Cloverfield (2008)

Ei ole perinteinen elokuva, vaan loistava piristysruiske kaiken jo nähneille katsojille.

Cloverfield kuuluu mielestäni niihin elokuviin, jonka juonesta tai ideasta ei tarvitse juurikaan tietää kun sitä lähtee katsomaan. Ainakin omalla kohdallani tämä toimi. Pikaisesti kertoen juoni on kuitenkin: kaveriporukan läksiäisbileet keskeytyvät, kun jokin hyökkää kaupunkiin ja he joutuvat taistelemaan selviytyäkseen elämänsä epärealistisimmassa tilanteessa.

Blairin noidan tyyliin pelkällä käsikameralla kuvattu Cloverfield ei todellakaan ole mikään perinteinen elokuva, vaan loistava piristysruiske kaiken jo nähneille katsojille. Kuvaustyyli on onnistunut luomaan erittäin realistisen tunnelman, kuin seuraisi dokumenttia. Efektit ovat myös onnistuneet huimaavan hyvin. Turha räiskintä ja liiallinen tehostekikkailu on jätetty pois ja juuri tämän vuoksi salaperäinen tunnelma säilyy alkuminuuteilta aina lohduttomaan loppuun saakka.

Näyttelijäsuoritukset ovat uskottavia ja tällaisessa elokuvassa on näyttelijöiden oltava tuntemattomampia tapauksia. Ainakin omalla kohdalla uskottavuus tämän tyylin pätkässä kärsisi pahemman kerran jos Bruce Willis laitettaisiin sekoilemaan teinien kanssa.

Cloverfield on hyvä, sopivan pituinen ja erilainen tapaus. Elokuvana se ei sinänsä tarjoile mitään kovin ihmeellistä, mutta kuvaustekniikka ja taidokas toteutus riittävät tässä tapauksessa. Hivenen ahdistava ja pelottaviakin hetkiä löytyy. Voin suositella virkistyksenä Godzillojen ja Jurassic Parkkien harmaassa paljoudessa.

Jokin on löytänyt meidät...

Nalle Pub
Käyttäjä, 27 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 28.07.2008
Katsottu: Kotona

Erittäin positiivinen yllätys, jonka teho-arvot ja vahva tunnelma kulkevat hyvin käsikädessä.

Pitkään mainostettu ja kohuttu J.J. Abramsin tuottama hirviö-elokuva Cloverfield rantautui lopulta tänne pohjolaan ennakko-näytöksiin ja pitihän se käydä tarkastamassa, että minkälaista jälkeä sieltä on syntynyt. Aluksi vain (1.18.08) nimellä kulkenut elokuva sai pitkään ennen ensi-iltaa monia arvoituksia, että mikä tai mitä sinne New Yorkiin oikein hyökkää. Jopa "uusi Godzilla" on ollut esillä, mutta heti kättelyyn on todettava, että kaukana ollaan Godzillan kaltaisesta surkeudesta. Clovefield on siinäkin mielessä hieno elokuva, kun pätkän budjetti on vain minimaalinen, verrattuna esim: Maailmojen Sotaan, tai I Am Legendiin, eli tällä kertaa ollaan saatu mielikuvituksella upeaa jälkeä aikaan, eikä monien miljoonien Cgi-efekteillä, joita tässä käytetään yllättävän maltillisesti, sillä kyseessä on enemmänkin yksilö-keskeinen selviytymiselokuva.

Cloverfield kertoo Hawkinsin veljeksistä Robista (Stahl-David) ja Jasonista (Vogel) ja heidän ystävästään Hudista (Miller), jotka osallistuvat Central Parkissa järjestettäviin Robin läksiäisiin, joka on lähdössä Japaniin parempiin töihin. Hauskan pito katkeaa lyhyeen, kun kaupungilta kuuluu suuri pamaus ja pian uutisista tulee tietoa, että New Yorkiin on hyökätty ja sitten alkaa tapahtua. Veljekset ja muutama muu tyyppi lähtevät pakoon, mutta tuho on alkanut näkyä kaikkialla. Ryhmän pakomatka saa koko ajan kylmempiä väreitä, kun tapauksen päätekijä alkaa näyttäytyä ja New York näyttää jäävän pikku hiljaa historian kirjoihin.

