Babel (2006)

Babel on Alejandro González Iñárritun kolmas pitkä elokuva ja luo luonnollisen jatkumon ohjaajan tyylille, joka kävi tutuksi jo aiemmissa elokuvissa (”Amores perros” ja ”21 grammaa”). Tällä kertaa eri tarinat toteutuvat eri maissa ja kielten kirjo on varsin kirjava. Viittaahan elokuvan nimikin ja teema Babelin torniin, joka Raamatun kertomusten mukaan romahdettuaan päästi valloilleen kaikki kielet, niin että ihmiset eivät ymmärtäneet toisiaan puhuessaan eri kieliä.

Iñárritun elokuvien tapaan näyttelijäsuoritukset ovat vahvoja. Marokossa ampumavälikohtaukseen joutunut amerikkalainen aviopari, eli Cate Blanchett ja Brad Pitt, kannattelevat tarinaa väkevällä tavalla. Amores perrosissa pääosassa ollut Gael García Bernal onnistuu täydellisesti sivuroolissaan meksikolaisen lapsenvahdin poikana. Japani-osuudessa roolissaan vakuuttaa Kôji Yakusho.

Babel on lataukseltaan vahva elokuva alusta loppuun, se on taattua laatua kohtaus kohtaukselta. Kieli- ja kulttuurierot puskevat voimakkaasti esille. Musiikki ja visuaalinen ilme ovat veitsenteräviä, eikä mikään tunnu tarinassa turhalta tai ylimääräiseltä. Aivan samanlaiseen karuuteen kuin Amores perros ei Babel pääse, mutta silti tämä on oikeastaan yhtä hyvä tekele González Iñárritulta. Erittäin mielenkiintoista nähdä, minkälaiseen projektiin meksikolaisnero seuraavaksi ryhtyy.

Pisteet:
Arvosteltu: 23.03.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

michelangelo
Käyttäjä
78 arvostelua

Babel on Alejandro Gonzáles Iñárritun kolmas pitkä elokuva. Jokaisessa elokuvassa tavataan paljolti samoja teemoja, kuten tuskaa ja kuolemaa. Iñárritu myös onnistuu hyvin siirtymään elokuviensa tapahtumapaikasta toiseen. Amores Perrosissa ollaan Mexico Cityssä ja 21 Gramsissa pyöritään Yhdysvalloissa. Babel sen sijaan pyörii paljon isommissa ympyröissä. Tässä ollaan Yhdysvaltojen ja Meksikon rajaseudulla, Marokossa ja Tokiossa.

Kuten Iñárritun aiemmatkin elokuvat, niin tämäkin kertoo useamman eri ihmisen tarinat, joiden vaiheet nivoutuvat yhteen. Marokossa seuraamme erään kylän elämää ja amerikkalaista pariskuntaa. Yhdysvaltojen ja Meksikon rajaseudulla puolestaan meksikolainen lastenhoitaja menee kahden hoidossaan olevan lapsen kanssa poikansa häihin. Tokiossa taas seuraamme kuuroa teinityttöä.

Iñárritu käsittelee elokuvissaan todella hienosti lukuisia ihmisiä koskevia asioita. Babel ottaa esille ihmisten väliset kommunikointi- ja kulttuurimuurit. Kommunikointi voi olla vaikeaa, jos on eri kieli ja jos vielä on erilaiset kulttuurit. Babel ottaakin asian hyvin esille ja näyttää, millaisia vaikutuksia sillä voi olla, jos ihmiset eivät kykene ymmärtämään tai eivät edes kuuntele toisiaan. Voidaan jopa tuntea ennakkoluuloja vierasta kulttuuria kohtaan. Väärinkäsitykset johtavatkin seurauksiin, joita ei kukaan halua. Muun muassa alun ampumisen amerikkalaiset tulkitsevat terrorismiksi, eivätkä suostu uskomaan mitään muuta. Kulttuurien ja kielten tuntemuksen vähäisyys aiheuttaa sen, että kaikki tulkitsevat väärin tai eivät vain ymmärrä. Tässä elokuvassa kukaan ei halua kenellekään pahaa, mutta asiat tulkitaan väärin.

