The Blair Witch Project (1999)

Odotukseni Blair Witch Projectin suhteen olivat korkealla, sillä kuten monet muutkin, myös minä, olin kuullut leffasta paljon hyvää. Sitä muun muassa kehuttiin yhdeksi parhaimmista kauhuelokuvista, joiden ystävänä minun oli tietysti pakko nähdä tämä korkealle arvostettu kauhupläjäys.

Olen samaa mieltä siitä, että pelottavinta on se, mitä ei näytetä. Harmi, ettei pelon kohteesta pystynyt tekemään välillä paljon muitakaan aistihavaintoja. Ahdistava ja painostava tunnelma jäi uupumaan.

Kaikesta ennakkohehkutuksesta huolimatta The Blair Witch Projectista löytyi huonoja puolia harmillisen paljon. Nainen kiljuu ja miehet huutavat kokoajan. Ajoittain kommunikointi on kuin metsässä olisi kolme Gordon Ramsayta keskustelemassa keskenään, eikä sitä kuuntele mielellään kameran heiluessa ja pahimmassa tapauksessa kuvaruudun ollessa täysin musta. Käsivarakamera ei muutenkaan mielestäni toimi. The Blair Witch Project olisi varmasti ollut vielä laimeampi normaalisti toteutettuna, mutta dokumenttimainen kuvaustapa ei yksin riitä nostamaan elokuvaa suosta.

The Blair Witch Projectissa on pätkiä, jolloin on aivan pimeää, korkeintaan taskulampun valo näkyy puiden latvoissa. Tässä ei ole mitään vikaa, päinvastoin, jos pysytään tietyissä rajoissa. Elokuvista puhuttaessahan käytetään kuitenkin yleisesti verbiä 'katsoa' ja katsominen edellyttää näkemistä. Tämäkään ei ensin haitannut, mutta jossain vaiheessa pelkkä huohotuksen, henkäysten ja huutamisen kuuntelu alkoi maistumaan pahvilta. Visuaalinen anti jäi heikoksi.

Omaperäisyydestään huolimatta toteutus oli mielestäni kaikenkaikkiaan heikko. Tämänkin olisi saanut osittain anteeksi, jos olisin ollut kauhusta kankeana ja huutanut retkeläisten mukana. Valitettavasti näin ei kuitenkaan käynyt ja pelon tunteen odottelu osoitettiin lopputekstien ilmestyessä ruutuun täysin turhaksi. Tarina ei ollut mitenkään yllätyksellinen tai oivaltava, vaan juoni laahaa kuin kivikasa. Juonen lisäksi myös hahmot jäävät hieman etäisiksi eivätkä herätä ärtymyksen lisäksi juurikaan muita tuntemuksia.

Loppu pelasti elokuvaa hieman, mutta ehdottomasti liian vähän. Vasta siellä päästiin edes lievästi jännittyneeseen tunnetilaan. Tätäkin tunnetta laimensi hyvin paljon korvia raastava kiljuminen, jonka jo elokuvan siinä vaiheessa toivoisi sydämensä pohjasta loppuvan. Vaikka loppuratkaisua itsessään en arvostakaan, täytyy silti myöntää, että lopussa oltiin lähimpänä kauhua kuin missään muussa elokuvan vaiheessa.

The Blair Witch Project ei antanut kertakaikkiaan mitään. Se ei pelottanut eikä herättänyt muutenkaan minkäänlaisia tuntemuksia suunnatonta ärtymystä ja turhautumista lukuunottamatta. Elokuva oli pettymys kaikilta osin. Ei juoni, eikä erikoinen toteutus saaneet sitä kohoamaan arvoasteikollani pohjaa ylemmäs. Pieni myönnytys siitä, että elokuvan ympärille kehitelty kertomus ja epäilykset filmin aitoudesta eivät näin jälkeenpäin katsottuna varmastikaan toimi samoin kuin vajaa vuosikymmen sitten. Yhden aidosti vilpittömän positiivisen asian voin The Blair Witch Projectin eduksi sanoa: Elokuvan lopun sinnikäs odottaminen palkitaan. Lopultakin

Pisteet:
Arvosteltu: 11.06.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Lennie
Käyttäjä
1 arvostelua

Kaikkihan tämän tuntevat, kohuttu elokuva joka on kuvattu amatööriporukalla kahdella käsikameralla ja jonka sisältämää materiaalia luultiin pitkään aidoksi. On sanottu että leffasta joko tykkää tai sitä inhoaa hirveästi ja tästä syystä monissa arvosteluissa leffalle on annettu joko 4-5 tai 1 tähteä.

