Amistad (1997)
- Tuotantovuosi:
- 1997
- Ohjaajat:
- Steven Spielberg
- Käsikirjoittajat:
- David Franzoni
- Pääosissa:
- Anthony Hopkins, Djimon Hounsou, Matthew McConaughey, Morgan Freeman
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 152 min
- Genret:
- Draama
Spielberg ja massiivinen tuotanto. Ne jotenkin sopivat yhteen. Parhaimmillaan niistä syntyy Spielbergimäisen lapsellisia seikkailuleffoja tyyliin Indy tai Jurassic Park tai sitten toimivaa, visuaalimättö-scifistelyä tyyliin Minority Report. Noloimmillaan rahasangossa kiinni roikkuvaa ja itse sisällön unohtavaa kamaa esim. Jurassic Parkin kakkososan hengessä.
Oscar-palkintoihin epätoivoisestikin kurkotteleva ja mahtipontisesti uhitteleva leffa Amistad on jotakin siitä ääripäiden keskeltä. Läpi koko massiivisen kahden ja puolen tunnin keston päällimmäinen fiilis on puoliksi uninen ja puoliksi tuotannon komeutta ihasteleva jaah, tässä tää nyt on.
Ja niin, siinä se Amistad-alus sitten möllöttää vesillä. Intro on actionia verisimmillään, veri purskahtelee, kun musta orjamiehistö teloittaa vangitsijansa ja kääntää purjeet takaisin kohti kotia ja rakkaita. Mutta elämä on täynnä muttia, ja matka täynnä mutkia. Lopulta Mende-kieltä sopertava heimolauma viedään Jenkkilään vangeiksi ja oikeuden eteen kuulemaan, ansaitsevatko he vapautensa.
Teemaltaan toteen pohjaava Amistad on mitä kaunein. Vapaudenkaipuu ja –ylistys lentävät korkealla ja ylistettyinä kaiken kankeuden keskellä. Kuka meistä on sanomaan toiselle, ansaitseeko hän vapautensa? 1800-luvun orjakauppa näytetään juuri siinä valossa, jossa sen suo näytettävänkin.
Näyttelijäsuorituksista löytyy helmiä, oikeastaan jo casting kertoo mitä tuleman pitää: konkarit Freeman, Hawthorne ja Hopkins Djimon Hounsoun ja Matthew McConaugheyn tukemana… toimii! Vaikka Hopkins nappasikin sivuosaehdokkuuden, niin em. joukosta löytyy parikin maukkaampaa suoritusta. Lapsitähteyden kahleista irti pyristelevä Anna Paquin tekee pienen hauskan visiitin Espanjan kuningattarena.
Siihen nähden, että Amistad punnitsee puntarissaan vapauden kokoista asiaa, on se itse aika rajoittunut ja mahtipontisen elokuvan kaavaan vangittu, oikeussalidraaman viittaan kiedottu ja tuskissaan maassa kiemurteleva tapaus. Tekisi mieli ihan vapauttaa Amistad kahleistaan ja päästää se purjehtimaan vapaina vesillä. Näin komeat yksittäissuoritukset jäävät nimittäin vain yksittäissuorituksiksi.
Spielbergin heikoimpiin hetkiin kuuluu ehdottomasti mielipiteet jakanut Amistad. Lukekaa juoni tuosta alhaalta jostain arvostelusta ja palatkaa sitten takaisin tänne ylös, jos haluatte kuulla elokuvasta narinaa.
Ensinnäkin leffa on ylipitkä. Orjuudesta, tuosta suuresta ihmisoikeusrikkomuksesta, olisi helposti saanut mielenkiintoisen ja jännittävän elokuvan. Nyt Amistad on vetelä ja tylsä filmi täynnä haukottelua aiheuttavia kohtauksia. Mukana on muutama satuttava kohtaus orjalaivalta. Karuudessaan ne yltävät Schindlerin listan tapaiseen kerrontaan, mutta valitettavasti muu filmi ei ole yhtä hienoa kerrontaa, vaan aikamoista löysäilyä. Hattua täytyy nostaa myös kohtaukselle, jossa päähenkilö-orja Cinque tulkitsee yhdessä kaverinsa kanssa Raamattua kuvien avulla.