Kuten Iñárritun aiemmissakin elokuvissa, niin tässäkin tarina kerrotaan episodimaisesti ja tapahtumat esitetään epäkronologisessa järjestyksessä. Ja Iñárritu saa sen toimimaan todella hyvin. Tarinat ovat melko itsenäisiä, mutta ne nivoutuvat upeasti yhteen. Aika ja paikka vaihtuvat todella sulavasti, ja katsoja pysyy todella hyvin perillä siitä, mitä tapahtuu missäkin vaiheessa. Ja vaikka tapahtumapaikat sijaitsevatkin kaukana toisistaan, niin silti Iñárritu saa pidettyä elokuvan kasassa, eikä tapahtumapaikkojen vaihtuminen tapahdu töksähtäen.

Myös tunnelmaan on panostettu loistavasti. Iñárritun ilmaisu on tunnistettavaa. Babelin tunnelma on melko synkkä, joskaan ei ihan yhtä synkkä kuin 21 Gramsissa, mutta lähelle Amores Perrosin tunnelmaa päästään. Mutta traagistenkin hetkien sekaan on saatu hyvin hieman kepeämpiäkin tilanteita. Myös musiikkivalinnat on tehty hyvin. Jokaisessa tilanteessa soi juuri oikeanlainen musiikki. Babelissa on onnistuttu todella hyvin kuvamaan niin Marokon erämaata kuin öistä Tokiotakin.

Myös näyttelijävalinnatkin on tehty hyvin. Brad Pitt tekee yhden parhaimmista suorituksistaan ja mies jopa näyttää tässä ikäiseltään. Myös Cate Blanchett tekee todella upeaa työtä. Kuuroa japanilaistyttöä näyttelevä Rinko Kikuchi on omassa roolisuorituksessaan todella loistava. En sitten kommentoi, miten uskottavaa hänen viittomakielensä on, mutta loistavaa roolityötä silti. Meksikolaisnäyttelijät tekevät myös loistavaa työtä. Pakko vielä sanoa, että marokkolaisten näyttelijät ovat todella loistavia, vaikkei kellään ole juurikaan kokemusta hommasta.

Babel on todella hieno elokuva, joka herättää ajatuksia. Kyseessä on ehdottomasti vuoden 2006 parhaimpia elokuvia, jolle olisi useammankin Oscarin suonut.

nimimerkki: Ville

Pisteet:
Arvosteltu: 01.05.2007
Katsottu: DVD

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
474 arvostelua

Ohjaaja Alejandro González Iñárritu päättää erilaisista ihmisista kertovan trilogian mainioon Babeliin. Raamatun kertomuksesta alun saanut Babel on täydellisen onnistunut päätös Amores Perros ja 21 Grammaa -elokuville, mutta Babel vie voiton näistä kolmesta. Cannesin elokuvafestivaaleilla Iñárritu palkittiin parhaana ohjaajana Babelista ja palkinto tuli suoraan maaliin. On se vääryys, että tämä mestariteos jätettiin niinkin vähäisille Oscareille.

Babel kertoo episodimaisen tarinan, joka kulkee ympäri maailmaa. Aina Marokon aavikolta Japaniin asti. Marokossa lomaileva pariskunta Richard (Pitt) ja Susan (Blanchet) ovat paikkailemassa hieman alamäessä olevaa avioliittoaan. Pienen matkan päässää pienessä kylässä erään paimentolaisperheen isä ostaa kivääriin ja antaa poikiensa kokeilla sitä ja pojat päättävät ampua kaukana olevaa bussia kohtalokkain seurauksin. Susan saa vakavan osuman ja he jäävät yksin tyhjän keskelle. Tapausta pidetään automaattisesti terroristi-iskuna kun Amerikkalaisiin kohdistuu jotain ulkomailla. Toisaalla Amerikassa Richardin ja Susanin lapsenvahti Amelialla (Barraza) on kiire hänen poikansa häihin, jonne hän menee serkkunsa Santiagon (Bernal) kanssa lapset mukanaan. Japanissa puolestaan eräs kuurotyttö Chieko (Kikuchi) haluaisi päästä poikien suosioon, mutta hänen isänsä joutuu tekemisiin kyseisen tapahtumasarjan kanssa.