Raina siis kertoo kolmesta nuoresta hemmosta jotka päättävät tehdä dokkarin legendaarisesta Blairin Noidasta, pitkään alueella liikkuneesta urbaanista legendasta. Kolmikon suunnatessa metsään on vielä kaikki hyvin, mutta jo toisena yönä alkaa teltan ulkopuolelta kuulua epämääräisiä ääniä ja pirullista kikatusta. Vad i världen?, tuumivat nuoret mutta eivät hyllytä projektiaan. Tyhmiäpä olivat tällaisen päätöksen tehdessään, sillä pian huomaa koko konkkaronkka olevansa eksyksissä.

Sisällöllisesti leffa on korkeintaan kahden tähden arvoista katseltavaa, mutta elokuvan pelastukseksi koituvat seikat ovat hieman omituinen tunnelma ja todella kekseliäs toteutus (mukamasdokumentti). Käsikameroilla kuvattu elokuva etenee aika pitkäveteisesti ja kameran heiluminen ärsyttää paikoittain, mutta muutamat tunnelmalliset hetket ja yön pimeydessä tapahtuvat kohtaukset ovat parhaimmillaan jopa mielenkiintoista katseltavaa. Amatöörimäisista näyttelijäsuorituksista ja keskinkertaisesta kuvanlaadusta huolimatta.

Sisältöä olisin tosiaan kaivannut enemmän. Nyt koko elokuva on ainoastaan epämääräistä paikasta toiseen juoksentelua, kameran heiluessa vimmatusti, ja ylenpalttisen ärsyttävää metsässä itkemistä. Leffassa on myös toinen erittäin häiritsevä seikka, nimittäin pahis, eli metsässä asusteleva mikä olikaan. On totta, että pelottavinta on se, mitä emme näe, mutta tätäkään seikkaa ei voida viedä äärimmäisyyksiin. Nuoret nimittäin juoksevat pakoon pelkkiä epämääräisiä ääniä, jotka eivät edes kuulu kunnolla. Kyllä minäkin toki wtf-fiiliksellä tuollaisia ääniä ihmettelisin, mutta nousisinko ylös, nappaisin videokameran mukaan ja lähtisin huutaen ja itkien juoksemaan ympäri öistä ja kolkkoa metsää. Tuskinpa. Tämän ymmärtäisin, jos päähenkilöt olisivat 8-vuotiaita mörkökammoisia itkupillejä, mutta kun herrat (ja rouva) ovat arviolta 16-20 vuotiaita, uhkeita ja melko tavanomaisia teinejä, menee homma jo vähän liian epärealistiseksi.

Loppujen lopuksi BWP on aiheuttamaansa valtavaan kohuun ja käsittämättömään mediamylläkään nähden uskomattoman vaisu leffa. Todellista pelottavuutta ei onnistuta saavuttamaan oikein missään vaiheessa, vaan pelkomittarin palkki pysyttelee jatkuvasti siinä alle 10 %:n paikkeilla. Ainoastaan muutama yökohtaus onnistuu aiheuttamaan kylmiä väreitä ja loppukohtaus jopa jännittämään, mutta kun miljöökin on melko loppuunkulutettu, hahmot parhaimmillaankin vain siedettäviä ja tunnelma yhtä poukkoileva kuin leffalle käsikameralla kuvattu materiaali, ei pisteitä voi hyvällä tahdollakaan nostaa kovinkaan paljoa. Lopputuloksena on keskinkertainen, todella hienolla ja kekseliäällä menetelmällä kuvattu elokuva joka kuitenkin äityy aivan liian usein tylsäksi ja antipelottavaksi. Koko leffan ajan odotin, että jotain oikein pelottavaa tapahtuisi ja sainkin kiitettävästi maistiaisia, mutta koskaan en täyttä annosta sellaista kauhua jota olin odottanut näkeväni. Positiivista on nähdä jossain määrin onnistunut kauhuleffa joka ei sisällä litratolkulla verta, erikoisefektejä ja typeriä säikyttely-yrityksiä, mutta kunnon horror-filmissä pitäisi olla edes pelottavuutta, hyytävyyttä ja ennen kaikkea tunnelmaa. Blair Witch Projectissa ei jälkimmäistä lukuunottamatta (sitäkin vain paikoittain) ole ollenkaan. Loppukin jättää hivenen huonon maun suuhun, sillä juuri silloin tuntui se todellinen jännitys lauenneen. Harmi vain että tuon kauhun vihdoin alettua ei leffassa ollut jäljellä muuta kuin aimo kasa lopputekstejä.

