Casino Royale (2006)

Martin Campbellin ohjaama ja Paul Haggisin osin käsikirjoittama toimintatrilleri Casino Royale iskee tajuntaan ja räjäyttää sen. Casino Royale perustuu Ian Flemingin ensimmäiseen James Bond romaaniin. Elokuva sivuaa sen verran juonta, että se ei sijoitu kylmän sodan aikaan, vaan on kotiutettu nyky-aikaan.

James Bond ansaitsee elokuvan alussa 007-statuksen ja on nyt virallisesti salainen MI6-agentti. Hän saa tehtäväksen mennä voittamaan terroristien pankkiiri Le Chiffre Casino Royaleen Montenegrossa. Le Chiffre on itse ahdingossa, joten mikään ei voi mennä pieleen. Bondia pyydetään menemään Casinoon voittamaan rahat, että Le Chiffre saataisiin siten hengiltä.

Elokuvahistorian paras Bond on kiistatta ja sanomattakin selvää tässä. Daniel Craigin Bond on kylmäverinen, raaka ja haavoittuvainen. Hänellä löytyy huumorintajua parhaasta päästä, ja hän osaa myös rakastua oikealla tavalla. Craigin Bond ei ole kuin ne aikaisemmat. Tästä syystä on hyvä kiittää, että salaisen agentin rooliin on saatu yhtä karismaattinen Bond, kuin Sean Connery aikoinaan.

Muista rooleista tulee myös kehuja. Mads Mikkelsin Le Chiffre ei sinänsä ole mikään tavallinen Bond pahis. Hän on vaan mies, jolla on vastuullinen tehtävä. Eva Green Vesperinä tekee yhden upeimmista suorituksistaan, joka ei ärsytä. Judi Dench on jälleen kelkassa mukana, tällä kertaa hieman veemäisessä roolissa. M:nä. Jeffrey Wright, joka näyttelee Felix Leiteriä on hyvä tuki Bondille.

Olen syvästi kiitollinen elokuvan tarjoamista toimintakohtauksista, joista saa kiittää Craigiä ja käsikirjoittajia. Uusi teema on yksi parhaita ja alkuesittely eli prologi on parhaasta päästä Bond-elokuvien historiassa. Yksinkertaisesti sanottuna Casino Royale on niitä Bondeja, joita olisi pitänyt tehdä aikoja sitten. Jos Craig olisi tehnyt Brosnanin Bondit, niin ne olisivat olleet tämän näköisiä.

Quantum Of Solacea odotellen, tämä kannattaa katsoa.

Pisteet:
Arvosteltu: 22.10.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

dcraig007
Käyttäjä
51 arvostelua

Jälleen kerran on tullut aika katsastaa uusin James Bond-pätkä. Tällä kertaa on myös itse Bond vaihtunut. Tai ainakin sen näyttelijä. Enää ei seurata tylsää ja ylinäyttelevää Pierce Brosnania. Ei. Tällä kertaa kyseessä on paras Bond-näyttelijä tähän mennessä. Daniel Craig. Äijä sopii Bondin rooliin, kuin Kimi varikolle. Craig tekee homman tyylikkäämmin, suoraviivaisemmin ja paremmin kuin Brosnan, Connery, Moore tai Dalton ikinä kuvittelivatkaan tekevänsä.

James Bond (Daniel Craig) on juuri ylennetty ja hän on saanut 007-statuksen. Eli siis selkokielellä, hänellä on lupa tappaa. Terroristien toimintaa rahoittava pankkiiri Le Chiffre (Mads Mikkelsen), veikkaa markkinoita vastaan, pöllii terroristien rahoja ja räjäyttelee lentokoneita tuosta vain. Hän on siis pahintakin konnaa pahempi konna. No nytpä on asiat menneet Le Chiffrellä hiukan takamukselleen ja pitäisi saada äkkiä repaistua jostakin vaivaiset 100 miljoonaa. Huh Huh. Hän päättää järjestää kovatasoisen pokeriturnauksen Montenegron Monte Carloon. Äijä on luonnolisesti kova pokerihai, ja uskoo saavansa hynät kokoon pelaamalla. MI6 tarvitsee Le Chiffren tietoja terroristeistä, joten Bond lähetetään pelaamaan. Bondin pelitaidot nyt kaikki tietävät. Rahat antaa valtio, ja hommaa valvomaan tulee hemaiseva Vesper Lynd (Eva Green).