Tuntuu kuin Spielbergillä olisi ollut kiire tehdä tätä elokuvaa. Tämä on hieman rumasti sanottu, mutta tuntuu hieman siltä, että Spielbergin suurin tarkoitus olisi ollut kosiskella tällä elokuvalla Oscar-tuomaristoa. Lopputulos on joka tapauksessa vaisu historiallinen draama.
Näyttelijät pelastavat vähän, mutta ei heidän takiaan leffaa kannata katsoa. Takuunimet Morgan Freeman ja Anthony Hopkins hoitavat roolinsa rutiinilla. Matthew McConaughey vakuuttaa taas kerran ja Ruotsin näyttelijälahjakkuus Stellan Skarsgård vakuuttaa myös, pienestä ruutuajasta huolimatta. Show'n varastaa itselleen kuitenkin täysin vielä tuolloin tuntematon Djimon Hounsou sinnikkäänä Cinquena.
Ei tätä minun arvosteluni pohjalta kannata vältellä, sillä monet ovat leffasta kuitenkin pitäneet. Toinen katselukerta voisi avata minunkin silmäni, mutta nyt tuomitsen leffan ponnettomaksi. Sen verran pahalta maistui, että tuskin sitä toista katselukertaa edes tulee.
Orjuutta on käsitelty elokuvissa melko vähän. Sitä ei ainakaan ole käsitelty yhtä laajassa mitassa kuin Amistadissa on. Harmillista vain, että Amistad jäi pahasti Titanicin jalkoihin. Itse asiassa Titanic suorastaan jyräsi Amistadin. Titanic rohmusi varsin ikävästi useamman Oscarin, mutta Amistad ei saanut yhtäkään Oscaria, vaikka olikin ehdokkaana neljässä kategoriassa.
Vuonna 1839 orjalaiva La Amistad on matkalla kohti Kuubaa. Kesken matkan orjat surmaavat useimmat laivan miehistön jäsenistä ja suuntaavat aluksen kohti Afrikkaa. Kuitenkin amerikkalaiset ottavat aluksen kiinni ja takavarikoivat sen ja vangitsevat orjat. Sitten alettaan käymään oikeutta siitä, kuka omistaa orjat vai omistaako kukaan. Soppaan heitetään vielä poliittiset lisämausteet. Kaikkihan tietävät, mitä orjakysymyksestä Yhdysvalloissa myöhemmin seurasi.
Elokuva näyttää todella tylysti, mitä orjuus oikein oli. En tosin tiedä, miten paljon leffa noudattaa oikeita tapahtumia, mutta ei orjien elämä tuosta ainakaan kovin paljon eronnut. Orjiin kohdistuvat julmuudet esitettään melko häijysti ja katsoja varmasti tulee tuntemaan sympatiaa orjia kohtaan. Steven Spielberg on kyllä saanut 1990- ja 2000-luvun leffoihinsa melkoisen annoksen synkyyttä. Tosin ihan Schindlerin listaa ei Amistadista tullut, mutta hyvä tämä siltikin on. Tosin ainoa puute on se, että välillä leffassa käsiteltiin samaa asiaa moneen kertaan.
Myös näyttelijätyö on todella laadukasta, kuten Spielbergin leffoissa aina. Morgan Freeman tekee hyvää työtä Joadsonin roolissa. Eikä Anthony Hopkins ole höperön ex-presidentti Adamsin roolissa yhtään muita huonompi. Myöskin Matthew McConaughey on todella vakuuttava Baldwinin roolissa. Mutta Cinquetta näyttelevä Djimon Hounsou vetää leffan parhaimman roolisuorituksen.
Orjia pidetään maailmassa tänäkin päivänä monessa maassa, siitä huolimatta, että se taitaa olla laitonta jo kaikkialla maailmassa. Yleensä kuitenkin kun orjuudesta puhutaan, sillä tarkoitetaan Amerikassa pidettyjä, Afrikasta lähtöisin olevia, puuvillapelloilla työskenteleviä mustia miehiä, naisia ja lapsia. Tämä elokuva kertoo erään laivalastillisen kohtalosta ja sen seuraamuksista.
Eletään vuotta 1839. Cinque on yksi monista orjista orjalaivalla matkalla kohti Amerikkaa. Cinque johtaa muun orjajoukon taistoon valkoisia orjakauppiaita vastaan laivalla nimeltä La Amistad. Orjat voittavat taistelun, mutta vapauden sijasta he päätyvät keskelle poliittista taistelua orjuuden lakkauttamisen ja jatkamisen puolesta. Kaikkihan muistamme minkälaisen muodon tuo taistelu loppujen lopuksi Amerikassa otti pari vuosikymmentä myöhemmin, mutta tämän elokuvan tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Amerikan sisällissotaa.