Moniin nyky-ajan surkeisiin hirviö-ja tehoste elokuviin nähden Clovefield on erittäin positiivinen yllätys, jonka teho-arvot ja vahva tunnelma kulkevat hyvin käsikädessä. Kuten trailereista on saanut selville elokuva on lähes tulkoon kuvattu digitaalisesti, joka luo välillä todellisen kuvauksen tapahtumista ja välillä tuntui kuin katselisi jotain maailmanlopun dokumenttia. Hienosta kuvauksesta mieleen jää myös järkyttävät tuho-kuvat New Yorkin etelä-kärjestä kuvattuna, joten jälleen päästiin vihjailemaan myös 9/11-tuho-kuvia, tosin tällä kertaa ei terroristien aiheuttamana.

Cloverfieldin tunnelma on myös onnistunutta ja paikoin ahdistavaa, kun tapahtuma koetaan vain muutaman ihmisen silmin ja jälleen onnistuneesti kenestäkään ei tehdä mitään sankareita, vaan tavallisia pakokauhuisia kansalaisia. J.J. Abramsin kanssa Felicity sarjaa ohjaamassa ollut Matt Reeves ei ollenkaan tee hassumpaa jälkeä ohjaajana, vaan saa homman kulkemaan eteenpäin sujuvasti. Hawkinsin veljeksiä näyttelevät Michael Stahl-David ja Mike Vogel tekevät myös toimivaa roolityötä päärooleissa. Itse pääpirussa ollaan annettu mielikuvituksen jyllättä täysillä, mutta mikä se sitten on, niin jätänpä sen katsojien varaan, mutta sen verran paljastan, että ruma ja iso se on.

Kokonaisuutena Cloverfield on hieno mielikuvituksellinen elokuva New Yorkiin hyökkäävästä hirviöstä ja pienen ihmisjoukon rankasta pakomatkasta läpi New Yorkin. Cloverfield on toimiva viihdepaketti ja tästä eteenpäin kannattaa miettiä, jos aikoo pitää bailut New Yorkissa voi seuraus olla tämä.

andy
Käyttäjä, 327 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 24.02.2008
Katsottu: Teatterissa

Erottuu hirviöelokuvien massasta juuri omaperäisen kuvaustyylinsä ansiosta.

Jälleen kerran New York on hyökkäyksen kohteena, mutta nyt ei ole kyseessä mikä tahansa Godzilla -tai alienhyökkäys, vaan jotain aivan uudenlaista, mitä ei ole elokuvateattereissa vielä tähän päivään mennessä nähty. Kyseessä on nimittäin Lostin takana häärineen J.J Abramsin tuottama monsterielokuva, joka kulkee nimellä Cloverfield.

Juoni on melko yksinkertainen, mutta toimiva: Kaveriporukka järjestää läksiäisbileet työpaikan Japanista saaneelle Robille ja yksi hänen ystävistään alkaa "dokumentoimaan" bileitä. Juhlat kuitenkin kääntyvät päälaelleen, kun jokin suuri ja pelottava alkaa jyllätä New Yorkin kaduilla ja antaa samalla vähän kyytiä vapaudenpatsaallekkin. Elokuva on tarina pienen ihmisjoukon selviytymisestä katastrofin uhatessa. Mukaan on ujutettu myös perinteistä pelastusretkeäkin. Elokuvan erikoisuus ei piile melko tavanomaisessa juonessa, vaan omalaatuisesta kuvausvalinnasta, nimittäin koko elokuva on filmattu yhden päähenkilön kantamalla videokameralla. Näin koko hommaan on saatu melko realistinen vaikutelma, eikä juttu luisu hölmöksi rymistelyksi. Ei varmaankaan monessa elokuvassa tätä ennen ole valittu näin omaperäistä kuvaustyyliä. Hahmoista on saatu tehtyä aidon oloisia, vain tavallisia ihmisiä, jotka koettavat pysyä hengissä keskellä kaaosta. Leffaan on valittu melko tuntemattomia näyttelijöitä, joka on hyvä juttu. Vai mitä itse sanoisit jos yhtäkkiä vaikkapa Tom Cruise putkahtaisi esiin ja antaisi monstereille köniin?

