Jälleen kerran on tullut aika katsastaa uusin James Bond-pätkä. Tällä kertaa on myös itse Bond vaihtunut. Tai ainakin sen näyttelijä. Enää ei seurata tylsää ja ylinäyttelevää Pierce Brosnania. Ei. Tällä kertaa kyseessä on paras Bond-näyttelijä tähän mennessä. Daniel Craig. Äijä sopii Bondin rooliin, kuin Kimi varikolle. Craig tekee homman tyylikkäämmin, suoraviivaisemmin ja paremmin kuin Brosnan, Connery, Moore tai Dalton ikinä kuvittelivatkaan tekevänsä.
James Bond (Daniel Craig) on juuri ylennetty ja hän on saanut 007-statuksen. Eli siis selkokielellä, hänellä on lupa tappaa. Terroristien toimintaa rahoittava pankkiiri Le Chiffre (Mads Mikkelsen), veikkaa markkinoita vastaan, pöllii terroristien rahoja ja räjäyttelee lentokoneita tuosta vain. Hän on siis pahintakin konnaa pahempi konna. No nytpä on asiat menneet Le Chiffrellä hiukan takamukselleen ja pitäisi saada äkkiä repaistua jostakin vaivaiset 100 miljoonaa. Huh Huh. Hän päättää järjestää kovatasoisen pokeriturnauksen Montenegron Monte Carloon. Äijä on luonnolisesti kova pokerihai, ja uskoo saavansa hynät kokoon pelaamalla. MI6 tarvitsee Le Chiffren tietoja terroristeistä, joten Bond lähetetään pelaamaan. Bondin pelitaidot nyt kaikki tietävät. Rahat antaa valtio, ja hommaa valvomaan tulee hemaiseva Vesper Lynd (Eva Green).
Siinä tuli tsekkattua järjestyksessään 21. Bond-Leffa. Kyllä täytyy sanoa vielä kerran, että Daniel Craig tekee todella hienon roolisuorituksen. Hän se vain sopii parhaiten Bondin rooliin.
”What a hell you were thinking Bond?”
”Well now it’s a one bomb maker less.”
”I’m sorry. That last hand almost kill me”
Kyllä. Juuri tämmöisiä humoristisia heittoja on mahtava seurata. Kuinka tyylillä hän ne lausuukaan. Ei Conneryt sun muut olisi ikinä osanneet tehdä sitä niinkuin Craig.
Mads Mikkelsen on myös erinomainen. Le Chiffre on ideana hyvin toimiva. Samoin myös Eva Green Vesper Lyndin roolissa. Eurooppalaisia on myös erikoisen paljon mukana.
Tämä oli varmaan ensimmäinen Bond-pätkä, jossa nähtiin Bondin tunteellista puolta. Hän ei olekaan kylmäverinen tappaja vailla tunteita. Craigin ja Greenin keskinäinen kemia toimii elokuvassa hyvin.
Heikkouksiakin kuitenkin löytyy. Ainakin liian pitkäksi venyvä korttipeli. Kun melkein puoli tuntia lätkitään korttia pöytään, alkaa pientä väsymystä syntyä. Haukotteluakin. Se rokotti pisteitä. Muuten tämä pätkä olisi voinut saada täydet viisi pistettä.
Kokonaisuudessaan todella adrenaalista ja räjähdyksellistä toimintaa. Hyviä Bond-tyylisiä heittoja, huumoria, jännitystä, pientä romantiikkaa ja se vanha kunnon Bond-tunnari. Jännää katsottavaa kokonaiset kaksi ja puoli tuntia.
”The name is Bond, James Bond”
