurakunta onnistuu tietysti hukkaamaan kaikki järeät aseet, houkuttelemaan huudoillaan ison dinon esille ja saattamaan kulkuvälineen käyttökelvottomaksi. Seurauksena on tietysti pakoonjuoksua saaren syvyyksissä. Juoni on siis varsin simppeli.

Vaikka mitään mieleenpainuvaa elämystä ei ole tiedossa on JP3 sentään viihdyttävä. Paljon erilaisia dinoja, ripaus huumoria ja tiukkoja tilanteita niin puolentoistatunnin viihde on varma. Tosin tiukempaa jännitystä olisin silti kaivannut ja ehkä myös ripauksen synkempää menoa tuomaan särmää tähän tasapaksuun teokseen.

- JH

Pisteet:
Arvosteltu: 01.09.2001
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Vieraileva stara
Vieras