Persoonallisen upealla kuvauksella Iñárritu kuljettaa tarinan läpi loistavasti. Aluksi Babel tuntui hieman kaukaa haetulta, mutta mitä pidemmälle tarina etenee alkaa punainen lanka hahmottua loistavaksi elokuvaksi. Palasten loksahdellessa paikalleen Babelista muodostuu todella nerokas ja otteessaan pitävä kokonaisuus. Audiovisuaalisuus on Babelissa hätkähdyttävän upeaa. Kuvaus karuista Marokon Aavikoista aina yölliseen Tokioon, on kerta kaikkiaan onnistunutta. Babel ei missään nimessä ole tavanomainen Hollywood-raina, vaan enemmänkin ajatuksellinen essemble-draama, joka vaatii katsojalta aikaa.

Babel käsittelee monia ihmisten välisiä tunneasioita realistisesti. Kun viestintä ei kulje ja ollaan jumissa, ja mistään ei saada tietoa. Ainoa johon voi turvautua on oma läheinen. Marokossa onnettomuuteen joutuneet Richard ja Susan yrittävät viestiä lapsilleen. Heidän lapsenvahtinsa Amelia yrittää viestiä Susanille ja Richardille, että ovat menossa Mexicoon. Huimaan kestoonsa nähden Babel ei missään vaiheessa jurraa paikallaan, vaan kulkee eteenpäin kuin luotijuna. Tallentaen erilaisten ihmisten kohtaloita osuvasti yhteen. Kaikilla on kuitenkin mennyt jotain pieleen. Richard ja Susan lojuvat Marokon aavikolla. Amelia ja hänen serkkunsa Santiago joutuvat tekemisiin paikallisen poliisin kanssa. Chieko joutuu myös vaikeuksiin isänsä tekemien virheiden vuoksi.

Alejandro González Iñárritu ohjaa vakuuttavasti koko tarinan. Vuoden aikana kolmella eri mantereella kuvattu elokuva sisältää aluksi neljä toisiinsa vieraantuva tarinaa, joista alkaa muodostua tiivistunnelmainen kertomus. Näyttelijät tekevät kauttaaltaan loistavaa roolityötä. Brad Pitt tekee yhden uransa parhaimmista rooleista, joka osaa koskettaa aidosti. Lapsenvahtia näytellyt Adriana Barraza tekee myös erittäin hyvän suorituksen.

Babel on yksi viime vuosien raastavimmista mestariteoksista. Lopputulos on erittäin vangitseva elokuvakokemus. Babel nousee helposti 2000-luvun merkittävimpien elokuvien joukkoon.

nimimerkki: andy

Pisteet:
Arvosteltu: 14.04.2007
Katsottu: DVD

Arvostelija

andy
Käyttäjä
304 arvostelua

"Kaupunki sai nimen Babylon, sillä siellä Herra sekoitti ihmisten kielen ja sieltä hän hajotti heidät kaikkialle maailmaan..."

Alejandro González Iñárritu, tuo Meksikon lahja elokuvalle, on saavuttanut uransa toistaiseksi merkittävimmän virstanpylvään. Babelia olisi äkkiseltään helppo moittia pelkäksi suuruudenhulluksi toisinnoksi ohjaajan edellisistä projekteista, mutta miksi valittaa kun lopputuloksessa näkyy näin uskomaton lataus ajatusta ja tarttumapintaa?

Kolmelle mantereelle sijoittuva Babel lähtee liikkeelle välikohtauksesta Marokkolaisessa pikkukylässä. Monihaaraisen juonen erilaiset ihmiskohtalot eivät liity tarinallisesti toisiinsa erityisen kohtalokkaalla tavalla - sattuma ei näitä houkkia pelasta, he ovat kaikki kielimuuriensa takana ja auttamattoman eksyksissä. Tuo yhtenäinen teema kuitenkin pitää teosta hienosti kasassa. Iñárritu ei sorru alleviivaamaan, saarnaamaan tai selittelemään liikoja, joten ote pysyy kauttaaltaan realistisena.

Babel on pysäyttävä elokuva. Se ei ole ratkaissut vaikeaa aihettaan pinnallisella "ihminen on paha ja kaikilla on kurjaa" -synkistelyllä à la Paha Maa, vaan onnistuu käsittelemään hahmojensa ymmärtämättömyyttä monitasoisemmin, perustellusti sekä yhteiskunnallisesta että yksilöllisestä näkökulmasta. Ennen kaikkea sen raskas ote ei unohda toivoa tai inhimillisyyttä.