Siinä tuli tsekkattua järjestyksessään 21. Bond-Leffa. Kyllä täytyy sanoa vielä kerran, että Daniel Craig tekee todella hienon roolisuorituksen. Hän se vain sopii parhaiten Bondin rooliin.

"What a hell you were thinking Bond?"
"Well now it's a one bomb maker less."

"I'm sorry. That last hand almost kill me"

Kyllä. Juuri tämmöisiä humoristisia heittoja on mahtava seurata. Kuinka tyylillä hän ne lausuukaan. Ei Conneryt sun muut olisi ikinä osanneet tehdä sitä niinkuin Craig.

Mads Mikkelsen on myös erinomainen. Le Chiffre on ideana hyvin toimiva. Samoin myös Eva Green Vesper Lyndin roolissa. Eurooppalaisia on myös erikoisen paljon mukana.

Tämä oli varmaan ensimmäinen Bond-pätkä, jossa nähtiin Bondin tunteellista puolta. Hän ei olekaan kylmäverinen tappaja vailla tunteita. Craigin ja Greenin keskinäinen kemia toimii elokuvassa hyvin.

Heikkouksiakin kuitenkin löytyy. Ainakin liian pitkäksi venyvä korttipeli. Kun melkein puoli tuntia lätkitään korttia pöytään, alkaa pientä väsymystä syntyä. Haukotteluakin. Se rokotti pisteitä. Muuten tämä pätkä olisi voinut saada täydet viisi pistettä.

Kokonaisuudessaan todella adrenaalista ja räjähdyksellistä toimintaa. Hyviä Bond-tyylisiä heittoja, huumoria, jännitystä, pientä romantiikkaa ja se vanha kunnon Bond-tunnari. Jännää katsottavaa kokonaiset kaksi ja puoli tuntia.

"The name is Bond, James Bond"

Pisteet:
Arvosteltu: 21.03.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Edward
Käyttäjä
7 arvostelua

Terroristien toimintaa rahoittavalla Le Chiffrellä (Mikkelsen) on ongelma. Hänet palkattiin hankkimaan rahaa, mutta suunnitelma epäonnistui brittiläisen agentin toimesta. Hänen on saatava äkkiä 100 miljoonaa tai henki lähtee. Rahaa hankkiakseen hän järjestää suunnattoman suurten panosten pokeriturnauksen Montenegron Monte Carlossa ja aikoo ansaita rahat pelaamalla. Hänen suunnitelmia estäneen brittiagentin nimi on James Bond (Craig) ja hän on saanut valtuudet tappaa tehtävässä. James Bondin tulee estää Le Chiffreä onnistumasta, jolloin hän antautuisi. Rahat tulee Maailmanpankilta ja siihen suuntaan Bondin yhteyshenkilö on ihastuttava Vesper Lynd (Green) ja toisena apuna on kuivakka Rene Mathis (Giannini). Armotonta juonittelua sisältävä agenttiseikkailu voi alkaa ja useita käänteitä on luvassa ennen kuin asiat alkavat selvitä.

Casino Royale on lyhyesti sanoen paras Bond-elokuva viimeisen 30 vuoden ajalta. Siinä on vauhtia, jännitystä ja erinomaista näyttelijätyötä. Ennen kaikkea se on erittäin uskottava tunnelmaltaan ja ei perustu pelkkään näyttävään toimintaan. Mukana on myös kekseliästä huumoria jossa on jopa itseironista sävyä. Eikä myöskään sovi unohtaa tarvittaessa jopa sadistista väkivaltaa, missä ei ole keveyttä.

