Jurassic Park oli ilmestyessään yli kymmenen vuotta sitten jättimenestys. Jurassic Parkin ykkösosa onkin hyvä elokuva. Sitten tuli vuonna 1997 surullisenkuuluisa jatko-osa, Kadonnut maailma. Sekin oli menestys, vaikka melkoista sontaa olikin. Nyt arvostelussa on Jurassic Park-saagan kolmos-osa, joka ei myöskään tee mitään kunniaa ykkösosalle. Hyvä, jos pystyy kamppailemaan edes Kadonneen maailman kanssa. Valitettavinta koko tapauksessa on se, että emme välty Jurassic Park neloselta.
Paleontologi Alan Grant (Sam Neill) haluaa jo unohtaa Jurassic Parkin tapahtumat. Mutta menneisyys ei jätä rauhaan. Kirbyn pariskunta (William H. Macy & Tea Leoni) pyytävät Grantin rahalla ja valheilla mukaansa Isla Sornan saarelle, missä dinot elelevät. Kirbyt väittävät haluavansa vain lentää saaren yli, mutta he haluavatkin hakea sieltä poikansa Ericin (Trevor Morgan). Homma ei kuitenkaan suju helposti, sillä dinosaurusten mielestä ihmiset ovat mainiotta vaihtelua ruokavalioon.
Elokuva on vedetty täysin överiksi. Voodoodinoilta ja kaupunkien tuhoamisilta sentään vältytään, mutta nyt on aivan muut seikat vedetty yli ja vieläpä epäloogisella tavalla. Varsinkin kolmososan raptorit ovat aivan erilaisia, kuin ykkösosassa. Varsinkin niiden sosiaalisessa käyttäytymisessä on isoja eroja. Ykkösen raptorit olivat todella sosiopaattisia otuksia, mutta kolmosessa ne tekevät täydellistä yhteistyötä ja ne vieläpä kommunikoivat ääntelyllä tai pikemminkin puheella. Ykkösosan raptorit eivät kuitenkaan olleet näin älykkäitä. Myös loppu oli vedetty överiksi ja elokuva sortuu välillä turhaan sokerointiin.
Elokuva on muuten tehty ihan hyvin. Dinosaurukset näyttävät aidoilta ja myös näyttelijätyö on ihan hyvää. Myös musiikki on sopivaa. Nähdäänpä tässä myös uusia dinosauruslajejakin.