Cloverfield sai jo ennen ilmestymistään suuren nettikohun aikaan, aivan kuten parin vuoden takainen Snakes On a Plane, joka oli spekulaatioista huolimatta floppi. Näin ei käynyt Cloverfieldille. Jenkkimittakaavassa suhteellisen pienellä budjetilla kuvattu elokuva on ansainnut rahansa jo moninkertaisesti takaisin.

Cloverfield on hyvä elokuva juuri siksi, että se erottuu hirviöelokuvien massasta juuri omaperäisen kuvaustyylinsä ansiosta. Tavallisesti kuvattuna elokuva ei olisi ollut lähellekkään näin hyvä. Myös plussaa siitä, ettei itse pääpahista näytetä liikaa, jolloin siitä on saatu mysteerisemmän ja jännittävämmän oloinen. Elokuvana Cloverfield ansaitsisi 3,5 tähteä, mutta kokemuksena se on ehdottomasti 4 tähteä, tai enemmänkin. Innolla jään odottamaan ensi vuodeksi huhuttua jatko-osaa, joka toivottavasti vastaisi joihinkin auki jääneisiin kysymyksiin.

Mowgli
Käyttäjä, 98 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 15.03.2008
Katsottu: Teatterissa

Omaperäisyys ja keksiläisyys pelastavat Cloverfieldin täydelliseltä epäonnistumiselta.

Amerikkalaiset elokuvien ystävät taitavat pitää katastrofikauhuelokuvista missä jokin isokokoinen hirviö hyökkää ja terrorisoi jotain suurta metropolicityä. On Godzillat ja King Kongit. On jopa King Kongin uudelleenfilmatisoinnit. On Maailmojen Sota, ja sen monet uudelleenfilmatisoinnit. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta koska palstatila on rajallinen, ja en toki haluasi lukijoiden nukahtavan tätä arvostelua lukiessaan, päätän lopettaa luettelemisen tähän. Hirviöelokuvia löytyy pollylandiasta kyllästymiseen asti, niinpä allekirjoittaneella ei ollut minkäänlaista motivaatioita eikä halua katsoa uutta hirviökauhuelokuvaa, Cloverfieldia. No mutta, kuinkas lopulta kävikään?

Cloverfield on tehty pienellä 25 miljoonan dollarin budjetilla. Erikoistehosteita on säästelty ja elokuvan jännitys riippuukin katsojan omasta mielikuvituksesta. Cloverfieldissa seurataan kaveriporukkaa, jonka biletys keskeytyy oudon jyrähdyksen sattuessa. Hetken päästä jyrähdystä seuraa toinen, vielä suurempi jyrähdys. Kaveriporukka lähteekin pelkästä uteliaisuudesta ulos katsomaan tilannetta. Samassa taivaalta tippuu vapaudenpatsaan pää ja koko poppoo huomaa tilanteen karmivuuden. Jokin suuri ja kammottava otus on hyökännyt ja rikkonut New Yorkin rauhaisen tunnelman. Ihmisiä säntäilee paniikissa ympäri keskustaa karkuun tätä mystistä hirviötä pelätessään. Kansalliskaarti ja armeija kutsutaan hätiin ja sota jättiotusta vastaan on alkamassa. Kaveriporukkamme lähtee hädissään karkuun, ja yrittää epätoivoisesti etsiä suojaa. Mutta voiko tuhoisalta monsterilta piiloutua?