Daniel Craig on nappivalinta Bondin vaativaan rooliin. Vaikka ulkoisessa olemuksessa on hieman toivottavaa on hänessä silti riittävästi karismaa ja ammattitaitoa rooliin. Eva Green ei ole pelkkä somistus vaan tekee myös tehokkaan rooliin Vesper Lyndinä, joka ei ole sitä miltä vaikuttaa. Mukaan on saatu myös lyhyt, mutta kaunis romanssi joka ei ole vailla traagisia piirteitä ja sopii myös juoneen. Tanskalainen Mads Mikkelsen suorastaan tihkuu epätoivoa ja Le Chiffre ei ole pelkästään roisto koska elokuva vaatii sitä, vaan hyvin uskottava hahmo jolla on omat motiivinsa toimintaan. Pääroolien kolmikko suoriutuu erinomaista paremmin rooleistaan.

Kokonaisuutena Casino Royale on erinomainen vakoilujännäri joka kaiken lisäksi sattuu olemaan Bond-leffa. Täydellisen paketin täydentää hyvä teemamusiikki ja kaikki Bondin tarpeelliset detaljit (esittelyrepliikki ja gun barrel-kohtaus) ovat mukana, joten siitäkään ei voi tulla valitusta. Loistava paketti ja palauttaa ainakin allekirjoittaneen uskon Bond-elokuvien tasoon.

nimimerkki: Jurpo

Pisteet:
Arvosteltu: 27.12.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Jurpo
Tähtääjä
264 arvostelua

Valkokankaan ikuisen kiintotähden, James Bondin ensimmäinen seikkailu Casino Royale filmattiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1967 - tosin varsin ratkiriemukkaalla tavalla. Nyt lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin tuottajat päätivät herätellä kyseisen teoksen uudelleen henkiin, kenties puolestaan herättelemään nukahtaneen Bond-elokuvan uusille tolpille. Mikäpä siihen kävisi paremmin kuin paluu hahmon juurille?

Casino Royale on Bondin ensimmäisiä seikkailuja, mutta ei tässä uudemmassa versiossa sijoitukaan kylmän sodan vuosiin (Mikä helpotus!) vaan tähän päivään. Tarinassa vast'ikään tappoluvan saanut 007 saa tehtäväkseen napata terroristeille aseita myyvän välittäjän. Metsästyksestä ei tule helppo, vaan pistooli ja nyrkit laulavat tiuhaa tahtia leffan alussa. Johtolangat johtavat johtavat luonnollisesti elokuvan nimikkokasinolle, jossa Bond kovana pelimiehenä saa valtiovarainministeriön rahoilla pelata trendikästä Texas Hold'emiä huimasta 150 miljoonasta - sekä ihmishengistä.

Itse en ole viime aikojen Bondeista pahemmin perustanut, sillä Pierce Brosnan on mielestäni ällöttävin näyttelijä, joka on koskaan saanut smokin päälleen vetää. Aiemmissa Bondeissa häiritsi naurettavuuksiin mennyt neuvostovastainen propaganda, mutta sitä seikkailumeininkiä ja tyylikästä toimintaa on jäänyt alitajunnassaan kaipaamaan. Siksi onkin hieno juttu, ettÄ Casino Royale herättää juuri tämän toimivan osan Bondeista eloon: ei luottamalla nostalgiaan vaan rohkeasti tarjoamalla jotain uutta.

Casino Royale on selvästi realistisin ja väkevin Bond-elokuva vuosiin. Viime aikaiseen efektimössöön kyllästyneet hurraavat riemusta, sillÄ Casino Royale luottaa pitkästä aikaa enemmän näyttelijätyöhön ja nyrkkien ja pistoolien kuolemattomaan viehtäysvoimaan uskottavina kivunaiheuttajina kuin silmittömiin räjähdyksiin ja muuhun totaalisen väsyttävään huttuun. Tujuutta on omiaan lisäämään myös onnistunut näyttelijävalinta: Brosnanin mauttomuudet tuntuvat vain menneen yön pahalta unelta Daniel Craigin tuodessa valkokankaalle uuden, tuiman agentin, jolta ei puutu uskottavuutta eikä charmia. Craig muistuttaa aikaisemmista Bondeista eniten toista tuimaa kaveria, Timothy Daltonia, ja jakaa hänen tavallaan varmasti mielipiteet. Mutta hirvittävän moni tuskin tulee hänen roolisuorituksestaan kylmäksi jäämään. Väittäisin, että vaikka Craig ei tunnu valkokankaan Bondeista tutuimmalta, on hän aika lähellä Ian Flemingin luomaa hahmoa. Parasta Craigin Bondissa on, että hän on paitsi tuima ja realistinen, myös inhimillinen hahmo.

