Blair Wicht Project on yksi kiisteillyimmistä teoksista koko elokuvan historiassa. Sitä on kehuttu useaan otteeseen hienoksi, omaperäiseksi, nerokkaaksi ja uudenlaiseksi elokuvaksi, ja myös haukuttu vähintään yhtä useaan otteeseen ankeaksi, ärsyttäväksi, tylsäksi ja toimimattomaksi elokuvaksi. Elokuvan katsoneena voinkin todeta, että molempiin on tottakai syytä.
Blairin Noita Projekti kertoo siis kolmesta nuoresta elokuvaharrastelijasta, jotka päättävät lähteä kuvailemaan dokumenttia Blairin noidan legendasta Black Hillin metsään, haastateltuaan ensin seudun ihmisiä. Nuoret sitten eksyvät ja alkavat hätäisinä hieman seota. Ja heitä seuraa/jahtaa ”jokin”. Siinäpä tarinaa yhdelle elokuvalle.
Elokuvaan liittyy periaatteessa kaksi tarinaa: Itse elokuvan tarina sekä elokuvan ympärille rakennettu tarina. Jälkimmäinen menee suurin piirtein yllämainitulla tavalla, mutta lisätäämpä juttuun vielä ripaus aitoutta ja sanotaan, että elokuva on kuva-materiaali, joka löydettiin Black Hillin metsästä.
Sanoisin, että kaksitarinaiseen elokuvaan pitää suhtautua kaksitarinaisena elokuvana. Elokuvaa katsoessa ei perimmäisessä tarkoituksessaan ollutkaan kyse elokuvan aitoudesta, tai perustumisesta tositapahtumiin, vaan parustuminen sen ympärille rakennettuun tarinaan. Tarinan kumpikin osa toimivat toiselleen edukseen ja siitä syntyy yhtälö, joka on tottakai jakava mielipiteet, mutta on myös jotain ennennäkemätöntä ja neroa, joka pitää vain käsittää tajutakseen idean nerokkuuden.
Totta on siis, että elokuvan idea on nerokas ja omaperäinen, elokuva omaperäinen ja kokonaisuus täysin uudenlainen. Mutta aivan yhtä totta ovat elokuvaa kohtaan asetetut syytöksen siitä, että elokuva ei ole kovin viihdyttävä. Ei, sitä se ei olekkaan. Elokuvan nerokkuus toimii itseään vastaan. Dokumenttinen käsivarakuvaustapa ei välttämättä jaksa täysin kantaa koko kestoaan. Sen takia elokuvaa katsoessa onkin otettava tietty asenne. Juoni on nostettava asemaan, jossa se on enemmän kuin tarina. Toisin sanoen siihen on eläydyttävä. Elokuvaa ei voi katsoa täysin normaalina elokuvana, koska sitähän se ei ole, vaan on otettava samanlainen asenne kuin omien lomavideoiden kanssa, sillä melkeimpä samanlaista realismia tämä tarjoaa.
Mutta en menisi kuitenkaan elokuvaa tylsäksi moittimaan, sillä ainakin minä jaksoin katsoa tämän alusta loppuun ihan mukavasti, välillä keskustellen kaverini kanssa ja syöden vähän jotain. Leppoisissa tunnelmissa, kuten lomavideoissa. Elokuva onkin täydellinen ”Puolivaloilla” filmi, jota katsoessa voi samalla käydä keskustelua elokuvaan liittyen.
Samatoten elokuvan idean mollaaminen on täysin tuulesta temmattua, tai pelkkää ymmärtämättömyyttään tehtyä. Idea kaksijakoisesta juonesta on kieltämättä nerokas.
Kokonaisuutena Blair Witch Project on siis täysin erillainen, dokumenttimainen, kaitafilmin tapaan katsottava kauhuleffa, jonka idea on nerokas ja toteutus hyvä ja realistinen, ja jota katsoessaan täytyy ottaa tietty asenne. Tottahan on, että moni ei ole tälläistä valmis tekemään, eivätkä halua/uskalla tunnelmoida tämän kanssa. Heidän kannattaa jättää tämä kaupanhyllylle ja keskittyä katsomaan vaikka sitten ihan hömppäkomediaa. Tai Evil Deadia. Joo, se onkin huomattavasti parempi vaihtoehto noista kahdesta.
Mutta Blair Witch Projectin mielenkiintoisuutta tuskin kukaan voi kiistää.
nimimerkki: Sano mitä sanot
