Pelastukseksi koituvat omituinen tunnelma ja todella kekseliäs toteutus.

13.9.2006 23:04

Arvioitu elokuva

Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:The Blair Witch Project
Valmistusvuosi:1999
Pituus:86 min

Kaikkihan tämän tuntevat, kohuttu elokuva joka on kuvattu amatööriporukalla kahdella käsikameralla ja jonka sisältämää materiaalia luultiin pitkään aidoksi. On sanottu että leffasta joko tykkää tai sitä inhoaa hirveästi ja tästä syystä monissa arvosteluissa leffalle on annettu joko 4-5 tai 1 tähteä.

Raina siis kertoo kolmesta nuoresta hemmosta jotka päättävät tehdä dokkarin legendaarisesta Blairin Noidasta, pitkään alueella liikkuneesta urbaanista legendasta. Kolmikon suunnatessa metsään on vielä kaikki hyvin, mutta jo toisena yönä alkaa teltan ulkopuolelta kuulua epämääräisiä ääniä ja pirullista kikatusta. Vad i världen?, tuumivat nuoret mutta eivät hyllytä projektiaan. Tyhmiäpä olivat tällaisen päätöksen tehdessään, sillä pian huomaa koko konkkaronkka olevansa eksyksissä.

Sisällöllisesti leffa on korkeintaan kahden tähden arvoista katseltavaa, mutta elokuvan pelastukseksi koituvat seikat ovat hieman omituinen tunnelma ja todella kekseliäs toteutus (mukamasdokumentti). Käsikameroilla kuvattu elokuva etenee aika pitkäveteisesti ja kameran heiluminen ärsyttää paikoittain, mutta muutamat tunnelmalliset hetket ja yön pimeydessä tapahtuvat kohtaukset ovat parhaimmillaan jopa mielenkiintoista katseltavaa. Amatöörimäisista näyttelijäsuorituksista ja keskinkertaisesta kuvanlaadusta huolimatta.

Sisältöä olisin tosiaan kaivannut enemmän. Nyt koko elokuva on ainoastaan epämääräistä paikasta toiseen juoksentelua, kameran heiluessa vimmatusti, ja ylenpalttisen ärsyttävää metsässä itkemistä. Leffassa on myös toinen erittäin häiritsevä seikka, nimittäin pahis, eli metsässä asusteleva mikä olikaan. On totta, että pelottavinta on se, mitä emme näe, mutta tätäkään seikkaa ei voida viedä äärimmäisyyksiin. Nuoret nimittäin juoksevat pakoon pelkkiä epämääräisiä ääniä, jotka eivät edes kuulu kunnolla. Kyllä minäkin toki wtf-fiiliksellä tuollaisia ääniä ihmettelisin, mutta nousisinko ylös, nappaisin videokameran mukaan ja lähtisin huutaen ja itkien juoksemaan ympäri öistä ja kolkkoa metsää. Tuskinpa. Tämän ymmärtäisin, jos päähenkilöt olisivat 8-vuotiaita mörkökammoisia itkupillejä, mutta kun herrat (ja rouva) ovat arviolta 16-20 vuotiaita, uhkeita ja melko tavanomaisia teinejä, menee homma jo vähän liian epärealistiseksi.

Loppujen lopuksi BWP on aiheuttamaansa valtavaan kohuun ja käsittämättömään mediamylläkään nähden uskomattoman vaisu leffa. Todellista pelottavuutta ei onnistuta saavuttamaan oikein missään vaiheessa, vaan pelkomittarin palkki pysyttelee jatkuvasti siinä alle 10 %:n paikkeilla. Ainoastaan muutama yökohtaus onnistuu aiheuttamaan kylmiä väreitä ja loppukohtaus jopa jännittämään, mutta kun miljöökin on melko loppuunkulutettu, hahmot parhaimmillaankin vain siedettäviä ja tunnelma yhtä poukkoileva kuin leffalle käsikameralla kuvattu materiaali, ei pisteitä voi hyvällä tahdollakaan nostaa kovinkaan paljoa. Lopputuloksena on keskinkertainen, todella hienolla ja kekseliäällä menetelmällä kuvattu elokuva joka kuitenkin äityy aivan liian usein tylsäksi ja antipelottavaksi. Koko leffan ajan odotin, että jotain oikein pelottavaa tapahtuisi ja sainkin kiitettävästi maistiaisia, mutta koskaan en täyttä annosta sellaista kauhua jota olin odottanut näkeväni. Positiivista on nähdä jossain määrin onnistunut kauhuleffa joka ei sisällä litratolkulla verta, erikoisefektejä ja typeriä säikyttely-yrityksiä, mutta kunnon horror-filmissä pitäisi olla edes pelottavuutta, hyytävyyttä ja ennen kaikkea tunnelmaa. Blair Witch Projectissa ei jälkimmäistä lukuunottamatta (sitäkin vain paikoittain) ole ollenkaan. Loppukin jättää hivenen huonon maun suuhun, sillä juuri silloin tuntui se todellinen jännitys lauenneen. Harmi vain että tuon kauhun vihdoin alettua ei leffassa ollut jäljellä muuta kuin aimo kasa lopputekstejä.

Tuloksena saamme siis melko neutraalin arvosanan, sillä keskinkertaista lopputulosta nostavat ainakin keskeliäs toteutus muutamat tunnelmalliset hetket ja jokseenkin omaperäinen kokonaisuus, ensin mainittu selkeästi eniten.

nimimerkki: Elokuvafriikki

Arvosteltu: 13.09.2006

Lisää luettavaa