Viimeksi kuolettavan pahvisen ja mitään sanomattoman GoldenEyen ohjanneen Martin Campbellin ohjaus on tällä kertaa varsin onnistunutta; jännitystä ja sujuvaa toimintaa luodaan tehokkaasti, eikä dialogin kanssa ole ongelmia. Heikkona lenkkinä toimii tällä kertaa tarinan kuljetus ja elokuvan kesto, sillä elokuvan rytmi antaa odottaa lopputekstejä aivan liian aikaisin, mikä saa elokuvan tuntumaan hieman läsähtäneeltä loppua kohden. Tyhjäkäyntiä on vähän väliä ja pienoista itseään toistamista, mikä ilmenee ajoittaisena tylsyytenä. Myöskin sivuhenkilöiden taustat jäävät hyvin tyhjiksi, mutta näyttelijät pelastavat asian. Pienen epätasaisuuden voi kuitenkin antaa anteeksi, sillä tarpeeksi monet toimivat elementit (näyttelijäsuorituksien kera) pitävät mielenkiinnon tarpeeksi hyvin koholla, eikä elokuvan loppuun asti katsominen ole ongelma nimeksikään. Parhaimmillaan ja suurimmaksi osaksi kyseessä on erittäin hyvää ja viihdyttävää toimintaseikkailua.

Casino Royale on ilman muuta suositeltavaa tavaraa Bondin faneille ja erityisesti niille, jotka ovat valittaneet hahmon uskottavuuden puutteesta viime vuosina - tilanne on nimittäin korjattu! Ennakko-odotuksiini verrattuna kyseessä on erittäin positiivinen yllätys, mikä saa odottamaan Craigin seuraavalta Bondilta todella kovia. Mutta eiköhän hän siihen pysty, tämä alkusointu Bondina on ainakin hieno!

nimimerkki: Sano mitä sanot

Pisteet:
Arvosteltu: 15.12.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Sano mitä sanot
Tähtääjä
166 arvostelua

James Bond on taas täällä. Hän kaataa naisia eksoottisissa maisemissa, pitää pahiksia pilkkanaan, pelaa pokeria päätähuimaavilla panoksilla ja kaasuttelee tuhatta ja sataa...Fordilla?! Jo pelkästään tämä maailman tunnetuimman vakoojan poikkeuksellinen autovalinta on tarpeeksi saamaan monet Bond-puristit ulvomaan raivosta, mutta hätä ei suinkaan ole tämän näköinen. Viimeisin 007-elokuva Casino Royale ei nimittäin raiskaa Bondin mainetta, vaikka etukäteen moni sitä tuntuikin pelkäävän. Saagaa on toki rukattu uuteen uskoon, mutta muutokset ovat lähestulkoon poikkeuksetta pelkästään positiivisia.

Casino Royalen synopsista lukiessa mieleen muistuu väkisinkin reilun vuoden takainen Batman Begins, joka sekin keskittyi kertomaan legendan syntytarinan. Samaan tapaan myös Casino Royale nollaa (no pun intented) tilanteen ja aloittaa alusta. Tyly mustavalkoinen intro näyttää kuinka Bond hankkii tuplanolla-statuksensa. Tässä välissä nähdään upeasti animoidut alkukrediitit Chris Cornellin esittämän tunnarin säestämänä, jonka jälkeen salaisen palvelun uusi ykköstykki säntää ensimmäiseen tehtäväänsä vastalaminoitu tappolupa takataskussaan. Värikkäiden tapahtumien jälkeen seuraa elokuvan mielenkiintoisin osuus, kun Bond päätyy samaan pokeripöytään paatuneen koronkiskurin kanssa. Alkuperäiskirjasta tuttu baccarat on vaihtunut mediaseksikkääseen Texas Hold'emiin, mutta kutkuttava asetelma on silti säilynyt samana. Potissa on 150 miljoonan dollarin lisäksi myös ihmishenkiä.