Tuloksena saamme siis melko neutraalin arvosanan, sillä keskinkertaista lopputulosta nostavat ainakin keskeliäs toteutus muutamat tunnelmalliset hetket ja jokseenkin omaperäinen kokonaisuus, ensin mainittu selkeästi eniten.

nimimerkki: Elokuvafriikki

Pisteet:
Arvosteltu: 13.09.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Elokuvafriikki
Vieras

Blair Witch Project on jälleen kerran niitä elokuvia, josta joko pitää tai sitten vihaa toden teolla, mitään välimuotoja ei ole. Minä kuulun heihin, jotka kallistuvat ensimmäisen vaihtoehdon kannalle. Se onkin ehdottomasti viime vuosikymmenen paras kauhuleffa. (Huom. Uhrilampaita en laske kauhuksi, se on kyllä BWP:tä parempi.)

BWP:n juoni taitaa olla kaikille tuttu, joten ei siitä sen enempää, mutta sen sanon, että dokumentaarisesti tehty jälki on todella hyvännäköistä ja uskottavaa. BWP jää paljon velkaa Deodaton Cannibal Holocaust klassikolle, sillä se myös oli dokumentinomaiseksi kyhätty ja realistinen, mutta muuten tyystin erilainen.

Kumminta elokuvassa on se, että tyhmäkin ymmärtää sen olevan satua, mutta amerikkalaiset eivät sitä tosiseikkaa suostuneet uskomaan, no he ovatkin keskivertoa tyhmempiä. Vaikka BWP on varsin realistinen kahden kameran leffa, kyllä siitä näkee sen epäaitouden, mutta jos sen uskoo olevan totta on elokuva entistäkin karmivampi. BWP on yksi pelottavimmista elokuvista mitä on tehty, mutta se tarvitsee juuri sen oikean asennoitumisen, silloin se on helvetin pelottava. Oikein asennoituneena leffa imaisee sisäänsä, eikä pois pääsyä ole ennen lopputekstejä.

Dokumentiksi naamiominen oli erittäin nerokas ja halpa ratkaisu. Niin halpa, että elokuvasta tuli yksi tuotteliaimmista elokuvista kautta aikain. Tässä tapauksessa ei tarvittu mitään miljoonien dollarien mörköjä, vaan puhdas kauhu luotiin yksinkertaisilla tavoilla: karmivilla äänillä ja luulo siitä, että leffa on totta.

Kaikin puolin BWP on odotettua parempi ja viihdyttävämpi ja ennen kaikkea pelottavampi elokuva. Kuten on tullut todistettua, kaikki eivät pidä elokuvasta yhtä paljon kuin minä (ja monet muut), mutta se on selvää, että jatko-osa ei ole pelkästään täysin turha, vaan se on yksi huonoimmista elokuvista ikinä. Kuitenkin suosittelen BWP:hen tutustumista, mutta ei porukalla, vaan yksin ja pimeässä.

HUOM. Tämä ei ole mikään (tyypillinen) teinikauhuleffa, ja hyvä niin.

nimimerkki: The Wolf

Pisteet:
Arvosteltu: 22.03.2006
Katsottu: VHS

Arvostelija

The Wolf
Tähtääjä
73 arvostelua

Blair Wicht Project on yksi kiisteillyimmistä teoksista koko elokuvan historiassa. Sitä on kehuttu useaan otteeseen hienoksi, omaperäiseksi, nerokkaaksi ja uudenlaiseksi elokuvaksi, ja myös haukuttu vähintään yhtä useaan otteeseen ankeaksi, ärsyttäväksi, tylsäksi ja toimimattomaksi elokuvaksi. Elokuvan katsoneena voinkin todeta, että molempiin on tottakai syytä.

