Timothy Dalton debytoi James Bondin roolissa vauhdikkaassa seikkailussa, jonka alussa sankariagentin on turvattava KGB-kenraali Koskovin (Jeroen Krabbe) loikkausoperaation selusta Tsekkoslovakian Bratislavassa. Samalla hän kohtaa tarkka-ampujasellisti Kara Milovyn (Maryam d’Abo). Operaation jälkeen Koskov paljastaa MI6:lle, että KGB:n uusi johtaja Pushkin (John Rhys-Davies) on elvyttänyt agenttien salamurhaoperaation. Kun Bond lähtee Tangeriin tekemään selvää Pushkinista, Koskov katoaa yllättäen. Elokuvan tunnuskappaleen esittää norjalaisyhtye A-ha. Viimeksi seikkailussa Hänen majesteettinsa salaisessa palvelussa (1969) nähty Aston Martin palaa nyt myös Bondin ykkösajoneuvoksi.
Leffasarjan osat: Salainen agentti 007 ja tri No (1962), Salainen agentti 007 Istanbulissa (1963), 007 ja Kultasormi (1964), Pallosalama (1965), Elät vain kahdesti (1967), Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa (1969), Timantit ovat ikuisia (1971), Elä ja anna toisten kuolla (1973), 007 ja kultainen ase (1974), 007 rakastettuni (1977), Kuuraketti (1979), Erittäin salainen (1981), Octopussy – mustekala (1983), 007 ja kuoleman katse (1985), 007 Vaaran vyöhykkeellä (1987), 007 ja lupa tappaa (1989), 007 ja kultainen silmä (1995), Huominen ei koskaan kuole (1997), Kun maailma ei riitä (1999), 007 – Kuolema saa odottaa (2002), Casino Royale (2006), Quantum of Solace (2008), 007 Skyfall (2012), 007 Spectre (2015), 007 No Time to Die (2021)
Kommenttien selaus
Vaaran vyöhykkeellä on otteeltaan hiukan vakavampi kuin Mooren tätä edeltäneet Bond-leffat. Hyvällä tavalla. Onhan tässäkin toki huumoria vaikka kuinka, mutta sellainen hiukan ärsyttävä hölmöily ja kohellus on jätetty vähemmälle. Toimintakohtaukset on erittäin näyttäviä ja tässä on monia mieleenpainuvia hetkiä muutenkin. Harmillista onkin, ettei muu puoli sitten pelitä ihan niin hienosti. Pahikset on vähän mitäänsanomattomia ja juonikin hiukan vaisu hienosta kylmän sodan fiiliksestään huolimatta. Itse Timothy Dalton on kyllä James Bondina ihan kelpo ukko, siitä ei ole epäilystäkään. Roger Mooren pitkäaikaisen (ja toki ansiokkaan) puurtamisen jälkeen vaihtelu on jopa ihan virkistävää. Silti laittaisin Daltonin vasta Mooren perään, mitä tulee omaan Bond-rankingiin. Bond-kokonaisuutena The Living Daylights puolestaan asettuu sinne johonkin hyvän keskitason paikkeille.
Plussamerkki sopisi tuohon kolmen tähden päälle +
Kommenttien selaus