Keski-ikäisen meksikolaisohjaajan Alejandro Gonzalez Inarritun Oscar-toiveikas Babel (2006) on vasta hänen kolmas kokopitkä ohjaustyö, joka ei tyylillisesti eroa hänen aikaisemmistaan 21 Grams ja Amores Perros -draamoista.
Pitkälti juuri Oscar-kisaa varten tehtailtu kaksi ja puolituntinen ottaa käsiteltäväkseen yhteydenpidon vaikeuden ongelman. Kun ihmiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan itseään ja ennen kaikkea kuuntelemaan muita, kääntyvät ihmiset toisiaan vastaan.
Kaukana tavanomaisesta
Mannerten välinen tarina kaappaa pyörteeseensä erilaisia ihmisiä eri elämäntilaista, joita yhdistää takkuileva ilmaisutaito. Guillermo Arriagan käsikirjoituksesta alleviivaukset tai tavanomaisuudet eivät ole löytäneet hedelmällistä maaperää.
Tarinan pilkkominen osiin noudattaa Inarritun aiempia tyyliratkaisuja, mutta hyvin spontaaneista ja energisistä henkilöhahmoista on siirrytty lähemmäs arjen surua ja uskottavampaa tunneilmaisua. Vaikka Babel onkin markkinoitu Brad Pittin ja Kate Blanchettin nimillä, lastenhoitaja lapsineen, kuuro japanilaistyttö poliisineen ja pienet marokkolaispojat, ovat koskettavampia ja läheisempiä kuin amerikkalaispariskunta.
Menestys amerikkalaisissa palkintogaaloissa on taattua, sillä Babel ei ole raskas, vaan valitettavan kevyt. Ajankohtaisuus ja taitava käsittelytapa toimivat edukseen, mutta on taiteilijoidenkin pystyttävä tiivistämään sanottavansa oikeisiin mittoihin.
nimimerkki: Martin van Wetten