Vaikka leffaa promotessa on tuotu vahvasti esille Brad Pittin ja Cate Blanchettin kasvoja, he ovat vain osa Babelin vahvaa näyttelijäkaartia. On toki mielekästä nähdä Pittin lyövän riipaisevalla suorituksellaan viimeisillekin feikkiboheemeille luun kurkkuun, mutta vahvimpina mieleen silti piirtyvät Adriana Bazzaran ja Rinko Kikuchin tulkinnat, jotka ovat molemmat oikeutetusti napanneet myös Oscar-ehdokkuuden. Etenkin Kikuchi yllättää erittäin positiivisesti, sillä kuuroa teinityttöä esitettäessä turhien säälipointsien välttäminen vaatii jo todellista taitoa.

Babel olisi ollut monen muun käsissä täysi katastrofi. Se kurottaa niin korkealle, että voisi kaatua melkeinpä kaikilla osa-alueillaan. Niin ei kuitenkaan käy, sillä Iñárritu selviää tehtävästä kadehdittavalla itsevarmuudella. Siitä kiitoksena hänellä on käsissään yksi tärkeimmistä ja hienoimmista elokuvista hetkeen, mestarillinen draama joka kestää läpi pituutensa ja nostaa ohjaajansa nykyelokuvan eliittiin.

Pisteet:
Arvosteltu: 21.02.2007
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Pingutyyppi
Käyttäjä
210 arvostelua

Keski-ikäisen meksikolaisohjaajan Alejandro Gonzalez Inarritun Oscar-toiveikas Babel (2006) on vasta hänen kolmas kokopitkä ohjaustyö, joka ei tyylillisesti eroa hänen aikaisemmistaan 21 Grams ja Amores Perros -draamoista.

Pitkälti juuri Oscar-kisaa varten tehtailtu kaksi ja puolituntinen ottaa käsiteltäväkseen yhteydenpidon vaikeuden ongelman. Kun ihmiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan itseään ja ennen kaikkea kuuntelemaan muita, kääntyvät ihmiset toisiaan vastaan.

Kaukana tavanomaisesta

Mannerten välinen tarina kaappaa pyörteeseensä erilaisia ihmisiä eri elämäntilaista, joita yhdistää takkuileva ilmaisutaito. Guillermo Arriagan käsikirjoituksesta alleviivaukset tai tavanomaisuudet eivät ole löytäneet hedelmällistä maaperää.

Tarinan pilkkominen osiin noudattaa Inarritun aiempia tyyliratkaisuja, mutta hyvin spontaaneista ja energisistä henkilöhahmoista on siirrytty lähemmäs arjen surua ja uskottavampaa tunneilmaisua. Vaikka Babel onkin markkinoitu Brad Pittin ja Kate Blanchettin nimillä, lastenhoitaja lapsineen, kuuro japanilaistyttö poliisineen ja pienet marokkolaispojat, ovat koskettavampia ja läheisempiä kuin amerikkalaispariskunta.

Menestys amerikkalaisissa palkintogaaloissa on taattua, sillä Babel ei ole raskas, vaan valitettavan kevyt. Ajankohtaisuus ja taitava käsittelytapa toimivat edukseen, mutta on taiteilijoidenkin pystyttävä tiivistämään sanottavansa oikeisiin mittoihin.

nimimerkki: Martin van Wetten

Pisteet:
Arvosteltu: 24.11.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Martin van Wetten
Vieras

Meksikon lahja elokuvamaailmalle, Alejandro González Iñárritu, voitti kansainvälisellä suurelokuvallaan parhaan ohjauksen palkinnon keväällä Cannesissa, eikä suotta! Babel täydentää Amores Perrosin ja 21 gramman aloittaneen kuolemaa käsitelleen trilogian. Nimensä Vanhasta testamentista ottanut elokuva tutkii ihmisiä eri maailmankolkkien ja kielten vaikutuksen alaisena. Kyseessä on kunnianhimoinen aikaa ja rahaa vaatinut työ.

