Dinosaurukset ovat aina kiehtoneet minua. Pienestä pojasta asti olen katsellut kaikki mahdolliset näihin otuksiin littyneet filmit. Paras niistä on ehdottomasti Jurassic Park. Ja muistan pitäneeni jatko-osista joskus todella paljon, voisinpa olla samaa mieltä nytkin. Jurassic Parkin kolmas osa on nimittäin melkein huonoin dinosaurusleffa. Melkein.
Juoni on selostettu jo niin moneen otteeseen, etten viitsi sitä ruveta enää pahemmin puimaan. Pikkupoika katoaa varsin vaaralliselle saarelle, ja tämän eronneet vanhemmat aikovat totta kai hakea lapsensa pois sieltä. Mukaan otetaan ykkösosasta tuttu paleontologi Alan Grant, tietysti rahan avulla, sekä muutama heppu, joiden on määrä taata turvallisuus. Ja perillähän kaikki menee heti päin prinkkalaa…
Samaa, rehellistä dinoilua kuin legendaarisessa ykkösosassa ja toisessakin pätkässä. Sitähän tämä on. Olen huomannut (vihdoin), että alkuperäinen Jurassic Park on näistä kolmesta ainoa, joka kestää sellaiset satakunta katselukertaa. Muistan kyllä odottaneeni tältäkin jotakin legendaarista. Sain vain pettyä lievästi.
Kuten useimmat ovat sanoneet, JP3:ssa ei ole enää kunnon juonta. Spielbergin paikan ohjaajana ottanut Joe Johnston on tehnyt filmistä todella kertakäyttöisen oloisen. Kaveri kuvitteli voivansa rakentaa hyvän hirmuliskofilmin pelkän juoksun ja koheltamisen ympärille. Veikkaanpa, että JP3 olisi voinut toimia paljon paremmin, jos kaiken toiminnan keskelle olisi otettu hieman jotain pohdiskelua tai muuta ajatusta ja ennen kaikkea kunnon juoni. Juuri tästä syystä se ensimmäinenkin oli toimiva. Ällöttävän kliseistä perhedraamaa Johnston on tähän silti tunkenut. Ja se syö leffan viehättävyyttä aika lailla.
Uusia dinosauruksia leffaan on saatu vaikka millä mitalla. On jättimäinen T-Rexinkin nujertava Spinosaurus, on entistä älykkäämpiä raptoreita… hienosti toteutettuja, varsinkin Spinosaurus, jonka karjunta on ajoittain verta hyytävää, ajoittain taas ikävä kyllä sen kuuloista, että tekisi mieli loikata ruudun toiselle puolelle ja tarjota hirviölle kurkkupastilleja. Olisin kyllä toivonut jättiläiselle enemmän mystisyyttä. Hirviö paljastetaan heti alussa, mikä vie mielenkiintoa. Alun lentokonekohtaus on juuri toimiva, mutta loppukohtaus jossa Spino myös esiintyy, on surkea. Ja juuri siitä syystä, että hirviö on jo ehtinyt ravata ruudussa jatkuvalla syötöllä. Tarina olisi ollut paljon kiintoisampi jos ensin olisi löydetty vaikka mystisen hirviön jalanjälkiä tai jotain sen aiheuttamaa hävitystä. Ja se että T-rex ei esiinny leffassa paria minuuttia lukuunottamatta on oikeasti huono juttu. Lentoliskot olivat sentään ihan kiva piristysruiske leffalle.
Näyttelijätyö on osittain ihan laadukasta. Jurassic Parkeille ominaismaisesti elokuvassa on ärsyttävä lapsinäyttelijä ja naispääosa. Tea Leoni on jotenkin ärsyttävä. Ainoa onnistunut naispääosa on mielestäni Kadonneessa maailmassa, näin ohimennen, mahtavaa Julianne Moore! Onneksi tähän saatiin sentään houkuteltua Sam Neill pääosaan. Kaveri on roolissaan niin uskottava, että miehen luulisi olevan oikeassakin elämässä paleontologi.
Ikävä kyllä mahtavat tietokonedinosaurukset ja kohtalaiset näyttelijäsuoritukset eivät kanna tätä ikävän yhdentekevää jatko-osaa kovinkaan pitkälle. Juoni on suurimmaksi osaksi huono, parhaat kohtaukset, eli lentokonekohtaus ja Spinosaurus vs. T-rex ovat jo aivan alussa. Sen jälkeen ei tapahdu enää paljoa. Toivoisin sydämestäni, että sen Jurassic Park IV:n sijaan Spielberg tekisi tämän elokuvan uudestaan. Ottaisi mukaan Spinosauruksen ja samat näyttelijät, mutta muuttaisi tarinaa. Se on tämän teoksen pahin ongelma. Ja siitä tulevasta nelososasta… en ollut aluksi kovin innostunut, mutta tieto siitä, että Spielberg ohjaa sen, saa toivon heräämään – että jospa sittenkin. JP3 ansaitsi ekalla katselukerralla sellaiset kolme tähteä, joten eipä niitä pisteitä sovi muuttaa. Yksinkertaisesti kertakäyttöistä kamaa, joka ei uusilla katselukerroilla tarjoa oikein mitään.
nimimerkki: Movie Myers