Niin, niistä positiivisista muutoksista piti kertomani. Kaiken maailman näkymättömät autot, hullut tiedemiehet ja avaruudesta laskeutuvat kuolemansäteet loistavat poissaolollaan ja tilalla nähdään inhimillistä heikkoutta ja sadistista väkivaltaa. Muutenkin Casino Royalen mittakaava ei ole mitenkään megalomaaninen, vaan tällä kertaa liikutaan varsin henkilökohtaisella tasolla. Menneiden vuosien hilpeästi yliampuvilla Bond-seikkailuilla tulee aina olemaan aivan erityinen asema allekirjoittaneen sydämessä, mutta ajat muuttuvat ja tässä valossa tarkasteltuna Casino Royalen edustama totisempi tyylisuunta on tervetullut ratkaisu.

Toinen tervetullut ratkaisu on kivikasvoisella karismalla varustetun Daniel Graigin kiinnittäminen Bondin rooliin. Graigilla oli hieman epäkiitollinen kunnia lähettää suosittu tyyliniekka Pierce Brosnan eläkkeelle agenttihommista ja tämä poiki suuren yleisön taholta melkoista mustamaalausta. Graig ei ole Bondin roolissa huvittava kuten Roger Moore tai miellyttävä kuten Brosnan. Hän ei myöskään ole kylmä kuten Timothy Dalton tai yhdentekevä kuten George Lazenby. Eniten yhteistä on siis Sean Conneryn kanssa. Graig tosin ei ole pitkä, tumma eikä vissiin erityisen komeakaan, mutta ulkonäköä tärkeämpää on se, että näyttelijä sisäistää henkilöhahmon syvimmän olemuksen. Tässä Graig onnistuu lähestulkoon täydellisesti. Elokuvan aikana hänestä todella kasvaa Bond, James Bond. Ja hän on roolissaan hyvä, erittäin hyvä.

Daniel Graig kantaa elokuvaa tinkimättömällä asenteellaan, mutta kaikki ei kuitenkaan ole aivan kohdallaan, sillä itse poistuin teatterista ennakko-odotuksiin nähden hieman pettyneenä. Ongelmat liittyvät lähinnä Bondin ja hänen mielitiettynsä Vesper Lyndin välisiin herkkiin hetkiin. Kemia on kateissa eikä Lyndia tulkitsevan Eva Greenin roolisuoritus ole läheskään niin ikivihreä mitä ranskalaisnäyttelijättären nimen perusteella voisi ehkä olettaa. Turhautumista aiheuttavat myös tapahtumien epätasainen rytmitys sekä joidenkin henkilöhahmojen laiskasti kirjoitetut motiivit. Kohtaukset sinänsä ovat hienosti rakennettuja, mutta ne eivät muodosta kovin järkevää jatkumoa. Punainen lanka siis puuttuu.

Tärkeimmässä tehtävässään Casino Royale kuitenkin onnistuu tyydyttävästi. Se viihdyttää lähestulkoon koko kestonsa ajan ja se saa katsojan haluamaan lisää. Onkin mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan Bond-elokuvat tästä lähtevät ja miten Graig pystyy jatkossa hahmoaan kehittämään. Äijän sopimushan käsittää kolme elokuvaa. Mitä ohjaaja Martin Campbelliin tulee, niin mies tuntuisi olevan erikoistunut palauttamaan Bondin haudan partaalta takaisin elävien kirjoihin. Campbell pelasti franchisen 11 vuotta sitten elokuvalla Goldeneye ja nyt Casino Royale toistaa tempun.

