Jurassic Park on varmasti paras dinosaurus-elokuva mitä on tehty. Steven Spielbergin loistava klassikko poiki kaksi jatko-osaa, jotka eivät sitten olleetkaan niin mahtavia.
Tohtori Alan Grant vannoi, ettei mikään voima tai rahasumma maailmassa saa häntä palaamaan dinosaurusten asuttamalle saarelle. Joutuu dinomies pian syömään sanansa, sillä riittävän rahasumman houkuttelemana hän lähtee harmittomalle lentomatkalle saaren ylle, mutta muut innokkaat matkustajat tahtovat välttämättä laskeutua ja pian ollaan taas samassa vanhassa pinteessä dinosaurusten ruokana.
Jurassic Park III on varustettu huonolla juonella, mutta ihan kelvoilla efekteillä, vaikka välillä tuntuukin, että jopa vuodelta 1993 peräisin olevassa ensimmäisessä osassa efektit olivat tehty jopa paremmin. Heti elokuvan ensimmäisten 20 minuutin aikana tulee vahva fiilis, että tässä on rahastuksen maku. Ja niinhän se varmaan onkin, mutta jaksaa tämän rymistelyn katsoa lauantai-illan lopuksi. Dinosaarelle tupsahdetaan yllättävänkin nopeasti, ja siitä alkaa metsässä samoaminen, sekä terävähampaiden vältteleminen. Vanha kunnon T.Rex on saanut astetta jykevämmän vastustajan, ja Velociraptorit ovat kehittyneet älykkäämmiksi. Nyt ne raptorit sitten osaavat jopa kommunikoida keskenään, kas kun eivät vielä puhua osaa.
9-vuotiaana tämä leffa oli kova sana, mutta nyt se on jo teos, jota katsoessa tulee tunne, että tämä on nähty aikaisemmin ja paremmin toteutettuna. Tavallaan koko leffa on esittelykierros erilaisille uusille hirmuliskoille. Loppuun asti vaivatta sen jaksaa katsoa, mutta omaperäisyys on kateissa. Pistää miettimään onkohan tuleva jatko-osa Jurassic Park 4 jotain uutta, vaiko taas saman vanhan kertausta?