Elokuvan tarina kuulosti mielenkiintoiselta, varsinkin kun ajattelee kuinka vaikuttavia elokuvia ohjaaja Steven Spielberg on aiemmin ohjannut. Valitettavasti tämä filmi ei kuitenkaan yllä aivan samalle tasolle mm. Schindlerin listan kanssa. Tästä jää mielestäni puuttumaan "se jokin", joka pitäisi hereillä elokuvan loppuun asti. Ensimmäisen tunnin jälkeen alkoi silmäluomet väkisinkin valumaan alaspäin, kun elokuvassa ei ollut mitään, mikä herättäisi ajatuksia tai tuntemuksia. Homma meni tylsäksi oikeussalitaisteluksi. Merkittävät ja vaikuttavimmat tapahtuman sijoittuvat elokuvan alun laivamatkalle, ja ne tapahtumat herättivät toki ajatuksia noista ajoista ja ihmiskohtaloista. Hyvä valinta lauantai-illan filmiksi, jos haluaa laittaa aikaisin nukkumaan.
Arvostelija
Jaqqe Nakuttaja
Vieras
Steven Spielberg on käsitellyt leffoissaan historiallisia aiheita joille yhteistä ovat olleet kärsimys ja koettelemukset. Lisäksi käsittelytavat ovat olleet yksilön lähtökohdista. Schindlerin listan Aatun vainot, Saving private Ryanin alkuosa ja Amistadin orjakärsimykset - kaikissa on selkeästi samoja virityksiä. Paitsi että kaikki pohjautuu faktaan, mukana on osuuksia joissa tuodaan kaunistelemattomasti vistojen ihmisten vinkeitä ja kärsivän osapuolen kurjuutta esille.
Amistad kertoo orjalaivan kapinasta ja sen seurauksista USA:n oikeuslaitoksissa. Poliittinen vehkeily pressoja myöten ja juristien taistelu käy kaikki mahdolliset tasot läpi. Laivalla kapinoineet orjat odottavat kahleissa kohtaloaan: kuka heidät omistaa, vai voidaanko heillä käydä kauppaa ensinkään.
Matthew McConaughey esittää nuorat juristia joka ottaa orjiksi kaapattujen asiat hoitaakseen. Yllättävän hyvin äijä istuu rooliinsa. Anthony Hopkinsin esittämä ex-pressa tulee nuoren jurkun avuksi ja vetää osansa loistavasti. Vähän jo höperö hössöttäjä, ryhtikään ei ole enää kuosissa ja muistikin pätkii, mutta heti kun ukko avaa suunsa roolin todellinen luonne paljastuu. Kovin moni Hopkinsin lisäksi ei pystyisi samaan. Kyse lienee karismasta.
Leffassa ei vältellä aiheen raskautta ja Jenkkien itsekritiikkiä. Vaikka oikeussalidraamat ovat lähes poikkeuksetta tylsää katsottavaa, pitää Amistad otteessaan. Tarinan taustoja tuodaan takautumina mukaan keskelle juristien melskausta ja politikointia, ja vahvat näyttelijät hoitavat loput.
Amistad ei ole mikään hupituokio. Ajatuksia herättävänä leffana se vaatii keskittymistä.
Spielberg on aina sopivassa määrin vuorotellut ns. vakavampien elokuvien ja kokoperheen viihdepläjäysten kanssa. Amistad kuuluu tuohon vakavampaan ja totisempaan sarjaan. Itse asiasiassa se perustuu tositapahtumiin ja onkin eräänlainen otos amerikkalaisen oikeusjärjestelmän kehityksestä. Suurelokuvaa tähdittää kova kaarti ja vahvan draaman ainekset ovat ilmassa...
La Amistad nimisessä orjalaivassa tapahtuneen kapinan seurauksena käydään mittava oikeudenkäynti, jonka taustalla hääräävät ei enempää eikä vähempää kuin Amerikan omat presidentit. Oikeudenkäynnin tuloksena on orjalakien uudelleen kirjoitus ja sisällissota. Spielberg on eittämättä mestari joka näyttää hallitsevan lähestulkoon minkätahansa lajityypin elokuvan saralla. Kun on kyse hepun tekeleistä on myös arvosteluasteikon kriteerit myös korkealla, koska tiedetään mihin kaikkeen Spielberg todella pystyy. Mestarillisina esimerkkeinä mainittakoon vuosien varrelta Kadonneen aarteen metsästäjät, Schindlerin lista ja Pelastakaa sotamies Ryan.