nimimerkki: esimies

Pisteet:
Arvosteltu: 03.12.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

esimies
Käyttäjä
48 arvostelua

Bond, James Bond, tylympänä ja freshimpänä, kuin kertaakaan 44 vuoteen. Sean ”yhä vieläkin se paras Bond” Conneryn tähdittämän Dr. No–filmin jälkeen MI6:n ilmeisesti ainoa kenttäagentti, kaikkien naisten ykkössuosikki ja terroristien (kansallisuuteen, poliittiseen vakaumukseen, pyhän sodan motiiviin ja ihonväriin katsomatta kaikkien maailman terroristien) tappolistan kohde numero uno, agentti 007 on seikkaillut kankaalla parikymmentä kertaa uudestaan, tasaisen tappavalla menestyksellä. Yksikään Bond ei vielä ole pystynyt mitään maailmaa mullistavaa elokuvaelämystä tarjoamaan, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettenkö olisi varauksetta pitänyt lähes kaikista Bond-elokuvista, ihan skidistä lähtien ja yhä vieläkin.

Lähes kaikista. Valitettavasti Roger Moore teki pari ”punttia” liikaa, vatsatuki ei ollut ollenkaan niin siisti kuin alkuun voisi kuvitella. Ja Pierce Brosnan nyt ei vain ollut se maailman coolein ja pahin salainen agentti, ei niin millään. Koska minä en ole ainoa, joka oli tuota mieltä Piercestä, oli Daniel Craigin niskaan kasattu paljon normaalia kovemmat paineet. Onnistuuko mies pelastamaan perinteet, vai jatkaako Craig Brosnanin onnettomien tusinabondien sarjaa? Jos nyt ihan objektiivisesti ajatellaan, niin kyse on vielä sellaisesta asiasta, johon näyttelijä ei tietenkään voi yksin vaikuttaa. Minäkin olisin saattanut katsoa Brosnania paljon lempeämmällä silmällä, mikäli miehen kolme viimeisintä leffaa eivät olisi olleet niin tylsää efektimössöä ja mielikuvituksetonta maailmanpelastamista kuin ne lopulta olivat. Ja kun nuo asiat, elokuvan tyyli ja tarina ja muut vastaavat elementit ovat jonkun ihan muun kuin nimimiehen harteilla…

Noh. Silti. Melko tylynnäköisen ja karujen tappajien rooleissa nähdyn Craigin valinta Bondiksi oli se jo yksissään askel ja viite entistä rujompaan ja perinteisempään linjaan siirtymiseen. Tekijät ovat tietoisesti lähteneet tavoittelemaan nimenomaan Conneryn filmien fiilistä, vähäiset räjähdykset ja muut tehosteet palvelevat tarinaa ja Bond joutuu ihan tosissaan tekemään hommiakin tällä kertaa, niin pahisten kuin naistenkin oikaisemiseksi. Mm. Million Dollar Babyn ja Crashin (sekä Walker, Texas Rangeria!) kynäillyt Paul Haggis on adaptoinut Ian Flemingin ensimmäisen ja alkuperäisen Bond-kirjan pohjalta erittäin toimivan ja jopa pieniä yllätyksiä sisältävän, näppärän käsikirjoituksen ja jo kerran aikaisemminkin tuplanollaseiskaa ohjannut Martin Campbell pitää kässärin kasassa rautaisella otteella. Craig selvästi nauttii roolistaan ja antaa kaikkensa, eikä muistakaan näyttelijöistä voi tai viitsi hirveästi puhua pahaa.

Rohkea ratkaisu on kyllä ollut säilyttää Casino Royalen originaalius: huolimatta siitä, että tarina on siirretty nykyaikaan, elokuva alkaa kohtauksella, jossa Bond hankkii kannuksensa ja saa 00-statuksensa, luvan tappaa. Loogisuus ei ikinä ole ollut sarjan suurimpia valtteja, eikä tämänkään epäkohdan saa antaa häiritä, turha tuollaista on miettiä. Bond on aina Bond, ja tähänkin viitataan useampaan otteeseen M:n ”I knew you were you”-höpinöillä, mutta tästä huolimatta Casino Royale kuvaa vielä nuoren ja kömpelönkin Jameksen kehittymistä maailman ykkösagentiksi. Omaatuntoa josta päästä eroon ei ole ollenkaan, mutta rakkaus se vasta ikävä juttu onkin… aiaiai. Hätäisimpien ei siis kannata syöksyä ulos teatterista, kun alussa ei tuttu teema pauhaakaan, sille on varattu elokuvassa paljon tärkeämpi, symbolisempi rooli.