Ohjaajan aiempien teosten tapaan Babelissa risteytetään kolme eri tarinaa. Joista ensimmäisessä seurataan köyhän marokkolaiskylän tietämättömiä paimenpoikia, Yussefia (Boubker Ait El Caid) ja Ahmedia (Said Tarchani). Sakaalien tappoa varten pojat saavat kiväärin, mutta he alkavatkin leikkiä sillä ja ampuvat sillä turistibussia. Luoti menee poikien tietämättä ikkunan läpi ja osuu amerikkalaiseen naiseen, Susaniin (Blanchett), jonka mies Richard (Pitt) yrittää epätoivoisesti saada apua vaimolleen keskellä Marokkoa, keskellä ei mitään. Vahinkolaukaus tulkitaan jenkkien silmissä terrori-iskuksi: maailmanlaajuinen mielenkiinto on taattu, ja kärsimyksen kouriin joutuvat niin pojat kuin heidän perheensä ja kotikylänsä.

Sillä välin Kalifornian ja Meksikon rajamailla Susanin ja Richardin luotettava meksikolaislastenhoitaja Amelia (Adriana Barraza) joutuu ottamaan hoidokkinsa, pienen pojan Miken (Nathan Gamble) ja tytön Debbien (Elle "Dakotan sisko" Fanning), mukaan poikansa häihin Meksikoon, koska lapsille ei löydy tilapäistä kaitsijaa. He joutuvat hengenvaaralliseen tilanteeseen Amelian veljenpojan, Santiagon (Gael Garcia Bernal) kanssa: iltaisin poliisit eivät katso hyvällä ns. vääränvärisiä kuskeja, myöskään sillon kun he ovat syyttömiä.

Kansainvälistä väria elokuvaan tuo sen kolmas taso, Japaniin sijoittuva tarina kuuromykästä tokiolaistytöstä Chiekosta (Rinko Kikuchi), joka etsii itseään, paljon poissa olevaa isäänsä sekä hyväksyntää ja rakkautta. Silmiensä ja paljonkertovan hiljaisuutensa kautta jokainen asia näyttäytyy uudessa valossa. Chieko oireilee seksuaalisesti holtittomalla käyttäytmisellään. Mistä hänen ahdistuksessa on loppujen lopuksi kyse, selviää pikkuhiljaa ja palapelimaisittain, kuten koko elokuva itsessään. Kaikki kolme tarinaa kertovat tarinan kommunikoinnista ja sen puutteesta. Kieliongelmista niin hyvä- ja huono-osaisten, rikkaiden alistajien ja köyhien alistettujen että kuulevien ja kuurojen kesken.

Babelin näyttelijätyö on kauttaaltaan vahvaa. Menestyksekkään uran omaava Brad Pitt ei ole varmaankaan koskaan ollut näin hyvä kuin nyt eksyneenä jenkkituristina! Cate Blanchett ei ole yhtään huonompi Susanina, joka voi kohdata kuolemansa. Hätkähdyttävä Adriana Barrazza on hyvin vaikuttava erämään ja kolkon kohtalonsa paineessa hikoilevana lastenhoitaja, jonka ihmisarvo määräytyy kasvottomien viranomaisten käsissä. Rinko Kikuchin rooli on hyvin voimakas kuuromykkänä tokiolaistyttönä, joka on menettänyt äitinsä, eikä ole kovin läheinen isänsä (Kôji Yakusho) kanssa sekä on kykenemätön fyysiseen kontaktiin muiden ihmisten kanssa. Gael Garcia Baernal ja Kôji Yakusho tekevät myöskin väkevät suoritukset. Eikä sovi unohtaa marokkolaisia amatöörinäyttelijöitä, joista osa näki elokuvakameran ensimmäistä kertaa. Jokaisen suoritus on hatun noston arvoinen! Myös Michael Pena (Crash) ja Clifton Collins Jr. (Capote) piipahtavat ruudulla antaen kaikessa lyhyhyisyydessään hienot suoritukset.

Iñárritun ja trilogian aiempien osien kirjoittajan, Guillermo Arrigan kirjoittama käsikirjoitus on aiheeltaan ajaton sekä täynnä tunteita. Vaikuttavan lopputuloksen viimeistelee, Brokeback Mountainissa myöskin vaikuttaneet, Iñárritun luottomiehet, kuvaaja Rodrigo Prieton karu kuvaus sekä Brokeback Mountainin scoresta Oscarin napannut Gustava Santaolallan upea kitaramusiikki. Täytyypä todeta, että Babel on tämän vuoden vavistuttavin elokuvakokemus!

nimimerkki: Mara

Pisteet:
Arvosteltu: 19.11.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Mara
Käyttäjä
28 arvostelua