Cloverfield on omaperäinen leffa, muttei kuitenkaan mielestäni niin hyvä, kuin miksi sitä on kehuttu. Se kertoo Robista, joka on saanut uuden työpaikan ja lähdössä Japaniin. Pippalot keskeyttää NYkiä terrorisoiva hirviö. Evakuointi alkaa, mutta Robin rakastettu on jäänyt loukkuun toiselle puolelle New Yorkia, joten alkaa epätoivoinen pelastusretki Robin ja hänen ystäviensä johtamina. Elokuvan juju on siinä, että yksi kaveruksista kuvaa kaikki tapahtumat, ja näin ne välittyvät myös katsojalle.
Pienellä budjetilla tehty Cloverfield on lyhyestä pituudestaan huolimatta hyvä ja erilainen leffakokemus. Viimeksi tälläistä elokuvan kuvaustapaa käytettiin vuoden 1999 Blair Witch Projectissa, joka on jakanut mielipiteitä vahvasti. Pienibudjettinen Cloverfield oli riski, mutta selviytyi kuitenkin hyvin ja tuotti rahaa.
Cloverfield on leffana mielenkiintoinen. Kun hirviötä ei alussa näytetä, elokuva toimii hyvin. Tunnelmaa syö mielestäni se, että lopulta hirviötä näytetään liikaa. Leffan tunnelma on kuitenkin jännittävä, vaikkei pelottava.
Näyttelijöiksi on varmasti tahallaan valittu ns. ensikertalaisia tai amatöörejä, sillä esim. Brad Pittin näkeminen ruudussa olisi syönyt tunnelmaa. Näyttelijät selvisivät hyvin, ja näyttivät oikeasti pelokkailta juostessaan yksinäisinä New Yorkin katuja hirviötä pakoon. Elokuvan ohjannut Matt Reeves on minulle tuntematon tapaus, mutta toimivan leffan mies on saanut aikaan näistä aineksista.
Kokonaisuutena Clovefield on hauska leffakokemus, joka olisi luultavasti ollut floppi ilman kekseliästä kuvaustapaa. Kannattaa ehdottomasti katsoa, vaikkei leffa mikään mestariteos olekkaan.