Casino Royale on siis parasta Bondia yli neljäänkymmeneen vuoteen, ja lähes täydellinen viihde-elokuva. Toiminta on vanhanaikaista ja sitä on paljon, vitsit ovat oikeasti hyviä, naiset kauniita ja päähenkilö Äijien Äijä. Pokeria pelataan huolettomasti miljoonien pelimarkoilla, ja Aston Martin kiihtyy nollasta miljoonaan puolessa sekunnissa. Savun hälvettyä ja elokuvateatterin ovien sulkeutuessa takaraivoon iskee ilkeä todellisuus: kyseessähän on ainoastaan hyvä Bond/action-elokuva. Mutta viimeistään kotiovella tajuaa lopulta hyvän Bond/action-elokuvankin arvon.

Pisteet:
Arvosteltu: 25.11.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Raato-A
Tykittäjä
388 arvostelua

Vauhkoaminen uuden James Bondin hiustenväristä lienee laantunut sopivasti Casino Royale (2006) -ensi-illan saapuessa. Vaikka Bond onkin saanut uutta elämää ja syytä elää ovat tuotannon takapirut samoja kasvoja kuten ennenkin. Ohjaaja Martin Campbell survaisi kasan tylsiä agenttikliseitä GoldenEyessä, mutta rohkea veto tuoda Paul Haggis (Crash) käsikirjoittamaan uudenlaista James Bondia maksoi itsensä takaisin.

Pelkoa ja inhoa herättänyt päätös vaihtaa koomikko Brosnan indie-kulta Daniel Craigiin tuo salaiselle agentille muutakin kuin kasvojenkohotuksen. Bond tuntee, käyttää tunteitaan ja älyään sekä varastoi niin paljon salamyhkäisyyttä, että välillä katsoja erehtyy luulemaan, ettei juoni olekaan niin yksinkertainen kuin miltä näyttää.

Ohjaaja vaihtoon

Kylmä sota on ollutta ja mennyttä, mutta salainen agentti 007 on vasta uransa alussa. Älytön tarina terroristeista, jotka pelaavat pokeria jää toissijaiseksi, sillä riittävän mielenkiintoista vastustajaa ei Craig tiellään tapaa. Mads Mikkelsen on kyyneleitä itkevän La Chiffren osassa niin yhdentekevä, että juonittelu rahoista ja sen sellaisista on yhtä tyhjän kanssa.

Ranskatar Eva Green tiukkapipoisena tilintarkastaja (!) Vesper Lyndinä Bondille henkisesti vaikea pala niellä. Käsikirjoittajat ovat ottaneet oikean suunnan syventyessään pohtimaan agenttinsa vaikeaa suhdetta kuolemaan ja rakkauteen muistamalla, että ironiallakin on kaiken keskellä paikkansa.

Ketterästä alustaan ja hieman jännittävämmistä toimintapaloistaan huolimatta ohjaaja Martin Campbell ei ole kykeneväinen juoksuttamaan toimintajaksoja ja ristiin ja rastiin juoksevia juonenkiemuroita riittävällä kiinnostustasolla. Hervoton murjaisu martinin valmistusohjeista perustelee kuitenkin hyvin, miksi uusi Bond on nähtävä. Daniel Craig on työssään pätevämpi kuin edeltäjänsä.

nimimerkki: Martin van Wetten

Pisteet:
Arvosteltu: 24.11.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Martin van Wetten
Vieras

007 on puku, joka tarvitsee silloin tällöin uuden miehen sisälleen. Kun näin tapahtuu, uusi mies joutuu tietysti koville. Onko kaveri parempi kuin edeltäjänsä? Ei kai vaan huonompi? Daniel Craigin tapauksessa äläkäntapaista on nostattanut pärstäkerroin; Tämä mies on kuulemma liian rujo (”tai jotain”) Bondiksi.