Cloverfield ilmestyi suurella hypetyksellä teattereihin ja keräsikin ihan mukavasti suosioita ja sai kehuja kriitikoilta. Itse en elokuvalta odottanut järin mitään, joten onneksi en voinut pettyäkkään. Sen sijaan en voinut iloitakkaan. Cloverfield kieltämättä eroaa tyypillisistä jenkkikauhuista toteutuksellaan, mutta jää silti keskinkertaiseksi. Mm. Lostin tuotantokausia käsikirjoittaneella Drew Goddardilla on pursunnut ideoita käsikirjoituksen tekemisessä - ehkä vähän liikaakin - sillä lopullinen nivaska jää hitusen sekavaksi ja epäselväksi. Syyksi voitaisiin laskea vaikkapa kokemuksen puute. Kokemusta puuttuu myös ohjaaja Matt Reevesilta, joka ei ole The Yards -rikosleffan lisäksi muita tunnettuja pätkiä ohjannutkaan. Cloverfield pysyy ainakin melkein jännityksen puolella koko kestonsa ajan, vaikka alun jaarittelu venyy turhankin pitkäksi. Näyttelijäporukka on kokematonta ja tuntematonta, mutta se ei paljon haittaa. Kun pääosissa ovat pelottavuus ja tunnelma, ei näyttelijöiden kokemuksella ole paljon merkitystä.

Cloverfield onnistuu luomaan vahvoja ja hyvinkin karmivia tunteita katsojalle. Itse otusta näytetään ruudussa sen verran harvoin, että katsoja saa itse pähkäillä monsterin ulkomuodon. Cloverfield muistuttaakin pitkälti kauhuelokuvaa Blair Witch Projecktia, joka on ulkomuodoltaan hyvinkin samankaltainen. Katsojan mielikuvitus pistetään koetukselle, eikä ahdistavuudelta voida välttyä. Suurta plussaa Cloverfield saa kuvaustekniikastaan. Elokuva on kuvattu yhdellä videokameralla, ja koko homman idea piilekin juuri siinä. Elokuva perustuu puolustusministeriön löytämään videokamerafilmiin, johon koko tapahtuma on kuvattu. Tämä omaperäinen, mutta kekseliäs kuvaustekniikka toimii vallan loistavasti ja on suurin syy Cloverfieldin jännitävyyteen. Varsinkin pimeä tunnelikohtaus on ahdistava ja pelottavan karmiva, josta saamme kiittää pitkälti kuvausta.

On pelottavaa huomata, kuinka suuressa osassa kyseinen kuvaustekniikka Cloverfieldissa onkaan. Ilman tätä kekseliästä ideaa, Cloverfield olisi saattanut flopata karkeasti. Tarinaa jääkin varsin ontoksi ja epäselväksi. Hahmoihin ei viitsitä syventyä, eikä myöskään juonen pohjustamiseen, tukevalla kerronalla. Kuka tietää, jos ohjaaja Reeves olisi tarkoituksellaan halunnut tehdä Cloverfieldista mystisen ja epäselvän elokuvan? Joissakin elokuvissa kyseinen idea toimii, harmiksi sanottakoon, että Cloverfieldissa se ei toimi. Elokuvan ainoa rauhallinen dialogi on alussa, ja se on vielä kaiken lisäksi ylipitkä. Turhaa ja tyhjänpäiväistä jaarittelua, joka ei auta juonta yhtään eteenpäin, sekä harmittavan töksöä ihmissuhdedraamaa sisältä alku antaa huonon aloitspotkun pätkälle. Onneksi loppuosa elokuvaa on kutkuttavan jännittävää ja karmivan aidontuntuista. Kuvaustekniikka luo niin vahvan kuvan, että katsoja tuntee olevansa itse mukana tilanteessa. Tämä onkin epäilemättä paras (ainoa?) oivallus ohjaaja Reevesiltä.