Blairin Noita Projekti kertoo siis kolmesta nuoresta elokuvaharrastelijasta, jotka päättävät lähteä kuvailemaan dokumenttia Blairin noidan legendasta Black Hillin metsään, haastateltuaan ensin seudun ihmisiä. Nuoret sitten eksyvät ja alkavat hätäisinä hieman seota. Ja heitä seuraa/jahtaa "jokin". Siinäpä tarinaa yhdelle elokuvalle.

Elokuvaan liittyy periaatteessa kaksi tarinaa: Itse elokuvan tarina sekä elokuvan ympärille rakennettu tarina. Jälkimmäinen menee suurin piirtein yllämainitulla tavalla, mutta lisätäämpä juttuun vielä ripaus aitoutta ja sanotaan, että elokuva on kuva-materiaali, joka löydettiin Black Hillin metsästä.

Sanoisin, että kaksitarinaiseen elokuvaan pitää suhtautua kaksitarinaisena elokuvana. Elokuvaa katsoessa ei perimmäisessä tarkoituksessaan ollutkaan kyse elokuvan aitoudesta, tai perustumisesta tositapahtumiin, vaan parustuminen sen ympärille rakennettuun tarinaan. Tarinan kumpikin osa toimivat toiselleen edukseen ja siitä syntyy yhtälö, joka on tottakai jakava mielipiteet, mutta on myös jotain ennennäkemätöntä ja neroa, joka pitää vain käsittää tajutakseen idean nerokkuuden.

Totta on siis, että elokuvan idea on nerokas ja omaperäinen, elokuva omaperäinen ja kokonaisuus täysin uudenlainen. Mutta aivan yhtä totta ovat elokuvaa kohtaan asetetut syytöksen siitä, että elokuva ei ole kovin viihdyttävä. Ei, sitä se ei olekkaan. Elokuvan nerokkuus toimii itseään vastaan. Dokumenttinen käsivarakuvaustapa ei välttämättä jaksa täysin kantaa koko kestoaan. Sen takia elokuvaa katsoessa onkin otettava tietty asenne. Juoni on nostettava asemaan, jossa se on enemmän kuin tarina. Toisin sanoen siihen on eläydyttävä. Elokuvaa ei voi katsoa täysin normaalina elokuvana, koska sitähän se ei ole, vaan on otettava samanlainen asenne kuin omien lomavideoiden kanssa, sillä melkeimpä samanlaista realismia tämä tarjoaa.

Mutta en menisi kuitenkaan elokuvaa tylsäksi moittimaan, sillä ainakin minä jaksoin katsoa tämän alusta loppuun ihan mukavasti, välillä keskustellen kaverini kanssa ja syöden vähän jotain. Leppoisissa tunnelmissa, kuten lomavideoissa. Elokuva onkin täydellinen "Puolivaloilla" filmi, jota katsoessa voi samalla käydä keskustelua elokuvaan liittyen.

Samatoten elokuvan idean mollaaminen on täysin tuulesta temmattua, tai pelkkää ymmärtämättömyyttään tehtyä. Idea kaksijakoisesta juonesta on kieltämättä nerokas.

Kokonaisuutena Blair Witch Project on siis täysin erillainen, dokumenttimainen, kaitafilmin tapaan katsottava kauhuleffa, jonka idea on nerokas ja toteutus hyvä ja realistinen, ja jota katsoessaan täytyy ottaa tietty asenne. Tottahan on, että moni ei ole tälläistä valmis tekemään, eivätkä halua/uskalla tunnelmoida tämän kanssa. Heidän kannattaa jättää tämä kaupanhyllylle ja keskittyä katsomaan vaikka sitten ihan hömppäkomediaa. Tai Evil Deadia. Joo, se onkin huomattavasti parempi vaihtoehto noista kahdesta.

