The Blair Witch Project on kauhuleffa, jota ei välttämättä edes voi kutsua leffaksi. Se on pikemmin nykyaikaisen markkinoinnin riemuvoitto ja dokumentaarinen patikointiretki. Kaverukset Daniel Myrick ja Eduardo Sánchez kehittelivät nerokasta ideaansa tovin ja lopulta alkoivat kolmen näyttelijän ja parin kameran voimin kuvaamaan menestysleffaansa. Kuvauksissa päätriosta revittiin kaikki irti lähes Kubrickmaiseen tyyliin. Sittenhän ei tarvinnutkaan kuin lyödä kuvattu matsku purkkiin ja aloittaa internetkaupustelu.
Internetissä miehet suorittivat projektinsa nerokkaimman vaiheen. Sana kaikkien aikojen traagisimmasta dokkarista lähti kiertämään nopeasti webin verkostojen kautta. Vain päiviä myöhemmin miljoonat ihmiset olivat ”tietoisia” vuoden kovimmasta elokuvasta: The Blair Witch Projectista, jonka kuvaukset olivat ehkä vaatineet kolmen ihmisen hengen. Tässä vaiheessa saattaa pientä päätä alkaa raavituttamaan, että ”mitäs mitäs?”, mutta näin olivat näreet. Itseänsä elokuvassa näyttelevä kolmikko jopa julistettiin kadonneiksi kuvausten yhteydessä ja BWP:tä rynnättiin katsomaan jonkinasteisena kulttiteoksena.
Mitä hittoa siellä Black Hillin metsissä sitten mahtoi tapahtua, mahtaa moni kysyä tässä vaiheessa. Vaan siihenpä ei vastausta voi antaa. Räkää vuotavat nokat, pimeyden rikkovat taskulampunvalot, piinaavat äänet ja Jyrki-hengessä heiluva kamera ainakin kuuluvat tarinaan. Ja jännitysmomenttina on nimenomaan se, että palaako kolmihenkinen opiskelijaryhmä metsästä koskaan.
Karulla tavalla The Blair Witch Project tuo mieleen M. Night Shyamalanin DVD-julkaisuissa ekstrana olevat kotivideot, joita nuori Night on väännellyt. Meno on kotikutoista, jopa amatöörimaista, mutta oman taikuutensa omaavaa. Sitä on turha kiistää, etteikö tämä omituinen leffa vielä omituisempine loppuhuipennuksineen olisi ollut pettymys.
Mutta oli tarina lopulta kuinka yksiulotteinen tahansa, niin tienattua rahamäärää ei kukaan ota pois ryhmältä. Leffa taitaa olla vielä tänäkin päivänä ennätyskirjassa tuotettuaan jokaisen siihen sijoitetun kolikon 10 000 kertaisena takaisin. Mainoksen huima voima siis kiittää ja kumartaa, Arsi mutisee jotakin pettymyksestä miettien kuitenkin salaa mielessään lähteekö ensisyksynä yksin sienestämään Black Hilliin.