Kokonaisuutena Cloverfield on hyvin jännitävää kauhuviihdettä. Kuitenkin heikko tarinaan syventyminen ja alun tylsyys vähentävät pisteitä harmittavan paljon ja jättää Cloverfieldin tasapaksuksi kauhupätkäksi. Onneksi kuitenkin omaperäisyys ja keksiläisyys pelastavat Cloverfieldin täydelliseltä epäonnistumiselta.

Muumipappa
Käyttäjä, 66 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 16.08.2008
Katsottu: Kotona

Ehdottomasti yksi vuoden leffatapauksista.

”Godzilla kohtaa Blair Witch Projectin” ja Manhattan kokee jälleen kovia Cloverfieldissä, joka on ehdottomasti yksi vuoden leffatapauksista. Ja lopputulos on jopa yllättävän hyvä, eikä pelkästään erilaisuutensa tähden.

Viime vuosina on alettu arvostaa pienen ryhmän näkövinkkelistä seurattuja suuria tapahtumia, joten Cloverfieldiä voidaan eräällä tavalla verrata Steven Spielbergin Maailmojen sotaan. Tosin Cloverfield on kuvattu Blair Witch Projectin tyyliin tavallisella käsivarakameralla.

”Kotivideoksi” Cloverfield tarjoilee paljon, ja tapahtumat ovat järisyttäviä. Äänitehosteet puskevat koko komeudellaan läpi ja räjähdykset ovat mieltä musertavia. Hirviö- ja katastrofielokuvaksi Cloverfield ei sinällään tarjoile mitään uutta, mutta juuri kuvaustyyli ja toteutus nostavat leffan täysin omaan kastiinsa. Ei tällaista kukaan ole ennen uskaltanut lähteä tekemään.

Heikkoja kohtia Cloverfieldistä kylläkin löytyy. Päällimmäisinä kaikkien huulilla ollut Nokian mainonta ja lopussa oleva kohtaus, jossa hirviötä näytetään liiankin tarkasti lamaannuttaen tietynlaisen tunteen siitä, että on pelottavampaa kun olentoa ei näy tarkasti läheltä.

Ryminää ja juoksentelua kuitenkin löytyy yllin kyllin ja pölypilvet valtaavat Manhattanin kadut kuin syyskuun 11. päivän terrori-iskussa konsanaan. Sikäli ironista, että tällaisia elokuvia tehdään ja vieläpä sijoittaen ne New Yorkiin, sillä vain vajaat seitsemän vuotta sitten ihmiset oikeasti juoksivat sortuvia rakennuksia ja tukahduttavaa pölyä karkuun Yhdysvaltain ykköskaupungissa. Noh, saarnaus sikseen. Cloverfield on hyvä ja edukseen erottuva elokuva. Tosin mitä ilmeisimmin tuleva jatko-osa mietityttää… ehkäpä sille on kuitenkin paikkansa ja tarpeensa.

michelangelo
Käyttäjä, 80 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 24.03.2008
Katsottu: Teatterissa

Lyhyestä pituudestaan huolimatta hyvä ja erilainen leffakokemus.

Cloverfield on omaperäinen leffa, muttei kuitenkaan mielestäni niin hyvä, kuin miksi sitä on kehuttu. Se kertoo Robista, joka on saanut uuden työpaikan ja lähdössä Japaniin. Pippalot keskeyttää NYkiä terrorisoiva hirviö. Evakuointi alkaa, mutta Robin rakastettu on jäänyt loukkuun toiselle puolelle New Yorkia, joten alkaa epätoivoinen pelastusretki Robin ja hänen ystäviensä johtamina. Elokuvan juju on siinä, että yksi kaveruksista kuvaa kaikki tapahtumat, ja näin ne välittyvät myös katsojalle.