Mutta Blair Witch Projectin mielenkiintoisuutta tuskin kukaan voi kiistää.

nimimerkki: Sano mitä sanot

Pisteet:
Arvosteltu: 15.07.2005
Katsottu: VHS

Arvostelija

Sano mitä sanot
Tähtääjä
167 arvostelua

The Blair Witch Project on kauhuleffa, jota ei välttämättä edes voi kutsua leffaksi. Se on pikemmin nykyaikaisen markkinoinnin riemuvoitto ja dokumentaarinen patikointiretki. Kaverukset Daniel Myrick ja Eduardo Sánchez kehittelivät nerokasta ideaansa tovin ja lopulta alkoivat kolmen näyttelijän ja parin kameran voimin kuvaamaan menestysleffaansa. Kuvauksissa päätriosta revittiin kaikki irti lähes Kubrickmaiseen tyyliin. Sittenhän ei tarvinnutkaan kuin lyödä kuvattu matsku purkkiin ja aloittaa internetkaupustelu.

Internetissä miehet suorittivat projektinsa nerokkaimman vaiheen. Sana kaikkien aikojen traagisimmasta dokkarista lähti kiertämään nopeasti webin verkostojen kautta. Vain päiviä myöhemmin miljoonat ihmiset olivat ”tietoisia” vuoden kovimmasta elokuvasta: The Blair Witch Projectista, jonka kuvaukset olivat ehkä vaatineet kolmen ihmisen hengen. Tässä vaiheessa saattaa pientä päätä alkaa raavituttamaan, että ”mitäs mitäs?”, mutta näin olivat näreet. Itseänsä elokuvassa näyttelevä kolmikko jopa julistettiin kadonneiksi kuvausten yhteydessä ja BWP:tä rynnättiin katsomaan jonkinasteisena kulttiteoksena.

Mitä hittoa siellä Black Hillin metsissä sitten mahtoi tapahtua, mahtaa moni kysyä tässä vaiheessa. Vaan siihenpä ei vastausta voi antaa. Räkää vuotavat nokat, pimeyden rikkovat taskulampunvalot, piinaavat äänet ja Jyrki-hengessä heiluva kamera ainakin kuuluvat tarinaan. Ja jännitysmomenttina on nimenomaan se, että palaako kolmihenkinen opiskelijaryhmä metsästä koskaan.

Karulla tavalla The Blair Witch Project tuo mieleen M. Night Shyamalanin DVD-julkaisuissa ekstrana olevat kotivideot, joita nuori Night on väännellyt. Meno on kotikutoista, jopa amatöörimaista, mutta oman taikuutensa omaavaa. Sitä on turha kiistää, etteikö tämä omituinen leffa vielä omituisempine loppuhuipennuksineen olisi ollut pettymys.

Mutta oli tarina lopulta kuinka yksiulotteinen tahansa, niin tienattua rahamäärää ei kukaan ota pois ryhmältä. Leffa taitaa olla vielä tänäkin päivänä ennätyskirjassa tuotettuaan jokaisen siihen sijoitetun kolikon 10 000 kertaisena takaisin. Mainoksen huima voima siis kiittää ja kumartaa, Arsi mutisee jotakin pettymyksestä miettien kuitenkin salaa mielessään lähteekö ensisyksynä yksin sienestämään Black Hilliin.

Pisteet:
Arvosteltu: 19.03.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
714 arvostelua

Videovuokraamot ja kaupat pursuavat suoraan kasetille julkaistuja hölmöjä ja ennalta arvattavia kauhuleffoja, jotka eivät edes kiinnosta ketään saatika sitten pelota. Veitsimurhaaja-kaavaan useimmiten muutetaan vain tappoase, sekä tyhjyyttään kumisevien hahmojen lukumäärää ja sukupuolta saatetaan vaihtaa. Vuonna 1999 valmistunutta Blair witch projectia markkinoitiin keksityllä tarinalla kolmesta metsän uumeniin eksyvästä dokumentaristista, jota syötettiin yleisölle todellisena. Tällainen markkinointikikka saattaisi olla sietämätön ellei elokuva olisi piristävän omaperäinen taidonnäyte.

Metsässä hiippailevan noidan sijaan tekijät pelottelevat mielikuvilla, eivätkä missään vaiheessa sorru tyylirikkoihin, jossa esim. näytettäisiin mitä kuuluu pelätä. Roman Polanskikin todisti Rosemaryn painajaisessa (1968), että tuntematon, abstrakti uhka on huomattavasti karmeampaa, kuin mikään jo valmiiksi visualisoitu. Ihmisen oma mielikuvitus luo juuri sen mikä repii synkästä metsäreitistä kauhua.