Kirjaimellisesti mustavalkoisena käynnistyvä Casino Royale pyörii trendikkäästi rahapelien maailmassa (mitä ei tyhmempi kai leffan nimestä tajuaisi). Mutta, mutta. Baccarat-pöytään ei istuta, vaan nyt pelataan suut muikeina Texas hold’emia. Sitä ennen tietysti on paljon fyysisempää toimintaa. Alkutuimaan jahdataan pommimiestä Ugandassa, kiukustutetaan M (entistä naisellisemmaksi ehostettu Dench) ja ohutta johtolankaa seuraten päästään pommiterroristeja rahoittavan suurkihon (Mikkelsen) jäljille. Tämä sitten lopulta olisi tarkoitus napata kaksintaistelussa pelipöydän päällä.

Yllättävää kyllä, Casino Royale onnistuu olemaan jännittävä ja huvittavakin elokuva (tosin katsomossa oli ilmeisesti vain allekirjoittaneella hauskaa, kun Craigin Bond ei esim. ollut leffan alkuosan takaa-ajossa yhtä sulavaliikkeinen kuin jahdattu pommijätkä, vaan liukasteli ja törmäili kuin Ade Edmondson Älypäissä). Vaikka olettaisi, ettei Bond kuole tai epäonnistu koskaan, Craigin muotoinen holtiton ja itseään alituiseen telova agenttisälli antaa ymmärtää, että asia ei ehkä olekaan niin. Se, mikä aiemmissa Bondeissa on ollut yhtenä vikana, on heidän eräänlainen jumaluutensa. Aiempien Jamesien tuntemukset naisista ja kylmäverisistä tapoista ovat olleet paljon suppeampia (tai: suppeammin esitettyjä) kuin tämän uuden. Eilisen Bondeja on ollut miltei mahdotonta vahingoittaa millään tavoin. Ja vain harva nainen on pystynyt vastustamaan heitä. Tässä elokuvassa Bond saa hurjasti munilleen ja Eva Greenin näyttelemä (viehättävä) kirjanpitäjä Vesper Lynd kunnian olla ensimmäinen Bond-tyttö, joka ei anna ihan heti, eikä vielä viidenkään minuutin päästä.

Muitakin Bond-kliseitä, kuten Q:n jänskiä vekottimia, Jameksen esittelyrutiinia ja vakiodrinkkiä ovat uudet tuulet riepotelleet. Niin, John Cleese ei ole mukana. Ja kun meno äityy oikein rankaksi, Jameskaan ei jaksa olla niin tarkka sen kanssa, miten hänen juomansa on laitettu. Toisaalta, sieltä täältä putkahtelee esiin vanhan Bond-tyylin yliampuvia ideoita (vrt. myrkytyskohtaus ja sen huipentuma Jimbon autossa), joiden uskomattomuus syö tehoa muulta elokuvalta – oli kysymys sitten 007-filkasta tai ei.

Casino Royale ei ole huono Bond-leffa, eikä Daniel Craig huono Bond. Juoni kulkee, toimintaa piisaa jne. Craigin ulkoinen habitus sopii kuin sopiikin Bondille, mutta ei sille vanhalle velmuagentille, jolle mikään ei ollut mahdotonta. Uusi Bond on selvemmin työnarkomaani ja sopivissa määrin hölmö, minkä vuoksi häntä ei voi olla sympatiseeraamatta. Enemmän ja vähemmän Sean Conneryn ajoilta asti tutut autot, aseet ja tuotemainokset (Sony Ericsson…), nk. puvun mukana tulevat asiat, tekevät hänestä 007:n, mutta tämän sälän alla tuntuu nyt ensimmäisen kerran Bondien historiassa olevan… Jotain. Kyllä, tämä on uusi, romanttisempi Bond.

Pisteet:
Arvosteltu: 22.11.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
636 arvostelua