Pienellä budjetilla tehty Cloverfield on lyhyestä pituudestaan huolimatta hyvä ja erilainen leffakokemus. Viimeksi tälläistä elokuvan kuvaustapaa käytettiin vuoden 1999 Blair Witch Projectissa, joka on jakanut mielipiteitä vahvasti. Pienibudjettinen Cloverfield oli riski, mutta selviytyi kuitenkin hyvin ja tuotti rahaa.

Cloverfield on leffana mielenkiintoinen. Kun hirviötä ei alussa näytetä, elokuva toimii hyvin. Tunnelmaa syö mielestäni se, että lopulta hirviötä näytetään liikaa. Leffan tunnelma on kuitenkin jännittävä, vaikkei pelottava.

Näyttelijöiksi on varmasti tahallaan valittu ns. ensikertalaisia tai amatöörejä, sillä esim. Brad Pittin näkeminen ruudussa olisi syönyt tunnelmaa. Näyttelijät selvisivät hyvin, ja näyttivät oikeasti pelokkailta juostessaan yksinäisinä New Yorkin katuja hirviötä pakoon. Elokuvan ohjannut Matt Reeves on minulle tuntematon tapaus, mutta toimivan leffan mies on saanut aikaan näistä aineksista.

Kokonaisuutena Clovefield on hauska leffakokemus, joka olisi luultavasti ollut floppi ilman kekseliästä kuvaustapaa. Kannattaa ehdottomasti katsoa, vaikkei leffa mikään mestariteos olekkaan.

NitroPupu
Käyttäjä, 38 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 26.01.2009
Katsottu: Kotona

Vaikka kehuttu ja omaperäinen elokuva onkin, en silti menisi sanomaan sitä mestariteokseksi.

Kaveriporukka pitää ystävälleen läksiäiset, koska tämä on lähdössä Japaniin. Bailut kuitenkin loppuvat lyhyeen, kun (taas kerran) jokin monsteri alkaa terrorisoida kaupunkia. Kaveriporukka aloittaa pakomatkan halki kaupungin tarkoituksenaan päästä pois Manhattanilta.

Cloverfieldin suurin valtti on se, että se on kuvattu kokonaan käsikameralla. Näin katsojalle luodaan tunne, että hän olisi ikään kuin kuvaajan paikalla itse elokuvan sisällä. Ja siinä asiassa Cloverfield onnistuu. Aluksi käsikamerakuvaus vain häiritsee, mutta elokuvan myötä siihen alkaa tottua. Minkään sortin pelkotiloja kuvaustyyli ei valitettavasi onnistu luomaan, joten kauhuksi tätä ei voisi kutsua, mutta ahdistavaa tunnetta ja jännitystä kylläkin. Pakko mainita tässä välissä pimeä metrotunneli -kohtaus, joka on elokuvan kekseliäin ja jännittävin kohtaus. Välillä kuva muuttuu todella epäselväksi, mikä ei suinkaan johdu DVD-lätyn laadusta, vaan juuri kuvaustyylistä. Tämä vain lisää jo ennestään epäselvän juonen tuomaa sekavuutta.

Näyttelijävalinnoissa on onnistuttu hyvin, koska pääosanäyttelijöiksi on valittu epäpäteviä ja tuntemattomia nimiä. Se lisää elokuvan todentuntuisuutta. Eihän elokuvaa voisi oikeaksi kuvitella mitenkään, jos rooleihin olisi valittu kaiken maailman Tom Cruiseja ja Brad Pittejä. Itse hirviötä vain näytetään liian paljon. Olisi ollut paljon hauskempaa kuvitella hirviön ulkomuoto itse, niin kuin kirjoissa. Lisäksi loppu oli hutaistu ja se ampua pahasti yli.

Cloverfieldissä olisi ollut potentiaali paljon parempaankin elokuvaan, mutta ei. Vaikka kehuttu ja omaperäinen elokuva onkin, en silti menisi sanomaan sitä mestariteokseksi.

MiiCa
Käyttäjä, 78 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 14.10.2008
Katsottu: Kotona