Moninkertaisesti budjettinsa takaisin kassalta saanut kokeilunomainen kauhufilmi peittoaa mennen tullen pelottavuudessa, sekä toimivuudessa, tehostenikkareiden ja säikyttelijöiden tusinatekeleet. Nykyään tällaisia aidon kauhun ytimen tavoittavia piristysruiskeita ei näe juuri koskaan.

nimimerkki: Aci

Pisteet:
Arvosteltu: 18.01.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Aci
Vieras

Päätinpäs tarkastaa tämänkin, kun oli jäänyt väliin ja sattui sopivasti löytymään DVD-julkaisu viidellä eurolla. Tätä on hypetetty paljon ja olen kuullut pelkkää hyvää tästä leffasta. Eli odotukset olivat korkealla. 86 tuhlatun minuutin jälkeen olin aivan ymmälläni. Olin katsonut yhden ehkä huonoimmista kauhuleffoista mitä ikinä olen nähnyt.

Hyviä puolia elokuvasta löytyi vähän; realistisuus ja "todentuntuinen" ja pelottava legenda Blairin noidasta. Näyttelijät ovat minulle aivan tuntemattomia ja heistä en voi paljoa sanoa, koska suurimman osan ajasta he huusivat toisilleen. Jänittävintä Blair Witch Projectissa olivat juuri Blair-noita ja ne merkit mitä metsästä löytyi. Tämä on yksi niistä poikkeuksista, että jopa jatko-osa oli tätä parempi. Keikkuvalla kotivideokameralla kuvattu materiaali, jota koko elokuva oli, oli myös kamalaa katsottavaa. Oksennus siinä meinasi tulla.

Kaksi pojoa annan Blairin legendasta ja elokuvan "tunnelmasta". Monin puolin huono elokuva, ja jos välttämättä haluaa nähdä, niin ei siitä 5 euroa enempää kannata maksaa.

nimimerkki: Lityanko

Pisteet:
Arvosteltu: 19.06.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Lityanko
Käyttäjä
8 arvostelua

Kahden kameran budjetilla tehty, realismistaan ylistetty Blair Witch Project kerää pelkonsa lähinnä uskottelemalla olevansa tositapahtuma. Leffassa kolme opiskelijaa katoaa Marylandissa metsiin kuvatessaan dokumenttia legendaarisesta Blairin noidasta. Kauhuelokuva ilman verta, hirviöitä tai erikoistehosteita on varmasti jotakin todella virkistävää - tai niin ainakin luulisi.

Alkupuolisko lupailisikin toimivaa ideaa haastatteluilla, joissa ihmiset kertovat kauhutarinoita metsissä asuvasta noidasta. Kun suunnistetaan metsään, homma leviää käsiin: nuoret eksyvät ja juoksevat suurimman osan ajasta näkymätöntä uhkaa pakoon. Kotivideokameralla kuvattu materiaali on äärettömän keikkuvaa ja silmälle rasittavaa katsella. Kiitän Luojaani etten eksynyt leffateatteriin seuraamaan tätä - olisin luultavasti oksentanut nähdessäni tämän suunnattoman heilumisen valkokankaalta. Kohtauksissa joissa ei juosta, mietitään ulospääsyä ja unelmoidaan tupakasta. Miten kiintoisaa.

Elokuvassa ei ole musiikkia, mikä on sinänsä hyvä ratkaisu tällaiselle leffalle. Näyttelijät ovat joko ilmeettömiä tai ärsyttäviä: eniten äänessä oleva Heather joko kirkuu tai valittaa suurimman osan ajasta. Jotkut ovat kutsuneet tätä realismiksi, mitä se ehkä onkin - mutta leffojen kuuluisi olla edes jollain tasolla viihdyttäviä.

Leffan julkaisun aikoihin puhuttiin siitä miten Blair Witch Project "aloittaisi uuden leffagenren". Tielleni ei kuitenkaan onneksi ole sattunut vielä yhtä surkeaa teosta kuin tämä. Noitalegendassa on kyllä ainesta kiinnostavaksi kauhuleffaksi, mutta tällä tavalla siitä saa vain ärtyneen mielen, kun meni rahansa heittämään kaivoon.

Pisteet:
Arvosteltu: 06.01.2003
Katsottu: VHS

Arvostelija

Pingutyyppi
Käyttäjä
210 arvostelua