Alejandro González Iñárritun Babel on rujonkaunis elokuva ihmiselon traagisuudesta, mielivaltaisuudesta ja siitä, kuinka loppujen lopuksi meidän kaikkien tarinat ovat loppujen lopuksi sidoksissa toisiinsa.
Tarinaan hypätään tilanteessa, jossa marokkolainen vuohipaimen ostaa naapuriltaan tämän vuosia aiemmin saaman kiväärin. Paimenen pojat päätyvät ajattelemattomuuttaan ampumaan turistibussia, amerikkalainen turisti (Blanchett) haavoittuu vakavasti ja kohta yhteen nivoutuvat niin marokkolaisten, amerikkalaisten, japanilaisten kuin meksikolaistenkin päällisin puolin irralliset ihmiskohtalot.
Keskiössä on kommunikaatio, kieli ja kulttuurien erot, vaikka tätä teemaa ei varsinaisesti katsojan silmämuniin hierotakaan. Iñárritu käsittelee aihetta hienovaraisesti: se nousee esiin tavasta, jolla yhteisen kielen puute, etnisen taustan luomat valtaerot ja kylmä, kova virkavalta läimivät inhimillisyyttä kasvoihin olipa kyseessä sitten Yhdysvaltain rajavartiolaitoksen kylmäkiskoinen suhtautuminen meksikolaisiin, turistien ja poliitikkojen ennakkoluuloisuus arabeja kohtaan, kuuron tytön saama tyly kohtelu tai poliisin mielivalta marokkolaisessa autiomaassa. Ja silti tarinan läpi kulkee, kaiken kylmyyden keskelläkin, ymmärtäväisen inhimillisyyden lanka, joka yhtäältä kietoutuu kärsimyksen, toisaalta onnen ja sovituksen ympärille.
Babelin näyttelijäsuoritukset ovat hienoja aina isoista staroista lapsirooleihin. Mieleen jäävät erityisesti sympaattinen Adriana Barraza, vahvasti näyttelevä Said Tarchani ja hienosti vieraantumista ja turhautumista ilman sanoja välittävä Rinko Kikuchi. Varsinaisiin pääosiin nimensä saaneet Cate Blanchett ja Brad Pitt tekevät tasaiset, joskin yllättävän pieniksi jäävät roolit. Heidän hahmonsa ovat kaiken keskiössä, mutta näppärästi heidät jätetään eroon heitä kohdanneen onnettomuuden synnyttämästä mylläkästä; myrskyn silmässäkin kuohuu, mutta pariskunnan omiin tragedioihin ei keskitytä muiden ihmisten kustannuksella. Babelissa äänen saavatkin ihmisten henkilökohtaiset ilot ja surut rotuun ja luokkaan katsomatta.
Elokuvan visuaalinen ilme on myös kaikessa karuudessaan upea. Ihmiset vaeltavat, törmäävät, iloitsevat ja surevat kaikki omissa autiomaissaan; Meksikon ja USA:n rajalla, Marokon vuoristoseuduilla ja Tokion kalseassa asvalttierämaassa, joissa kohtalon järjettömät puuskat heittelevät heitä kuin pölyhiukkasia.
Babel on kerronnaltaan mielenkiintoinen, ihmisyyttä upeasti tutkiskeleva elokuva. Se kannattaa ehdottomasti katsoa useampaankin kertaan. Iñárritun Babel on komea torni, joka ei horju hetkeäkään.