Tapahtumat pyörivät orjalaivan henkisen johtajan Cinquen ja amerikkalaisen systeemin edustajien ympärillä. Elokuvalla on reilusti pituutta, lähes kaksi ja puoli tuntia. Asiat etenevät hitaasti ja omalla painollaan. Kyseessä on tyylipuhdas oikeussalidraama, joka hieman saattaa säikäyttää. Alun orjalaivakapina ja keskivälissä nähtävä todella säväyttävä orjalaivaan sijoittuva kohtaus sävyttävät oikeussalissa ja sen ympärillä pyörivää tarinaa.
Oikeussalissa pyörimiset ovatkin hieman ylipitkitettyjä varsinkaan kun mitään varsinaista superoikeusjännitettä ei onnistuta saamaan aikaan. Jo historiaa vähänkin tuntien elokuvaa seuratessa siis voi todeta mikä lopputulos siis tulee olemaan. Se ei välttämättä ole hyvä asia. Tietenkin historiallisiin seikkoihin ja henkilöhahmoihin on jouduttu paneutumaan todella tarkasti mutta ehkä jotain jää myös kaipaamaan.
Näyttelijätyö nimekkäälläkin kaartilla on tasaisen tappavaa rutiinipatsastelua oikeussalissa ja sen ulkopuolella. Positiivisena poikkeuksena kuitenkin pitää mainita alkuvoimainen malliuralta leffaan bongattu Djimon Hounsu. Spielberg omaa poikkeuksellisen hyvän ihmisohjauksen ja silmän loistaville näyttelijöille. Se tuntuu olevan harvinainen ominaisuus muiden ohjaajan lahjojen joukossa nykypäivänä Hollywoodissa. Spielbergin tuotannossa Amistad sijoituu sinne keskimaastoon olemalla silti keskimääräistä huomattavasti parempi elokuva.
Tositapahtumiin pohjautuvassa leffassa ollaan vuodessa 1839. Afrikasta rahdataan laittomin keinoin orjia "sivistysvaltioihin". Amistad nimisellä orjalaivalla syntyy kapina ja mustat ottavat paatin hallintaan päämääränä päästä takaisin kotiin. Amerikkalaiset säntäävät väliin vieden ihmiset sisällissodan partaalla olevan maan oikeusjärjestelmän armoille. Onneksi tarmoa puhkuva lakimies (McConaughey) ryhtyy puolustamaan Afrikkalaisia ja heidän vapauttaan.
Steven Spielbergillä on tarinan kertojan lahja. Hiukan ns. mielenkiinnottomasta aiheesta (Matlock meets Kunta Kinte) on saatu aikaan erittäin mielenkiintoinen pläjäys. Leffan pääjehujen roolitus on osunut nappiin ja kaikki hoitavat tonttinsa erinomaisesti. Juttua katsoessa kokee samalla sääliä ja raivoa ihmisen riistämisen tarvetta sekä pedon luonnetta kohtaan. Leffa on kaikinpuolin onnistunut kun se aiheuttaa voimakkaita reaktioita katsojassa.
Tarinalta ei oikein odottanut yhtään mitään vaan tyytyi lähinnä katsomaan kuinka tilanne ratkeaa (jos ratkeaa). Leffa herättää kysymyksiä ja saa miettimään asioita eli mitään ihan kevyttä viihdettä ei ruutuun ole läsäytetty. Spielberg voisi melkeinpä unohtaa seikkailuhömpät ja alkaa keskittymään enemmänkin Amistadin ja Schindlerin listan tapaisiin pläjäyksiin, joilla voidaan parantaa oikeasti maailmaa. Näin saatettaisiin moni pölyttynyt asia uuden laajemman tarkastelun alle ja siitähän voisi syntyä optimistisesti ajateltuna massoittain parempia ja ajattelevampia ihmisiä.























































