Pitkään mainostettu ja kohuttu J.J. Abramsin tuottama hirviö-elokuva Cloverfield rantautui lopulta tänne pohjolaan ennakko-näytöksiin ja pitihän se käydä tarkastamassa, että minkälaista jälkeä sieltä on syntynyt. Aluksi vain (1.18.08) nimellä kulkenut elokuva sai pitkään ennen ensi-iltaa monia arvoituksia, että mikä tai mitä sinne New Yorkiin oikein hyökkää. Jopa ”uusi Godzilla” on ollut esillä, mutta heti kättelyyn on todettava, että kaukana ollaan Godzillan kaltaisesta surkeudesta. Clovefield on siinäkin mielessä hieno elokuva, kun pätkän budjetti on vain minimaalinen, verrattuna esim: Maailmojen Sotaan, tai I Am Legendiin, eli tällä kertaa ollaan saatu mielikuvituksella upeaa jälkeä aikaan, eikä monien miljoonien Cgi-efekteillä, joita tässä käytetään yllättävän maltillisesti, sillä kyseessä on enemmänkin yksilö-keskeinen selviytymiselokuva.
Cloverfield kertoo Hawkinsin veljeksistä Robista (Stahl-David) ja Jasonista (Vogel) ja heidän ystävästään Hudista (Miller), jotka osallistuvat Central Parkissa järjestettäviin Robin läksiäisiin, joka on lähdössä Japaniin parempiin töihin. Hauskan pito katkeaa lyhyeen, kun kaupungilta kuuluu suuri pamaus ja pian uutisista tulee tietoa, että New Yorkiin on hyökätty ja sitten alkaa tapahtua. Veljekset ja muutama muu tyyppi lähtevät pakoon, mutta tuho on alkanut näkyä kaikkialla. Ryhmän pakomatka saa koko ajan kylmempiä väreitä, kun tapauksen päätekijä alkaa näyttäytyä ja New York näyttää jäävän pikku hiljaa historian kirjoihin.
Moniin nyky-ajan surkeisiin hirviö-ja tehoste elokuviin nähden Clovefield on erittäin positiivinen yllätys, jonka teho-arvot ja vahva tunnelma kulkevat hyvin käsikädessä. Kuten trailereista on saanut selville elokuva on lähes tulkoon kuvattu digitaalisesti, joka luo välillä todellisen kuvauksen tapahtumista ja välillä tuntui kuin katselisi jotain maailmanlopun dokumenttia. Hienosta kuvauksesta mieleen jää myös järkyttävät tuho-kuvat New Yorkin etelä-kärjestä kuvattuna, joten jälleen päästiin vihjailemaan myös 9/11-tuho-kuvia, tosin tällä kertaa ei terroristien aiheuttamana.
Cloverfieldin tunnelma on myös onnistunutta ja paikoin ahdistavaa, kun tapahtuma koetaan vain muutaman ihmisen silmin ja jälleen onnistuneesti kenestäkään ei tehdä mitään sankareita, vaan tavallisia pakokauhuisia kansalaisia. J.J. Abramsin kanssa Felicity sarjaa ohjaamassa ollut Matt Reeves ei ollenkaan tee hassumpaa jälkeä ohjaajana, vaan saa homman kulkemaan eteenpäin sujuvasti. Hawkinsin veljeksiä näyttelevät Michael Stahl-David ja Mike Vogel tekevät myös toimivaa roolityötä päärooleissa. Itse pääpirussa ollaan annettu mielikuvituksen jyllättä täysillä, mutta mikä se sitten on, niin jätänpä sen katsojien varaan, mutta sen verran paljastan, että ruma ja iso se on.
Kokonaisuutena Cloverfield on hieno mielikuvituksellinen elokuva New Yorkiin hyökkäävästä hirviöstä ja pienen ihmisjoukon rankasta pakomatkasta läpi New Yorkin. Cloverfield on toimiva viihdepaketti ja tästä eteenpäin kannattaa miettiä, jos aikoo pitää bailut New Yorkissa voi seuraus olla tämä.
